Miksi nukkua sängyssä? Tuulikaapissa ei tarvitsisi edes riisua, ja kyllä sinne mahtuu, kun käpertyy sopivasti. Miksi nauttia ruuasta? Tunsin miehen, joka kaatoi marjakiisselin läskisoosiin, koska mahassa ne kuitenkin menevät sekaisin.
Toinen mies, jonka tunsin, oli sillä kannalla, että ajatteleminen on aivan liian vaivalloista. Hänestä olisi aivan varmasti tullut päätoimittaja tai pääministeri, mutta ajattelemattomuuksissaan hän yritti hypätä kieltomerkin yli ja taittoi niskansa kaivantoon.
Kolmas mies oli hänkin kovasti viisas ja kiskoi reikäisen poskihampaansa hohtimilla, koska rahan tuhlaaminen hammaslääkärille olisi ollut hulluutta. Sen posken tulehduksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen hän kuolikin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Hänellä oli hautausmaallakin jäsenetupaikka (sukuhauta).
Koulu on mainio keksintö muille paitsi hidas- tai nopeaoppisille. Ne muut oppivat ajattelemaan ja menestyvä sitten maailmassa. Hidasoppiset saattavat osoittautua neroiksi, mutta nopeaoppisista tulee usein pahantapaisia.
Olen tuntenut hyvin joitakin laajasti säihkyvästä älystään kiitettyjä ihmisiä, joilta ei useinkaan kulu kuin sekunti tai kaksi ymmärtää asia kuin asia väärin. Tyypillisesti he sitten suuttuvat ja rupeavat riehumaan.
Useimmat professorit tuntevat tyyppinä opiskelijan, joka on niin etevä, ettei hänen mielestään tarvitse lukea tenttikirjoja eikä käydä luennolla. Sen sijaan hänen täytyisi saada suorituspisteitä. Jotkut vaativat gradun aihetta, joka olisi vaivaton kopipeistata verkosta.
Ezra Poundin ”Lukemisen aakkoset” on kiisseli, jota kirjoittaja tarjoilee läskisoosina. Luin sen ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Kun nyt luin sen jälleen kerran, löysin vaikka minkä määrän painotuksia, kannanottoja ja suosituksia, joita olen vuosikymmeniä esitellyt ominani eli itse keksiminäni. Tällä kertaa olin enimmäkseen samaa mieltä itseni kanssa.
Vahvistusta olin saanut Matti Suurpäältä, joka oli ottanut opikseen Tuomas Anhavalta. Tukiteoksena oli silloin Wellek – Warren ”Kirjallisuus ja sen teoria”, joka tuli tutkituksi ennen kuin Ville Viksten ja Suurpää suomensivat sen 1969.
Mielenkiintoisesti Poundia ei koskaan mainita, kun puhutaan politiikasta ja kirjallisuudesta. Runouden poliittisuudesta ei ole ylimalkaan puhuttu, ja se on kyllä kummallista. Sekä runous että politiikka tarjoutuvat kaiken kattavaksi taustaksi.
Pound oli fasisti ja Hitlerin ihailija. Sodan aikana hän piti satoja radioesitelmiä Mussolinin puolesta amerikkalais-englantilaisuutta vastaan. Hänestä nämä englantia puhuvat maat olivat aiheuttaneet ahneudellaan ensimmäisen maailmansodan. ”Cantos”-runot oli laaja eeppinen teos, jossa kirjoittaja muun ohella selitti, miten asiat todellisuudessa ovat.
Koska hän oli amerikkalainen ja kuuluisa, hänet pantiin 1945 yli kymmeneksi vuodeksi mielisairaalaan. Hänen löytämistään ja uralle auttamistaan ihmisistä T.S. Eliot sai Nobelin. Itse kuulen jopa aivan eri sukupolven Bob Dylanin teksteissä Poundin vaikutuksen – laulullisuus, tarkkuus, pelottomuus, kirkas kuvallisuus.
