Kauan, syvältä

-->

Kommentoija arveli minun lukeneen uutuuskirjan Putinin trollitehtaasta, kun mainitsin siitä tässä blogissa.

En halua väittää vastaan kommentoijalle. En usko että hän ymmärtää puhetta tai kirjoitusta. En taida viitsiä parannella blogini päällekirjoitusta eli tuota vakiotekstiä joka on nimeni ja päivän jutun otsikon välissä.

Olen tällä hetkellä Suomen ja luultavasti Pohjoismaiden ylivoimaisesti pisimmän ajan ammattimaisesti ja julkisesti vihapuhetta tutkinut henkilö. Kun olin opiskelijana mukana Salaman oikeudenkäynnissä, vihapuhetta nimitettiin idioottimaisesti jumalanpilkaksi. Kyllä se oikeudenkäynnissä sanottiinkin: Jumala voi pilkata yhtä vähän kuin naapurin kymmenen vuotta sitten kuollutta kissaa.

Pidän muutamia vuosia sitten keksitystä nimityksestä ”vihapuhe”. Sitä ei siis ole rikoslaissa eikä se sovi oikeuskirjallisuuteen. Jos joku haluaa harjoitella, sanonta ei tarkoita samaa kuin ”vihainen puhe”.

Olen siis mitä virallisimmin sekä kulttuurihistorian että yleisen oikeustieteen dosentti ja tuomarina olen ollut ratkaisemassa myös tällaisia oikeusjuttuja vuodesta 1976. Opetin professorina sananvapauteen, tekijänoikeuteen ja yksityisyyteen perustuvia asioita vuodesta 1999 alkaen yliopistoissa Suomessa, muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Usein mainitsin Lutherin (kuvassa hänen mielijuomaansa) (”Kristityn vapaudesta”) toistaman, häntä vanhempien jumaluusoppineiden ja heitä vanhempien kreikkalaisten filosofien analyysin alun. On vapautta jostakin ja on vapautta johonkin.

Tämä sopii myös sananvapauteen perusoikeutena. On oltava vapaus käyttää sanaa kenenkään sitä ennakolta estämättä. On oltava vapaus saada turvaa sanoilla tehdyiltä rikoksilta.

Aivan samalla tavalla kuin ihmisellä on oikeus maata tai heiluttaa käsiään missä haluaa, mutta ei kuitenkaan naapurin sängyssä lupaa kysymättä eikä heiluttaa käsiään nyrkissä päin toisen laukoja, myös puheella on rajansa.

Vihapuhe on tunteita nostattava nimitys. Kunnianloukkaus kuulostaa omissa korvissani vanhanaikaiselta, koska en tiedä, mitä kunnia tarkoittaa. Ainakaan rikosoikeudellisesti se ei tarkoita samaa kuin termissä ”kunniamurha”. Yleiskielestä olen hiukan samaa mieltä kuin aikoinani tuntemani arkkipiispa Mikko Juva, joka sanoi, että kyllä sota – jonka hän kävi osittain pappina, osittain jalkaväkiupseerina – oli hänen mielestään kunniatonta puuhaa eli ihmisyyden uhraamista. Tällä hän kai tarkoitti, että myös meistä monien puolustama puolustussota eli sellainen kuin Talvisota, on hyvin paha asia.

Rasismin tuomitsee muuten Jeesus, joka oli itsekin tummaihoinen maahanmuuttaja. Vihapuheen loistoesimerkki on Vuorisaarna. Armottomasti ruoskitaan etenkin sellaisia kansanryhmiä kuin fariseukset ja kirjanoppineet. Kuulun muuten itse molempiin noihin ryhmiin.

Ihminen on vastuussa itsestään ja toisista ihmisistä.

Ihmisen syyttäminen pahasta teosta, jota tämä ei ole tehnyt, tai ominaisuudesta, joka on kuin ihonväri jonkun muun valinta kuin hänen itsensä, on pahuutta.