24. lokakuuta 2019

Syötti



Björn Wahlroosia – aikamme huomattava kirjan kirjoittaja – ei voi käyttää edes ravunsyöttinä. Suomenlahti on liian kuormitettu.

Siitä ei ole kahta kysymystä, etteikö Wahlroos olisi ympäristöriski.

Eilen lehdessä hän varoitteli Suomea ”Uruguayn mallista”. Kun hyvinvointivaltio viedään liiallisuuksiin, kuten Uruguayssa, seuraa tuho, kuten Uruguayssa. Keinoin Wahlroos mainitsee muun muassa ammattiyhdistysliikkeiden lopettamisen ja luultavasti elinkeinoelämän edustuksen vähentämisen sekä merkittäviä muutoksia valtiolliseen äänioikeuteen. Ymmärsin ajatuksen niin, että jos vain varakkaat saisivat äänestää, asiat kääntyisivät kontilleen.

Satun tietämään jotain Uruguaysta. Sitä sanottiin läyryvällä kielellä Etelä-Amerikan Sveitsiksi, koska se oli varakas ja tasapainoinen. 

Alamäkeä ei aiheuttanut tuhlaaminen hyvinvointiin vaan sodanjälkeinen elintarvikkeiden hinnanlasku, ja erittäin paha isku oli Venezualasta levinnyt Tupamaros-liike, joka kääntyi sissiliikkeeksi.

Kuten tiedetään, siinä missä Suomessa sikisi omituisista puheistaan tunnettuja stalinisteja, jotka onneksi olivat käytännössä täysin vaarattomia – eli siis sellaisia kuin nuori Wahlroos, monessa muussa maassa terrorismiin ajautuneiden äärimmäisyysliikkeiden kärjessä oli yliopiston koulimia ihmisiä, sellaisia kuin Che Guevara, ja paikoin myös varakkaita.

Olen itse hätkähtänyt toisenkin kerran huomattuani, että erilaisissa konepistooli- ja pommiryhmissä heilui silmiinpistävä määrä ihmisiä, jotka olivat perehtyneet samoihin oppiaineisiin, joita itsekin harrastin, kuten oikeusfilosofiaan.

Eikö ole mielenkiintoista, että samana päivänä kun Olli Rehn tuo markkinoille uuden kirjansa ja selvästi ilmoittautuu seuraavaksi Sauli Niinistöksi Sauli Niinistön jälkeen, Björn Wahlroos esittäytyy ajatusmaailmaltaan Donald Trumpin kauan kateissa olleeksi kaksoisveljeksi.

Rehnin idea voi olla hyväkin. Tosin olen tavannut hänet muutaman kerran.

Mutta Suomen Pankki on tunnettu ponnahduslauta.

Wahlroosia vastaan puhun pahasti siksi, että jo voisi rikas kansakin painaa päähänsä, että ihmisten edellytysten erojen seurauksena on yhteiskunnallinen levottomuus eli suomeksi sorto ja kapina. Suomessa on kokemuksia vuodelta 1917 rahamiespiirien kovakorvaisuuden taustoista ja seuraamuksista. Silloin ajettiin vastakkain omistusoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa vahvasti politiikkaan. 

Vuonna 1948 Tshekkkoslovakian tiemme katkesi Messuhallin kohdalle siksi että varakkaampi väki varotettiin sinisenkirjaviksi ja kaiken muun paitsi ylpeytensä menettäneet saivat nerokkaasti toteutetulla maanhankintalailla tilaisuuden päästän kovin ponnistuksin leivän syrjään kiinni. Tätä Moskova tiettävästi paheksu ja tämä oli yksi näkökohta siihen, miksi tehdastyöläisten lakkoileminen ei oikein iskenyt enää. Mutta taloustiede ilman sääliä ei johda tuloksiin ja yritysten voiton maksimoiminen – Wahlroosin nykyinen uskonkappale – aiheuttaa yrityksille eli omistajille ongelmia, koska se vaurioittaa maan ja ympäristön ja siten markkinat.

16 kommenttia:

  1. 1917 Suomen sosaalidemokraattinen puolue päätti virallisella puoluepäätöksellään aloittaa aseellisen kapinan laillista hallitusta ja esivaltaa vastaan.

    Onko meillä käsitystä nyt siitä, miten lähellä vastaavaa päätös on meillä nyt taas ja mikä puolue tai porukka sen on tekemässä?

