Tyhmyys tiivistyy
Useimmista kauhulla muistamistani koulukiusaajista tuli opettajia. Pahin muistamani työpaikkakiusaaja oli virkatuomari. Omiin vihan tunteisiinsa addiktoituneita ja siis käytännössä tolkuttoman päällekäyviä poliiseja muistan monta.
Oma hypoteesini on ollut iät ajat, että ihminen ajautuu työhön sellaiselle alalle, jolle hänellä on kaikkein huonoimmat luontaiset edellytykset.
Kun esimerkiksi olen ollut runsaan puoli vuosisataani todella paljon tekemisissä kirjailijoiden ja heidän kustantajiensa kanssa, tiedän oikein hyvin, että tuota väestönosaa vaivaa lukihäiriön virulentti muoto. Heiltä puuttuu se kyky ihmisten yhteydenpitoon, joka tavallisesti tulee käyttöön kolmi- tai nelivuotiaana.
Kirjailija kirjoittaa usein samalla tavalla kuin kuuro puhuu: pontevasti mutta yksitoikkoisesti, kuin kangaspuita paukuttaen. Tekstiili ja teksti ovat sama sana, sama asia.
Ihmisten pitäisi vastedes mennä perhekuntina kauppakeskuksiin viihtymään lauantaisin iltapäiviksi.
Ajatus on hyvä. Voisin olla ovia avattaessa ensimmäisten joukossa rivissä.
Sen jälkeen kun City-pasaasi ja Vanha kauppakäytävä jostain oikusta tuhottiin, jouduin matkustamaan Tukholmaan tai Kööpenhaminaan tai Hampuriin, jos mielessäni oli erikoisen laaja, suurta keskittymistä vaativa työ, kuten esimerkiksi jonkin merkittävän runokokoelman suomentaminen vaikka ranskan tai latinan kielestä. Ensi valmisteluna suomennettava teos on opeteltava ulkoa, etteivät sormet kulu selatessa.
Parempaa ympäristöä ei ole kuin kiukkuisten kauppatieteen maistereiden kansoittama pasaasi, sellainen kuin Tukholman Sturegalleriet. Siellä saa ilmaiseksi myös haistella kaupan olevia mausteita. Kun edestä ja takaa ryntää ihmisiä, joilla on kaikilla kiire pää edellä helvettiin, tunnen oloni täysin turvalliseksi ja mahdollisuuteni keskittyä näkymättömiin maailmoihin suurenmoisiksi.
Katse on vaarallinen. Mukiloitavaa uhria hakeva huligaani tavoittelee katsekontaktia. Kansanedustajaksi valittu psykopaatti katsoo televisiokameran edessä oikealle alas, kengänteräänsä, koska haastattelijaan tai kameraan kohdistettu katso kertoisi sielun huoneista: siellä ei ole kaikki kohdallaan, ei oikeastaan mikään.
Meillä on tässä rauhallinen pikkutie, jolla syksyn värit ja alkavan talven viivat ovat näinä päivinä peitonneet kaiken sen, mitä Modernin taiteen museoilla on tarjolla. Mutta kun näkymä on niin kaunis, että silmät vettyvät, siinä ei pidä filosofoida turhuuksia. Vinovalomaisema on jotain niin suurta.
Sen yhden kiusaajan – tosin virsien mukaan Kiusaaja on sama henkilö kuin Paholainen – nimi oli Jouko.
Ja niin oli kuin laulussa lauletaan. Joukon maine mustuvi aina. Mutta olen siis samaa mieltä kuin lapamato, Joukossa on hyvä elää.
Koulukiusaajat opettivat minulle epäsosiaalisuuden, seikka josta olen syvästi kiitollinen: se tarjoaa hyvän näköalapaikan ulkopuolelta.
VastaaPoista"katsoo televisiokameran edessä oikealle alas, kengänteräänsä"
VastaaPoistaTämä tuo mieleen Suomessa asuneen ulkomaalaisen näkemyksen introvertistä ja ekstrovertistä suomalaisesta keskustelutilanteessa: se introvertti katsoo keskusteltaessa omiin kengänkärkiinsä, ekstrovertti taas keskustelukumppaninsa kengänkärkiin.
Lukija Laihialta
Pahinta tämän hetken maailmassa on se että tärkeillä päättäjäpalleilla istuu tyyppejä joiden mielestä on olemassa ongelmia jotka voi ratkaista tapattamalla ihmisiä.
VastaaPoistaKylmän sodan maailmassa oli tärkeäää näyttää kovikselta mutta oikeasti monilla päättäjillä oli maailmansodasta henkilökohtaista kokemusta. Niinpä uhoamisesta huolimatta väkivalta oli kuitenkin konsteista se vihonviimeinen.
Tuli heti mieleen ikävänoloinen ja mahtaileva valtiastyyppi, joka äsken antoi äkkinäisessä tviittipuuskassaan mielettömän ja vaarallisen sotaluvan kyseenalaiselle liittolaiselleen toista liittolaistaan vastaan, omien sanojensa mukaan "in my great and unmatched wisdom". Kuka tahansa pienempi valtias tai kiusaaja - ja kuka tahansa asianomaisen edeltäjä - olisi viimeistään tuon yligrandioottisen minäkuvailmauksen takia jo joutunut erinäisten tarkempien mielensyynäysten kohteeksi. Näin siis millä tahansa normaalimittapuulla. Mutta tuossa maassa normaalimittapuut eivät enää päde, surullista kyllä. Ja vaarallista muillekin kuin sikäläisille. Niin, ja vähän myöhemmin ylivertainen viisaus olikin jo aivan muuta mieltä. Mutta mitäs siitä, uskollinen peruslaumahan seuraa perässä, mitä tahansa hän tekeekin. Ja olihan tuo sama mies jokin aika sitten mielestään aivan poikkeuksellisen terve ihminen.