Tiivistetyt kuvaukset yllä todella älykkäistä ihmisistä olivat osuvia ja todellisuutta hyvin vastaavia. Tunnen aika vähän todella älykkäitä ihmisiä (johtunee tietenkin minusta) mutta sensijaan aika monta sellaista jotka halukkaasti niinä esiintyvät. Hedelmistään puu tunnetaan.
VastaaPoistaOlen ajatellut kirjallisuudesta (ja taiteesta) artikkelia "Epämääräisyyden ylistys". Kaikille onneksi sen aloitus siirtyy epämääräiseen tulevaisuuteen. Idea olisi että visuaalinen tai henkinen sfumato saavat katsojan ja lukijan hyväksymään tuntemattoman helpommin. Joskus mietin onko tämä kaiken nykytaiteen perusta (Rorschach test).
VastaaPoistaPoundin suojateissahan oli toinenkin nobelisti, nimittäin Hemingway, jota opasti myös Gertrude Stein käskemällä jättää pois turhat adjektiivit.
VastaaPoistaElämänsä lopulla Pound taisi katua ainakin antisemitismiään.
EG
Jatkan vielä vähän Poundista. Löysin kirjastosta kivan kirjan, vuonna 1969 julkaistun Ruotsin lukiolaisille ja muillekin suunnatun englantilais-amerikkalaisen lyriikan antologian, Poetry (Söderblom et al), jossa on 60 runoa Chaucerista Dylan Thomasiin alkutekstin ohella korkean tason runoilijoiden ruotsiksi tulkitsemina. Jokaisesta runosta on pari tehtävää, ja myös ne 40 kirjailijaa esitellään.
PoistaPoundilta on Cantos XLIX, ja siitä sanotaan mm., että Pound yritti luoda aikamme "Jumalaisen komedian". Helvetti on "usurokratian" korruptoima nykymaailma ja paratiisi paikka, jossa ihmiset eivät elä toisten kustannuksella. Tässä tulevaisuuden ihannemaailmassa on piirteitä menneestä Poundin syvällisen historiatietouden pohjalta. Cantojen sanotaan olevan vaikeita ymmärtää mutta osin "superb", ja niitä arvostivat niin poliittiset kuin kirjalliset vastustajatkin.
Hyvin esitelty koululaisille. Minäkin saattaisin pärjätä Ruotsin 60-luvun lukiolaisten joukossa! - Tämän kirjan haluaisin itselleni. - EG
Paikallinen "persu" eli sisà-varapààministeri on covin hyvàà pataa tàkàlàisten Puondien "Casapound" kanssa, ties mihin johtaakaan tàmàn mussolinin tie, toivottavasti ei pitkàlle. Nyt ainakin nurkissa kiehuu, kaksi puoliraakaa politikanttia lòivàt pàànsà yhteen, ja kalahti. Vaalejahan, tavan mukaan tàssà hàmmennetààn.
VastaaPoistaMarjakiisseli/soosi seoksesta tuli mieleeni eräs maatalon isäntä, jonka tapoihin kuului joka aamuiset klo 9 huussi-istunnot. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ollut, mutta kun hän meni sinne emännän eväspaperiin käärimät kinkkuvoileivät mukanaan sekä lukemiseksi Mullikka (Savon Sanomat). Ja huussin ovi tietenkin pihamaan suuntaan apposen avoinna.
VastaaPoistaOliko tämä Ezrael Pound itsekin juutalainen, kuten kirjailiat ja muu ylikansallinen eliitti muutoinkin?
VastaaPoistaMiten niin ja entäs sitten. Mutta vanhempien suvut olivat perienglantilaisia, puritaaneja ja kveekareita. Ja eliittihän sulki tämän fasistien liehittelijän ulkopuolelleen lähes loppuiäksi. Mutta kaikkea päätöntähän sitä voi heitellä täälläkin.
Poista