    Olisiko esim. Wahlroosin esittämä työelämää pahasti jäykistävän ulkoparlamentaarisen ay-vallan lievä purku riittävä syy uuteen aseelliseen kapinaan?

    Vai mikä on se kauhea ja uhkaava ongelma ja hätä yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja joidenkin mittausten mukaan jopa yhdessä onnellisimmista maista? Meinnan, ettei liioittelukaan aivan tolkuttomiin menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 1917 sellaisia päätöksiä ei tehty. Mutta totta on, että tilanteen kärjistyttyä tammikuussa 1918 puoluehallituksen peukaloitaan pyörittelevä enemmistö ei jaksanut vastustaa Emil Elon ja Oskari Tokoin tapaisten radikaalien tukea punakaartin johdolle.

      Poista
    2. Vuoden 1917 "laillinen hallitus" ei ole toki aivan noin yksinkertainen kysymys, mutta epäreiluus tuppaa purkautumaan älyttömällä tavalla kuten tuolloinkin. Tämän päivän Euroopassa vasemmisto ei liene kovin suuri riski. Sen sijaan kannattaa muistella vaikkapa Weimarin tasavaltaa. Persut ensin valtaan vaaleilla, sitten demokratiaa tukahduttamaan. Esimerkkejä löytyy nykypäivästäkin, Putin, Erdogan, Orban ja muut.

      Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on ihmiskunnan suurin saavutus. Kyllä sen rapautumisesta saa olla pahoillaan, vaikka tilanne on toki parempi kuin useimmissa muissa maissa.

      Poista
    3. On aika selvää, ettei SDP kykenisi vallankumoukseen. Se on siihen ihan liian vanha. Vasemmistoliitolla ei ole edellytyksiä, koska siltä puuttuu sekä aseita että virkamiehistön tuki. Sama koskee vihreitä.

      Vallankaappauksen tekniikkaa pohti Edward Luttwak klassisessa kirjassaan. Lähtökohtana onnistuneelle vallankaappaukselle on hallintorakennusten ja tietoliikenneyhteyksien ripeä haltuunotto, minkä jälkeen pitää saada virkakoneisto tottelemaan. Muuten tulee sisällissota.

      Tosiasiassa ainoa puolue, joka Suomessa kykenisi tekemään vallankaappauksen, olisi kokoomus. Vain se, jos sekään, voisi olettaa saavansa ministeriöt ja armeijan tottelemaan. Ja jos tämä ei onnistuisi, vain perussuomalaiset olisi tarpeeksi radikaali puolue kyetäkseen sisällissodan aloittamiseen. Tosiasiassa kaappauksella ei olisi mitään mahdollisuuksia. Kansa haluaa demokratiaa. Jo 1932 Mäntsälän miehet saivat pettyä, eikä demokratiamme ole ainakaan sitä heikompi.

      Eli tässäkin pohdinnassa on kyse vanhasta viisaudesta: "Jokainen syyte on tunnustus." Ainoat, jotka fantasioivat kumouksista, ovat ne, jotka haikailevat suurta kansansuosiota nauttivan järjestelmämme kaatamisesta.

      Poista
    4. "Vuoden 1917 "laillinen hallitus" ..."

      Kiitän korjauksesta. Siis vasta tammikuussa 1918 SDP teki tuon päätöksensä ryhtyä aseelliseen kapinaan. Kyse oli siis puolueen virallisesta linjauksesta, ei mistään muutaman vähemmistöedustajan yksityisestä mielipiteestä. Jylhä luku SDP:n historiassa, turha sitä on vähätellä.

      Eikö tuo persujen rinnastaminen Hitlerin joukkoihin ala tuntua jo vähän väsyneeltä ja nololta älylliseltä epärehellisyydeltä? Sitä minun on nimittäin kovin vaikea uskoa, että joku ei osaisi erottaa persujen puolueohjelmaa Mein Kampfista. Mutta persujen laariin tuo posketon demonisointi sataa. Persujen nousu on paljolti juuri sen ansiota.

      Persut ovat mittausten mukaan nyt maan suurin puole, kasvussa edelleen ja taitavatpa samalla olla maan suurin yrittäjä- ja duunaripuole. Stereotypia köyhän ja typerän roskaväen puolueesta ei siis oikein vastaa todellisuutta. Persujen poliittinen vastustaja on toiminnassaan ja mielipidekontrollissaan yhä totalitaarisempaan suuntaan menevä vihervasemmisto, ei Wahlroos.

