Seutu

Jäämme tutkimaan, löytyykö Pikettyltä viisasten kivi. Hän vakuuttaa jo tuhatsivuisen kirjansa esipuheessa, että kyllä löytyy. Eriarvoisuuden räjähdysmäinen lisääntyminen on kysymys, jota ei saa jättää taloustieteilijöille, sanoo taloustieteilijä.

Ranskalaisilla on tämä perinne. Heille tutkijat, jollaisia sanottiin ennen filosofeiksi, ratkaisevat yhdellä iskulla kaikki maailmankaikkeuden ongelmat ja muutaman ylimääräisen.

Omista kotijumalistani F. Braudel teki tämän kapitalismin historiassaan oikeasti. Nyt, 30 vuotta valtavan suuren ja joka suhteessa uudenlaisen teoksen (jota ei tietenkään koskaan suomennettu) ilmestymisen jälkeen sen totuudet on merkittävän osin sivuutettu. Juuri niin tulee tapahtua. Tiedonhaluinen lukija todennee, että esimerkiksi brittitutkija Abulafia on arkeologiaan ja muun muassa kielihistoriaan tukeutuen piirtänyt talous- ja kulttuurihistorian uuteen muotoon pronssikaudelta alkaen. Eikä keskeytymättömän kehityksen kehto ollut Rooma, vaan Etruria. Paitsi jos se sittenkin oli Sardinia. 

Ranskan johtavista tyypeistä Michel Foucault muutti hyvin paljon ja inhimillisemmässä mittakaavassa Pierre Bourdieu ja sitten Bruno Latour. Kaikki pitivät kiinniperinteestä kirjoittaa niin ihmeellisesti ja sokkeloisesti että tuloksena oli eräänlainen kuuromykkien kuorokilpailu. Tiedän mistä puhun, sillä olin suomentamassa Foucaultia. Siinä oli välillä tunnekuin olisi yrittänyt syödä pilvenhattaroita.

Suppeammin ja ensi vaikutelmani mukaan vakuuttavammin kirjoitta Wienissä toimiva nuori professori Philipp Ther. Kirjan nimi on englanniksi Europe Since 1989 ja se on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Euroopan historia vuodesta 1989. Uusi talousjärjestys (Vastapaino).

Ther luettelee suuret vallankumoukset: Ranska 1789 ja samoihin aikoihin Yhdysvallat, puoli Eurooppaa 1848, Venäjä 1917 ja Eurooppa 1989. Hän huomauttaa, että vallankumous vaikuttaa naapureihin ja saman verkoston solmuihin joskus nopeammin ja rajummin kuin emämaahan. Hän ei mainitse Suomea 1918 mutta olisi hyvin voinut mainita. Saimme vapauden Saksan yleisesikunnan mielijohteesta, kun Lenin toimitettiin Saksan rahoittamana Pietariin aiheuttamaan epäjärjestystä, ja Saksa itse sopivasti kaatui kuin lankkuaita kohta sen jälkeen, kun Suomi oli sitoutunut sen aina uskolliseksi siirtomaaksi (maaliskuu – marraskuu 1918).

Piketty ja Ther ovat samalla asialla väittäesään, että etenkin uusliberalismi  eli Reagan ja Thatcher edistivät taloutta yhteiskunnan kustannuksella. Sosialismi kyllä kaatui, mutta samalla syntyi, siis 1989 tämä Trump – Putin – Brexit -ongelmavyyhti. Jos vielä mainitaan Intia ja Kiina, tiedämme tilanteen, josta ei enää selvitä rahalla ja aseilla, joihin viimeksi kuluneet vuosituhannet on totuttu turvautumaan.

Mihin investointipankki siirtyy, kun sen pilvenpiirtäjä on puolillaan muovinsekaista vettä, eikä ilmaa voi oikein hengittää? 

Akinakin valistuksen projekti, joka alkoi 1700-luvun loppupuolella, on ohi, eikä edustuksellinen demokratia ole markkinatalouden automaattinen tuote, kuten ennen kuviteltiin.

Kun paska lentää propelliin, me professorit tapaamme puhua paradigmanmuutoksesta. (…jatkuu)