Ei maantiede

(…jatkoa)

”Maantieteelle Suomi ei mahda mitään.” ”Meillä on niin pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa.”

Viimeistään Paasikivestä lähtien tai koko vuosisadan tätä on toisteltu.

Mutta ajatus on väärä.

Jatkan Pikettyn ja Therin pohjalla. Jatkoa voi tulla paljonkin, koska asia on niin tärkeä. Asiayhteys näyttäisi siis olevan talous ja taloushistoria, mutta eipä vain ole.

Entä jos amerikkalaiset olisivat pudottaneet atomipommin Berliiniin elokuussa 1945?

Kysymykseni on mieletön, koska Saksa oli antautunut toukokuussa ja Berliinin raunioilla hallitsivat Neuvostoliitto, Britannia ja USA itse.

Toisaalta 30 seuraavaa vuotta kesti kylmää sotaa. Se oli lännelle kaikkien tilastojen mukaan täysin ainutlaatuinen rahan ja vallan aika, ja eriarvoisuus väheni, mutta suuri kysymys oli ydintuho. Samalla tavalla kuin nuoret pelkäävät nyt pahasti ympäristötuhoa minun sukupolveni kasvoi ydintuhon varjossa. Tiedämme nyt, että pelko oli täysin aiheellinen.

Neuvostoliitto valloitti alusmaikseen koko Itä-Euroopan lukuun ottamatta Kreikkaa ja Suomea.

Therin aivan oikean havainnon mukaan Neuvostoliiton ja sosialismin alamäki alkoi Helsingin ETY-kokouksesta 1975. Se ei ollut tarkoitus eikä Kekkosen ajatus. Sitä ei tullut kukaan silloin edes ajatelleeksi. Neuvostoliitto ei tarkoittanut mitään erikoisempaa puhuttaessa ihmisoikeuksista. Myös amerikkalaiset kävivät katsomassa Rautaesirippua Imatran suunnasta Neuvostoliittoon päin.Ihmisten olojen parantamisesta oli puhetta, muta tekoja ei paljonkaan. Ja niin vain kävi 1989-1992, että koko sosialistinen blokki kaatui. Kukaan ei silloinkaan aluksi jaksanut käsittää, että jotain niin uskomatonta voisi todella tapahtua.

Kun käsillä on ranskalainen ja saksalainen kirja ja kahden Euroopan mantereen ja Britannian todella pitkät tilastot etenkin valtaa kuvastavasta omaisuuden kasaantumisesta, on paikallaan korostaa eurooppalaisia ja väheksyä maantiedettä. Rajojen osoittamat alueet muuttuivat suureksi mosaiikiksi. 

Kaikeksi onneksi etenkin ranskalaisten ajatuksin ja saksalaisten rahoin oli perustettu hiili- ja teräsyhteisö, myöhempi EEC, myöhempi EU, ja välillä oli vapaakauppajärjestelmä EFTA. Yhteisöön vähä vähältä kytkeydyttiin, vaikka Suomessakin vasemmisto vastusti ensin jyrkästi. ”Ei – ei – EEC!”.

EEC:n ja siis EU:n vaihtoehto olisi ollut NATO:n vapaakauppajärjestelmä.

Ja kansallisvaltion raja ei ole enää pitkään aikaan merkinnyt suuria. Köyhyyteen tuomittuja alueita on joka maassa. Ennen oli köyhiä maita ja rikkaita maita. Nyt on rikkaita kaupunkeja, Suomessa ehkä kolme, ja nopeasti taantuvia alueita. Suomalaiset esimerkit tiedetään. Niitä on paljon. Ja tilastoillamme voisi rakentaa Pikettyn kaltaisen yhteenvedon matkasta takapajulasta laajaan hyvinvointiin, jota tätä nykyä on alettu vastustaakin.