Ilahduin kovin. Nyt iltapäivällä Trump puhuu järkeä. Uutisten mukaan hän tuomitsee kiihkomielisyyden ja rasismin ja myös ”valkoisen ylivallan”.
Olin juuri selvittänyt, miten vaikuttaminen kiemurtelee tähän blogiini. Joku ”M” levittää twiittiä, joka koskee Trumpin voittamaa oikeusjuttua. Julkaisemani kommentti sisältää tavanomaista räyhäämistä ”valtamediaa” vastaan, ja lähtökohtana oleva WikiLeaksiin liittynyt twiitti puolestaan on silmiinpistävällä tavalla perätön.
Luin Fox Newsin uutisen ja sen käsittelemän tuomioistuimen päätöksen, joka oli vain 79 sivua pitkä.
Asian ydin on kuitenkin helppo selittää: Venäjä näyttää sekaantuneen hyvin laajasti vuodettujen sähköpostien tapaukseen, mutta Trumpin kampanjan vetäjien ei ole osoitettu osallistuneen hakkerointiin, vaikka he ovat käyttäneet hakkeroituja tietoja.
Näin on, eikä asiassa ole mitään ihmeellistä.
Sitä taas ei luulisi tarpeelliseksi korostaa, ettei vieraan valtion aggressiivista menettelyä voi selvittää eikä ratkaista kansallisessa tuomioistuimessa. Tietysti Venäjä vakoilee. Ja Yhdysvallat. Ja Suomi.
En osaa oikein ratkaista, mitä tekisin perättömyyksiä sisältäville kommenteille. Yleensä julkaisen ne. Jos joku haluaa sanoa, että Trump on hieno mies, ja hillitty, sanokoon ihmeessä.
Onni etten pyrkinyt lehtimieheksi. Tai nyt tuli kyllä vale. Kirjoitin tuhat juttua valtamediaan eli Helsingin Sanomiin, ja niillä oli merkitystä. Mutta viimeksi ylistämäni The Washington Postin omistajan muistelmateos sisältää hykerryttävän määrän mietittävää.
Kirjoittaja tunsi hyvin tai kohtalaisesti maan presidentit puolisoineen Rooseveltista alkaen eli 30-luvulta – tosin heidän perheessään suhtauduttiin Rooseveltiin pitkään sangen epäluuloisesti. Mutta kylässä käytiin puolin ja toisin ja mukavia puhuttiin, ja vähemmän mukavia. Lisäksi kirjoittaja haastatteli journalistina Sadatia, I. Gandhia, Quaddafia ja kymmeniä muita vastaavia.
Kaikkia näitä korkean poliittisia tuttavia yhdisti sama piirre: heidän mielestään media käsitteli heitä epäoikeudenmukaisesti. Heidän toimensa esitettiin väärässä valossa eikä heidän kaikinpuolista hyvyyttään käsitetty.
Meillä Paasikivi ja Kekkonen oireilivat samalla lailla. Mitä enemmän heitä ylistettiin, sitä pikkumaisemmiksi ja pikavihaisemmiksi he muuttuivat.
Ette muuten uskoisi, mikä sai minut tänään saarnaaman retoriikasta. Ostin Ollille kuvan esittämän kirjan ja luin sen nyt itse (englanniksi). Ei taida olla parempaa kiihoketta ymmärtämisen raivoon. Mutta mielenkiintoisesti kaikki mitä omista poliittisista törmäilyistään paljon ja pahasti kärsinyt Pound sanoo korkeasta ja matalasta runoudesta, on yksi yhteen totta poliittisesta puheesta.
Mikä on runo: soiva valhe, joka ei lakkaa helisemästä. Runo on valhe, koska se ei ole todistettavissa, jos se on hyvä. Se vain vaikuttaa. Ja huono vale ja huono runo ovat pelkästäään uuvuttavia.
Vieraista valtioista Afrikka ja Arabia vaikuttavat aggressiivisimmin. Usassa vastaavasti Meksiko ja muut villi-ihmisten kotoperät.
