16. lokakuuta 2019

Kaverini Kakolassa



Aimo Myllylä kuoli 2002 sydänkohtaukseen 57-vuotiaana. Hän oli vankeinhoidon koulutuskeskuksen johtaja. Hän oli hyvä ystäväni.

Järjestimme vankilan johtajille ja vartijoille kursseja. Silloinen johtaja K.J. Lång suhtautui häneen välillä vähän väsyneesti. Näkyvä tukija oli Olavi Heinonen, korkeimman oikeuden presidentti. Yleensä tuomarit suhtautuivat vankeihin vain vaivana, ja ainakin pakkolaitoksen Janhunen sai kuulla itsestään, että sellaista vankia kuin hän ei ole olemassa. 

Opiskeluaikana – olimme Aimon kanssa aivan saman ikäisiä – luulin hänen rähähtävää nauruaan ja täysin mutkatonta käyttäytymistään välillä poseeeraamiseksi, välillä kouliintumattomuudeksi. Väärin molemmissa kohdissa. Aimo oli syvällinen ja puhdassydäminen ihminen.

Virkamiehelle vaarallisimpia ovat ystävät ja työtoverit. Kerran Aimo oli vaikeuksissa, kun hyvät työtoverit onnistuivat juottamaan hänet laivalla oikein juovuksiin ja kutsuivat iltapäivälehdet ja valokuvaajat satamaan vastaan. 

Tarkoitus oli häpäistä mies, ja kyllä Aimo häpesi. Hän ei ollut juoppo eikä edes viinaan menevä, vaan pikemmin tottumaton. Laivalla hän oli hortoillut päissään siellä täällä, mutta siinä kaikki. 

Istuimme monta kertaa asian ääressä. Minä tiesin, että vankeinhoidossa ja poliisin puolella ay-väen keskuudesta löytyivät pahimmat vastustajat, jotka sabotoivat koulutusta ja vähän kaikkea. Mikä on tilanne tätä nykyä, sitä en tiedä. Sanoin siis ystävälleni, että juuri hänet nämä perinnemiehet halusivat raivata tieltään. Aimo oli jo käynyt ilmoittamassa esimiehelleen, että hän oli käyttäytynyt mielestään täysin sopimattomasti, mutta vapaa-aikanaan. Siksi hän ei aikonut pyytää eroa tehtävistään mutta ilmoitti, ettei vastaava toistuisi.

Kerroin tietoni eräästä yhteiskoulusta joitakin vuosia sodan jälkeen. Rintamalta palannutta lehtoria epäiltiin pyrkimisestä rehtoriksi, ja siksi hallitseva rehtori hengenheimolaisineen järjesti hänelle ansan nuoren lukujaan viimeistelevän viransijaisen avulla. Uhkaava lehtori ei ollut lasiin sylkevää tyyppiä. Niinpä opettajat järjestivät yhteiset juomingit ja kohdehenkilö autettiin asiaan vihityn neiti-ylioppilaan vuoteeseen, jonka ääreen kollegat vähän ajan kuluttua ryntäsivät ”todistajina”.

Suunnitelma onnistui. Kohdehenkilö tosin ampui itsensä seuraavana aamuna rouvansa peilipöydän ääressä sodan käyneellä Nagantillaan.

Joku hankkeesta kieltäytynyt lehtori pani määrätietoisesti liikkeelle tiedon ennakkosuunnitelmasta. Niinpä lopputulos kuitenkin oli opettajan virkojen aikamoinen uusjako.

Taisin kysyä Aimolta, kumpi on tärkeämpi asia, työsi vai maineesi. Hän sanoi että tämä työ.

Tein taannoin itselleni listan tuntemistani henkilöistä, joita ihailen. Aimo oli sillä listalla. Luulen että häpeän kantaminen oli hänelle opittu taito, koska käsitin, että joku häntä edellisen sukupolven jäsen oli erotettu laestadiolaisyhteisöstä havaitun synninteon johdosta. Sen ajan Oulussa viina ja vieraat naiset eivät olleet syntejä, joten ehkä kysymys oli television katsomisesta.

11 kommenttia:

  1. Kyseistä ajatussuuntaa lapsuudestani asti tunteneena tykkäsin viimeisen kappaleen lopun kevyestä ironiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa ääriliikkeissä annetaan synnit anteeksi mutta väärää ajattelua ei.

      Poista
  2. "Yksi tapa lujittaa sananvapautta on kieltää sen väärinkäyttö."

    Tämä julistuksen allekirjoittavat kaikki menneet ja tulevat diktatuurit sekä Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja. Aikoihin on eletty.

