26. lokakuuta 2019

Messutakseni kirjoista



Touko Siltala voisi lähettää minulle vaikkapa joulukortin, kun pahoittelu ei näytä onnistuvan. Pitkämielinen lukija saattaa muistaa, kun kirjoitin, että Siltala ehdotti minulle muistelevan kirjan kirjoittamista ja söimme näissä merkeissä Kiasman ravintolassa. Seuraavana päivänä tuli Toukolta viesti, ettei hanke onnistukaan, koska olen loukannut hänen nuorempaa veljeään ja heidän yhtiötään näissä kirjoituksissani. Siksi he eivät aio olla missään tekemisissä kanssani.

Viesti oli kokemuspiirissäni ainutlaatuinen. Luulin että vain Neuvostoliitossa pantiin kirjoittajia mustalle listalla. Mitä sitten tulee vastenmielisiin kirjallisuusihmisiin, sekä Touko että minä kykenisimme kevyesti kokoamaan sadan hengen listan sellaisista. Itse ilmoittaudun kenen tahansa inhokiksi. Tosin minulla ei edelleenkään ole mitään tietoa, mistä Siltalan poikien vihat johtuvat, koska mielestäni olen suhtautunut heidän toimintaansa ihastuneesti ja ilmaissut sen, ja näin on edelleen.

Nyt on kuitenkin niin, ettemme ole täällä maailmassa odottamassa hyvää kohtelua, vaan monet meistä yrittävät tehdä jotain hyödyllistä. Itse jaan ihmiset saalistajiin, joita haukun räävittömästi, ja kaikkiin muihin, jotka yrittävät ainakin välillä elää ihmisiksi. 

Meillä on kuitenkin yhteinen mielenkiinnon kohde, kirjallisuus. Haluamme molemmat edistää lukemista, kumpikin tavallamme. Koska hyvinkin pian olemme jättämässä molekyylimme kiertoon eli toisin sanoen kiirehdimme omiin hautajaisiimme, ja liikenteessä on ilahduttava määrä nuorempia ja kaikin pulin meitä fiksumpia ihmisiä, eikö olisi aika lopettaa tämäkin pelleily.

Eilen en kirjoittanut minulta kiellettyä nimeänne mainitessani Eric Vuillardin hienosta kirjasta, jonka näin teidän julkaisseen ja olin ostanut omin varoin. Olen käsittänyt, että joillekin kustantajat lähettävät kirjoja ilmaiseksikin.

Minä kyllästyn tähän meininkiin, koska seuraavaksi menen ostamaan rahalla Helsingin Sanomien historian, ja lisäksi olen jatkuvasti yhteydessä Kuisman Markun kanssa, jonka kirjoista merkittävä osa on teidän.

Minä teen itseni mielelläni naurettavaksi, jos tarve vaatii, mutta et sinä viitsisi, Touko, kun olet kunniatohtori ja kaikkea.

Sitten pääsen sanomaan, ett kustantajat ovat pulassa. Tämän jutun kuvasta käy ilmi, että Kersti Juvan kirjasta ”Löytöretki Suomeen” oli Helsingin kirjastoissa 1506 varausta. Siis 1506 varausta. Ja kirja on ainutlaatuisen hyvä ja mielenkiintoinen – mutta vaativa. Se käsittelee kirjoittajan oman tuotannon esimerkein englannista suomeen kääntämisen erikoisia ja usein odottamattomia ongelmia. Koska olen itse melkein joka sivulla hiukan eri kannallla Kersti Juvan kanssa, se todistaa, että kirja on oikein todella korkeatasoinen. Jos olen lukiessani valmiiksi samaa mieltä kirjoittajan kanssa, kysyn itseltäni, mitä minä näin aikaani tuhlaan, koska mielipiteeni ja arvioni ovat enimmäkseen keskinkertaisia, eikä sellaisia kannata kerrata. 

Juvan kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantama. Sen pitäisi kaikin mokomin olla Siltalan tai Otavan listoilla. Asian historiaa en tiedä, eikä se ole tässä pääasia. Pääasia on, että olemme kuten Kersti Juvakin kirjallisuuden palveluksessa, kirjallisuus ei meidän.

