Syötti

Björn Wahlroosia – aikamme huomattava kirjan kirjoittaja – ei voi käyttää edes ravunsyöttinä. Suomenlahti on liian kuormitettu.

Siitä ei ole kahta kysymystä, etteikö Wahlroos olisi ympäristöriski.

Eilen lehdessä hän varoitteli Suomea ”Uruguayn mallista”. Kun hyvinvointivaltio viedään liiallisuuksiin, kuten Uruguayssa, seuraa tuho, kuten Uruguayssa. Keinoin Wahlroos mainitsee muun muassa ammattiyhdistysliikkeiden lopettamisen ja luultavasti elinkeinoelämän edustuksen vähentämisen sekä merkittäviä muutoksia valtiolliseen äänioikeuteen. Ymmärsin ajatuksen niin, että jos vain varakkaat saisivat äänestää, asiat kääntyisivät kontilleen.

Satun tietämään jotain Uruguaysta. Sitä sanottiin läyryvällä kielellä Etelä-Amerikan Sveitsiksi, koska se oli varakas ja tasapainoinen. 

Alamäkeä ei aiheuttanut tuhlaaminen hyvinvointiin vaan sodanjälkeinen elintarvikkeiden hinnanlasku, ja erittäin paha isku oli Venezualasta levinnyt Tupamaros-liike, joka kääntyi sissiliikkeeksi.

Kuten tiedetään, siinä missä Suomessa sikisi omituisista puheistaan tunnettuja stalinisteja, jotka onneksi olivat käytännössä täysin vaarattomia – eli siis sellaisia kuin nuori Wahlroos, monessa muussa maassa terrorismiin ajautuneiden äärimmäisyysliikkeiden kärjessä oli yliopiston koulimia ihmisiä, sellaisia kuin Che Guevara, ja paikoin myös varakkaita.

Olen itse hätkähtänyt toisenkin kerran huomattuani, että erilaisissa konepistooli- ja pommiryhmissä heilui silmiinpistävä määrä ihmisiä, jotka olivat perehtyneet samoihin oppiaineisiin, joita itsekin harrastin, kuten oikeusfilosofiaan.

Eikö ole mielenkiintoista, että samana päivänä kun Olli Rehn tuo markkinoille uuden kirjansa ja selvästi ilmoittautuu seuraavaksi Sauli Niinistöksi Sauli Niinistön jälkeen, Björn Wahlroos esittäytyy ajatusmaailmaltaan Donald Trumpin kauan kateissa olleeksi kaksoisveljeksi.

Rehnin idea voi olla hyväkin. Tosin olen tavannut hänet muutaman kerran.

Mutta Suomen Pankki on tunnettu ponnahduslauta.

Wahlroosia vastaan puhun pahasti siksi, että jo voisi rikas kansakin painaa päähänsä, että ihmisten edellytysten erojen seurauksena on yhteiskunnallinen levottomuus eli suomeksi sorto ja kapina. Suomessa on kokemuksia vuodelta 1917 rahamiespiirien kovakorvaisuuden taustoista ja seuraamuksista. Silloin ajettiin vastakkain omistusoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa vahvasti politiikkaan. 

Vuonna 1948 Tshekkkoslovakian tiemme katkesi Messuhallin kohdalle siksi että varakkaampi väki varotettiin sinisenkirjaviksi ja kaiken muun paitsi ylpeytensä menettäneet saivat nerokkaasti toteutetulla maanhankintalailla tilaisuuden päästän kovin ponnistuksin leivän syrjään kiinni. Tätä Moskova tiettävästi paheksu ja tämä oli yksi näkökohta siihen, miksi tehdastyöläisten lakkoileminen ei oikein iskenyt enää. Mutta taloustiede ilman sääliä ei johda tuloksiin ja yritysten voiton maksimoiminen – Wahlroosin nykyinen uskonkappale – aiheuttaa yrityksille eli omistajille ongelmia, koska se vaurioittaa maan ja ympäristön ja siten markkinat.