PoistaMitä vähemmän maailmassa olisi liikaa valtaa saaneita "suuria johtajia", sitä parempi paikka tämä olisi. Ja niin myös vaikkapa Brasilia, Filippiinit, Turkki, Unkari tai Puola. Ja tietysti Venäjä. Kädet ristiin, ettei meillä koskaan.
Mistä psykopaatti tietäisi ettei hänellä ole kaikki kohdillaan. Katsimalla peiliinkö.
VastaaPoistaKun psykopaatti katsoo peiliin, hän on tyytyväinen näkemäänsä.
PoistaOlipa hauska kirjoitus ja niin osuva. Tämä oli yksi nasevimpia aikoihin, kiitos!
VastaaPoista"Kansanedustajaksi valittu psykopaatti"
VastaaPoistaOnhan niissä kansanedustajissa kaikenlaisia lurjuksiakin -se nyt on nähty. Mutta kenenkään leimaamisesta "psykopaatiksi" a priori ja kevein perustein tutkija Katariina Parhi nimenomaan varoittaa uudessa kirjassaan Sopeutumattomat - Psykopatian historia Suomessa. Koko sana poistettiin sairausluokituksesta jo 1968. Esim. sodan aikana esim. Konrad von Bagh ja monet muut suomalaiset psykiatrian ns. mahtimiehet läiskivät suruttomasti ihmisiin "constitutio psycopathica" -leimaansa, kuten Ville Kivimäen palkitusta kirjasta ilmenee.
Uutisten mukaan Pääesikunnassakin on havahduttu koulukiusaamiseen ja sen vaikutukseen varusmiespalvelukseen.
VastaaPoistaSotatilanteessa ja erityisesti rintamalla vasta psyykkinen kunto ja kestävyys punnitaan. Kaikki pelkäävät, mutta toiset hallitsevat pelkonsa ja säilyttävät toimintakuntonsa. Kun taas toiset tulevat täysin toimintakyvyttömiksi.
Sittenhän sota ei paljoa poikkea työelämästä. Onneksi on paljon uusia ja pontevia pillereitä.
PoistaAhaa, its pleasant discussion on the topic of this paragraph at this place at this weblog, I have read all that, so at this time me also commenting here.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvinnut kokea mitään koulukiusaamista, mitä nyt joku poika kiskaisi letistä alaluokilla, mutta todellinen kiusaaminen, vähättely, nimittely, ulkopuolelle jättäminen ja rankka fyysinen pahoinpitely jättävät monelle lähtemättömät jäljet ja joillekin häiriintyneille halun kostaa jollekin, jotenkin. Nykymedia välittää toimintatavan.
VastaaPoistaTänä vuonna on saanut ihastella ennennäkemätöntä väriloistoa, vaihtuvia maisematauluja, mutta toissapäivän sade pyyhkäisi siitä puolet pois. "Talven viivat" ovat kauniita nekin, uusia tauluja. Nyt vain pitää kuunnella niitä helvetinkoneita, lehtipuhaltimia. Kuukauden se kuulemma kestää tässä kaupungissa, kun on niin paljon lehtipuita joka puolella. EG
Olen saattanut joskus mainita erinomaisen kirjan Vasa Svenska Lyceumin historiikista muistaakseni vuodelta 1946, jossa isäni kävi päästen ylioppilaaksi 1932 jos en väärin muista sitäkin. Kirjaa on edelleen saatavana ja se on todella kiinnostavaa luettavaa käyden läpi koulun varhaisvaiheita 1600-luvulta asti ja opettajakuntaa, oppilaita unohtamatta.
VastaaPoistaOpettajien joukossa oli joitakin jotka sen ajan tavan mukaan käyttivät raakaa väkivaltaa opetuksen apuvälineenä, huonoin tuloksin. Pahimmalla tyypillä oli iso pamppu jolla hakkasi oppilaita kunnes veri virtasi luokan lattialle. Se oli päivittäistä. Oppilaat saivat tietenkin pahoja traumoja vaikka kaikkensa yrittivät jotteivät joutuisi moiseen kohteluun, kenties fyysisiä vammojakin saaden. Niistä ei siihen aikaan kukaan ollut kiinnostunut, eivät edes vanhemmat.
Valtaisana kontrastina olivat muutamat erittäin edistyneet opettajat jotka saivat oppilaat loistamaan aineissaan jotka saattoivat olla kreikka, latina, englanti, kuvaamataito jne. Oppilaat innostuivat sellaisista opettajista aivan valtavasti ja heidän suorituksensa ylittivät varmasti kaikkien odotukset.
Kyse oli koulusta joka pyrki olemaan Suomen paras tai ainakin kolmen parhaan joukossa ja sinne haalittiin kaikkein pätevimmät opettajat.