Siis näin. Sano sille veljellesi, jonka olen tavannut yhden kerran ohimennen, että kustantaja on kauppias, ja siinä ammatissa ei pidä valikoida asiakkaita esimerkiksi ihonvärin mukaan. Mutta en ole tunkemassa teille kirjahankkein enkä yhteydenpidolla. Mutta tämän mykkäkoulun voisi lopettaa. Vaikka kyllä mykillekin pitää olla kouluja.

18 kommenttia:

  1. Niin no, eihän kustantajan ole pakko kustantaa tiettyä kirjaa, jos ei sitä syystä tai toisesta halua. Päätös voi olla viisas tai vähemmän viisas, mutta se on kustantajan päätös. En näe tässä ongelmaa.

    Kuohuttavampaa on mielestäni se, että kirjamessut estää kustantajan osallistumisen messuille siksi, että kustantamon johtaja on joskus jossain esittänyt mielipiteitä, joista messujen johtaja ei pidä. Eikö totta?

    https://www.keski-uusimaa.fi/blogi/713015-vallan-vaarinkayttoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei ole mitään epäselvää. Niin on. Oikein sanottu.

      Poista
  2. SKS on nykyään mielestäni eräs Suomen parhaita kustantamoita, kun se julkaisee myös historiallisen seuran toimituksia.

    Melkein arvostaisin korkeammalle sen, että pääsee SKS:n kuin Otavan listoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taipuisin samalle kannalle (vuosikymmeniä myös jäsenenä olleena). Samalla mainostaisin Tiedekirjaa, joka on Snellmaninkadun kulmassa Säätytalon vieressä. Se on samalla tavalla hyvä kuin Rosebud Kaisaniemenkadulla - vähän tunnettujen tieteellisten kustantajien tuotantoa ja asiantunteva palvelu.

      Poista
  3. Minulla on samantyyppisiä kokemuksia tästä kustantamosta. Kerroin erään kirjan huolimattomasta viimeistelystä Facebookissa ystäväni seinällä, minulle soitettiin (numeroni löytyy hakevalle) ja pyydettiin perusteluja mielipiteelleni. No minähän annoin. Vähän tuntui siltä, että tässä on hiljennysoperaatio menossa. Esitettiin, että kritiikkini vaikuttaisi kustantamon julkaiseman kirjan maineeseen. Ei se ehkä vaikuttanut, Finlandian pokkasi. Jos olisin ahdistuvaa sorttia niin olisin soitosta ahdistunut.

    Etsin sitten viikon kustantamon julkaisemasta kirjasta virheitä ja niitä löysin satoja. Lopuksi vein tulokseni näytille. Se on ikävää, kun pystyy perustelemaan väitteensä. En minä yleensä turhia puhu, sen verran kehun itseäni, en aio ottaa tavaksi.

    VastaaPoista
  4. Ilmastokatastrofi


    Elollinen Luonto tuntee stressiä aivan samoin kuin ihminen.
    Näkeehän kuinka ihminen ja hänen ohellaan vähintään muut-
    kin(huom! älykkäät) nisäkkäät osaavat reagoida masentumalla ympäristön,kanssaihmisten,tuottamaan kaltoinkohteluun.Sen havaitsee mm. hylätyissä huostaanotetuissa koirissa - masennus niissä on käsin kosketeltavaa.Syy ja seuraus selvääkin selvempää.
    Puhutaan reaktiivisesta masennuksesta.
    Samaa kaavaa noudattaa Luonto kasveineen,eläimineen ja maaperineen.Luonto on vulkaaninen voima siinä missä elävä ihminenkin.Mikä olisi esteenä,ettei maapallo saastuttamistaan tuntisi ja reagoisi kokemaansa.
    Masennuksessa luonnon tasapaino järkkyy.Mielen hallinta katoaa.
    Sairastunut syöksyy maniasta depressioon ja takaisin - ääri-ilmiöt valtaavat uupuneet aivot.
    Myös Luonto ikäänkuin menettää järkensä - toisessa paikassa
    sataa yli äyräiden ja toisessa kohdin yhä kasvava kuumuus polttaa kasvuston.Sopiva maanviljely-pinta-ala pienenee kuin
    ” pyy maailmanlopun edellä”- syntyy nälänhätä.Kansat ympäri maapalloa lähtevät liikkeelle-maailma on tyystin sekaisin.Harvat jäävät eloon.