      Meinaan, ettei liioittelukaan aivan tolkuttomiin menisi.

      Poista
  2. Wahlroosin vaalipiirisuunnitelma tarkoittaisi, että Suomen pinta-alan valtaosaa hallitsisi kepu yksin, Helsinkiä vihreät ja Tamperetta demarit. Tosin hän oikeasti tähdännee hieman toisenlaiseen puoluedominanssiin tavoitellen kaksipuoluejärjestelmää. Se taas edellyttäisi persujenkin lähtemistä hänen rahakelkkaansa.

    VastaaPoista
  3. La Plata-joen maat kaikki kärsivät silloin samasta asiasta. Ennen sotia ja niiden aikana ne olivat käytännössä vielä Britannian siirtomaita ja toimittivat briteissä syödyn ruoan. Elintaso taisi olla korkeampi kuin silloisessa Suomessa. Muualta maailmasta, varsinkin Etelä-Italiasta tuotiin sadonkorjuuaikaan siirtotyöläisiä ("golondrinas") korjaamaan sato.

    VastaaPoista
  4. Wahlroosin esilleponkaisu onkin melko erikoinen. Ensinnäkin YLE on polvillaan. Varmaankin tuo lähetysten totaalinen uudistusbluffi on poistanut toimittajiltakin kaiken kriittisyyden visuaalisuuden kustannuksella (jos sitä on koskaan ollutkaan). Wahlroos selvästi yrittää puhua yleisestä edusta ja muka Suomen parhaasta, mutta ajaa kuitenkin vain omaa asiaansa ja omien sijoitustensa parasta.

    Vähäisinkin järjenkäyttäjä miettisi vähän enemmän koko järjestelmän väjäämätöntä tapaa tuhota koko maapallo ja sen ihmiset. Tämä juuri sitä porukkaa, joka suuntaa katseensa mieluummin tähtiin ja suunnittelee siirtyvänsä seuraavan planeetan tuhoamiseen kun tästä ei jää mitään elinkelpoista jäljelle.

    VastaaPoista
  5. Putkonen for President! Työkansan tuntojen tulkki. Päätoimittajien tuttu, selviytyjä, demari ay-jyrästä Timo Soinin assistentiksi ja läpi Iivisniemen ison puun kaataneen tulimyrskyn Jussi Halla-ahon puolueen työmieheksi.

    Kysymys kiihottaa papan polvelle kiehnääviä presidentintekijöitä, kuten Erkki Tuomiojaa ja Mikael Jungneria, jotka eivät ole koskaan olleet tavallisia nuoria saatuaan pienenä istua hetken Urhon polvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Putkonen lienee paljon merkittävämpi vallankäyttäjä kuin yleisesti tiedetään. Tosin en minäkään tiedä; vain ounastelen.

      Poista
  6. Varakas ja tasapainoinen ovat kirosanoja CIAlle. Eiköhän Tupamaros-liikkeeltä löydy kontakti siihen. Mellakoiden johdossa on yleensä CIAn koulimat rettelöitsijät.

    VastaaPoista
  7. Niin, tämä Wahlroos, kuuntelin taannoin hänen sommarpratinsa ja kun olin ja olen kuunnellut lukuisia muitakin praataajia, niin kovin köykäiseltä se BW:n puheen sisältö kuulosti. Jos vaikka vertaan Svante Pääbon praatiin, niin vaikea uskoa, että BW:lläkin on yliopistosta korkein tutkinto. So it goes.

    VastaaPoista
  8. On todellakin mukavaa kaupankäynti vauraassa ja vakaassa maassa. Niin mukavaa, että luulisi kauppiaidenkin mielihyvin osallistuvan vaurauden ja vakauden ylläpitämiseen maksamalla silloin tällöin vähän verojakin siihen maahan kussa kulloinkin tilinsä tekee...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  9. Aito kilpailu pitää voiton maksimoinnin kurissa. Kuten myös kysyntäjousto.

    Vain poliittinen propaganda paheksuu voiton maksimointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Globaali kilpailu on nollasummapeli, muun väittäminen on aito lapsellista.

      Poista