    VastaaPoista
  3. Kolumnisti ehkä sallii sanasen lestadiolaisuudesta. Suhtaudun vanhoillis-lestadiolaiseen liikkeeseen ulkopuolisen kunnioittavasti. Toki satunnaisesti luen kirjastossa Päivämies-lehteä ja olen kerran käyttänyt vajaa päivän suviseura-alueella kulkemiseen. Minua on pohdituttanut se, että vl-papit toimivat naispappien kanssa yhteistyössä kirkossa, koska ”kirkon järjestys näin määrää”, mutta vl-liikkeen omassa toiminnassa ei naispapeutta hyväksytä. – Olen mielestäni oivaltanut, että tällainen menettely on varsin johdonmukaista. – Nimittäin luterilaisuuteenhan kuuluu niin sanottu regimenttioppi, jako maalliseen ja hengelliseen regimenttiin, joka perustuu Jeesuksen kolikkolausumaan: antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu. Vielä selkeämpi perustelu regimenttiopille on jouluevankeliumi. Siinähän Josefin perheelle Jumala ilmaisee, lähettämällä taivaallisen sotaväkensä, hyväksymisensä sille, että perhe on täyttämässä taloudellista velvollisuuttaan pakanalliseen esivaltaan nähden. – Vl-pappien näkökulmasta katsottuna Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jo aikoja sitten siirtynyt maallisen regimentin puolelle ja hengellinen regimentti taasen on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliiton ja sen jäsenyhdistysten hallussa. Kirkossa toimitaan kirkon sääntöjen mukaan; annetaan maalliselle regimentille se mikä sille kuuluu. Siellä käydään töissä. – Jää epäselväksi, perustuuko tämä kaksijakoinen menettely intuitioon vai kaikella kunnioituksella sanottuna: johdatukseen vai perusteelliseen opilliseen pohdintaan. Jos on kysymys lälklmmäisestä, herää kysymys: miksi ei argumentaatiota julkisteta. Siihen lienee vastaus: se on ulkopuolisten ongelma; riittää kun naispappeusyhteistyön perusteeksi todetaan, että ”kirkon järjestys näin määrää”. – Vl-papit siis toimivat tietoisesti tai tiedostamattomasti naispappeusasiassa suorastaan ihailtavan loogisesti Uudesta Testamentista kumpuavan regimenttiopin mukaisesti. - JR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tuohan on vain yksi erityisversio luterilaisesta regimenttiopista.

      Poista
  4. Kuka kaipaisi vihollisia kun meillà on niin hyvià ystàvià? Ystàvyys velvoittaa.

    VastaaPoista
  5. Jos kolumnisti sallii toisenkin kommentin Lars Levin porukasta, niin olisin kovin kiitollinen.

    JR julistaa täällä Jeesuksen tapaan omaa ja ilmeisesti lestadiolaista totuttaan uskosta ja seurakunnasta. Hurjinta farisealaisuutta osoittaen hän korottaa 90 000 lestadiolaisen ja heidän pappien edustamaan "hengellistä regimenttiä" täällä päällä maan. Jeesuksen mukaan hengellisen regimentin osoite ja ovi taitaa olla taivaassa, mutta ei uutta auringon alla; onhan paavikin Jeeuksen sijainen maan päällä. Miksei lestadiolainen porukka voisi toimia samalla tavoin eli olla Jumalan hallituksen sijainen maan päällä?

    Opillisesti VL-porukka on Suomen luterilaisessa kirkossa kuin kirkko kirkon sisällä. Ehtoollinen heille on reformoidun kirkon muistoateria, jossa syntejä ei saada anteeksi niin kuin meillä kunnon luterilaisilla ehtoollisella saadaan. Tämän huomaat esimerkiksi ehtoollisjonossa, jossa VL uskonveljet supisevat ja sipisevät toisilleen syntejä anteeksi ennen kuin menevät nauttimaan ehtoollisen Jeesuksen muistoksi (!) niin kuin esimerkiksi reformoidussa Sveitsissä tehdään.

    Kaikkein karmein ja ylitse kaiken ylimielisyyden on VL-käsite "uskovainen pappi". Heidän oikeita ja "uskovaisia" pappeja ovat VL-papit. Korni ja kuvaava on tilanne, jossa VL-pappi jakaa ehtoollista srk:n ei-vl-porukalle uskoen ja tietäen, että helvetin evästähän tämä noille uskottomille on, koska eivät kuulu "Jumalan valtakuntaan (!)" eli lestadiolaisiin.

    Kemppinen voisi ajaa aloitetta ja lakia, jossa jokaisen srk:n virkaa hakemavan VL-ehdokkaan olisi vastattava oleelliseen kysymykseen:

    ONKO olemassa pelastavaa uskoa VL-liikkeen ulkopuolella? Vastausmahdollisuuksi on kaksi: Kyllä! Tai ei. Mitään selityskiemuroita ei kuunnella.

    Ei-vastauksen jälkeen ehdokkaan perspuoleen voisi "maalata" Nokian 45 kumisaappaan kuvan.

    Pohdittavaksi jää olisiko meillä tämän jälkeen ollenkaan viroissa VL-pappeja. Siis näitä kuuluja "uskovaisia pappeja"....

    VastaaPoista
  6. Tätähän täältä puuttuikin, uskonveljet toistensa kraiveleissa. Uskomattoman virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenko uskovainen?
      No, totta helvetissä!

      Tunnistatko runoilijan? En ole kenenkään rinnuksissa kiinni, toin vain esiin tuon törkeän epäkohdan VL-liikkeen toiminnan ja heidän oppinsa välillä. Porukka on siis kirkko kirkossamme omine suvaisemattomine oppineen.
      Ja minun mielestäni se on väärin.

      Tietenkin Raamattua ja teologiaa osaamaton ei asiaa näe eikä ymmärrä ja suurin osa kansasta ei tunne edes tärkeimpiä Raamatun kertomuksia; mutta antakaamme asian olla niin. Totuus on kuitenkin tunnettava; joskus myös ilmaistava.

      Poista
  7. Joo, saatte ihan vapaasti jakaa ne taivaspaikat keskenänne. Minulle riittää se mitä täällä maan päällä tulee vastaan. Avaruuteen ei eläessäni ole hinkua, eikä uskovaisten jakamille taivaspaikoille kuoltuani. Silmäni kun viimeisen kerran laitan kiinni, eiköhän se ole siinä. Toivoakseni ei kuitenkaan ihan pian.

    VastaaPoista
  8. Palataan Aimo Myllylään. Blogisti on kuvannut 30.1.2006 "Aimo ja vankilat" -blogissaan Myllylän rohkeutta. Hän ei esimerkiksi pelännyt panttivangiksi joutumista. - JR

    VastaaPoista