    Miten suurvaltojen johtajat, mm. Trump ja Putin, voivat kokonaan sulkea silmänsä edellä kuvatulta kehitykseltä ja sitä kautta syöstä
    maailmamme perikatoon.Luonnossa ilmenevät säätilan muutokset
    puhuvat jo puolestaan.Meillä ei ole enää aikaa tuhlattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on kyllä nähdä säätilan muutoksia osoituksena jostain ihmisen tuottamasta yleismaailmallisesta masennuksesta. Ettei olisi tullut inhimillistettyä maailmaa vähän liikaa.

      Poista
    2. Nestekierto Luonnossa on sama kuin verenkierto ihmisessä!

      Poista
    3. Vedenkierto Ekosysteemissä verrattavissa verenkiertoon ihmisesssä.Juokseva
      vesi mahdollistaa Luonnossa monimutkaisen aineenvaihdunnan.Jos se estyy mm.
      saastumisen ja liikakansoituksen vuoksi,ihmisen toiminta maailmassa päättyy lyhyeen.Me elämme hyvinkin symbioottisessa suhteessa ympärillä olevan Luonnon kanssa.

      Poista
  5. Tuollaisia paljastuksia on tähän asti saanut lukea vain keltaisesta lehdistöstä. Nykyisin niitä on näämmä tarjolla myös keltablogeissa. On suuri kunnia joutua herran blogistin vihoihin, luulisi Siltaloitten sen tajuavan.

    VastaaPoista
  6. Touko on tuttu nimi, tulee mieleen kesäajan viimehetkellä. Onko toinen Siltala Syys, Loka tai Marras, ja kumpaa on loukattu niin että kumpikin loukkaantui?

    VastaaPoista
  7. Eikös Kemppinen ihmisillä ole vapaus ihan itse valita miten paljon ovat sinuun yhteyksissä. Vähän nolon tuntuista itkeä, jos joku ei halua leikkiä sun kaa. Ehkä tyylisi ei kaikkia miellytä, mutta siihen nyt aikuisen miehen pitäisi osata jo suhtautua. Vaikka tyyliin pitäkää tunkkinne. Tai talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Tai palaa se sauna vielä meilläkin. Tai sitä saa mitä tilaa. Tai sitä saa mitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on vapaus. Pidän hiukan omituisina ihmisiä, jotka hakeutuvat seuraani. Suuri marxilain Groucho kantaa nimissään vastausta, jossa hän kieltäytyi jonkin seuran jäsenyydestä: en voi kuvitellakaan kuuluvani yhteenliittymän, joka hyväksyy jäsenekseen kaltaisiani hampuuseja.

      Poista
  8. Itseltäni on mennyt luotto (mikäei tietenkään merkitse kenellekään yhtään mitään) puheenalaiseen kustantamoon. Aino Sibeliuksen, "suuren, humaanin" Elisabethin tyttären, Hitler-ihailua sordinoidaan (vrt. Sirén HS:ssa). Toisaalta nykyään kovin "ryssänvihaiselta" vaikuttavalta Keskisarjalta pääsee läpi ties minkälaista vulgaaritekstiä (vrt. mitä Irma Sulkunen Kiven "elämänkuvauksesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisarjan ylenpalttinen medianäkyvyys on itse asiassa mykymedian oma kuva.

      Poista
  9. Lauantaina Helsingin kirjamessuilla jaettiin tietokirjailijapalkinnot kuudelle tietokirjailijalle. Ei siis palkittu mistään yksittäisestä kirjasta (kuten Finlandiat), vaan asianomaisen tuotannosta yleensä. Mutta esimerkiksi Hesarissa ei sunnuntaina mainintaa moisesta. Ovatkohan nykyiset päivälehdet olemassa uutisia varten vai jostain aivan muusta syystä?

    https://www.suomentietokirjailijat.fi/ajankohtaista/tietokirjailijapalkinnot-jaettiin-helsingin-kirjamessuilla-3.html

    VastaaPoista
  10. Kylttyyri on hieno ala. Ensin proffat kiittivät Toukoa kunniatohtorin hatulla siitä, että Touko painaa proffien kirjoja. Ylipistolla taitaa olla joku Siltala (?) ja Aleksin gradu / lisuri sai suurta huomiota, olihan se tehty iki-ihanasta Fidel Castrosta. Nyt Kemppinen kaipaa joulukorttia. Hieno ala.

    VastaaPoista