VastaaPoistaOlet tainnut pehmittää pääsi pakkoenglannilla.
PoistaSen verran pitää trollaukseen puuttua, ettei jää vaikutelmaa yleisestä hiljaisesta hyväksynnästä: kirjoittaja toistaa joko palkasta tai pahuuttaan venäläistä propagandaa. Tavoitteena on siirtää keskustelu maahanmuuttoon todellisesta uhasta: fasistisesta Putinin Venäjästä.
PoistaKovin on sinun tietoteoriasi tiukkaa. Onko kaikki valetta, mikä ei ole todistettavissa? Runojen lisäksi samaan sarjaan nousee ensinnäkin vaikka rakkaus, mutta myös matematiikka ja luonnontiede. (En edes lähde siihen suohon, mitkä ovat kelvollisia todistusmenetelmiä: deduktio, induktio, abduktio? Saako tertium non datur -sääntöä soveltaa?)
VastaaPoistaMatematiikka, inhimillisen puhtaan järjen kirkkain tuote, perustuu aksioomiin, joista tehdään johtopäätöksiä. Näitä aksioomia ei todisteta eikä niitä edes voi todistaa. (Aksioomiin totuus ei ole mielenkiintoinen kysymys.) Ne ovat siis kantasi perusteella valheita, ja niiden pohjalta katsoen kaikki muukin matematiikka. Eli jos runo on todistuskelvottomuutensa vuoksi valhe, niin myös "2+2=4" on valhe. Ei sitäkään voi todistaa kuin omassa viitekehyksessään.
Toisaalta runokin on omassa viitekehyksessään ja itse luomiensa sääntöjen puitteissa parhaimmillaan totta. Kyse on puhtaasti viitekehyksen ja päättelyjärjestelmän valinnasta. Joskus sillä on enemmän käytännön merkitystä, joskus vähemmän.
Eli vastustaisin: hyvä runo on aina totta. 2+2=4. Se on tosiasia. Rikoslaki on tosiasia. Ja "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden yllä täysikuu" on ihan yhtä totta. Totuus on hyvä runo.
Kosteasta kodostaan/nous hauki puuhun laulamaan...
PoistaSekin lie totta. Ja hyvä runo.
Luonnontiedemiesten laaja konsensus on jo kauan sitten pitänyt todistettuna tosiasiana sitä, että Leinon Nocturne on valeuutinen: "ruislintu" ei laula, eikä edes narise, tähkäpäiden aikaan eli elokuussa!
PoistaNäin on, mutta Leino oli luonnontieteilijöitä fiksumpi: ei hän väitä, että ruislintu laulaa oikeasti juuri silloin, vaan sen laulu on hänen korvissaan! Siirrymme siis mentaaliselle puolelle - kukapa sen tietää, mitä toinen milloinkin kuulee.
PoistaVai onko se ehkä sittenkin totta omassa viitekehyksessään? Luonnontieteen kannalta se on kyllä virhe, mutta omassa runon maailmassaan tuo säe on totta. Ihan yhtä paljon kuin "Uskontoni, soipa säveleinä/tammenlehväseppel vehryt, uus", vaikka Leino ei todistettavasti ollut mitenkään aktiivinen kelttiläisen tai germaanisen muinaisuskon, joihin tällainen tammenlehväseppel kuuluisi, harjoittaja. Runo itsessään on oma, sisäisesti eheä maailmansa.
PoistaSiinä toinen, joka on pehmittänyt päänsä pakkoenglannilla.
VastaaPoistaSitäpaitsi valkoisen ylivallan vastustaminen on ihmisvihamielisin aate. Katsokaa mikä rotu ylipäätään kykenee tuottamaan ihmisoikeuksia, ja miten Zimbabwen ja Etelä-Afrikan kävi.
Donald Trump on niin iso ja mehevä maali että aina osuu kun sinnepäin ampuu.
VastaaPoistaMikä helvetin rotu? Meidän kaikkien esivanhemmat olivat tummaihoisia. Ihmisrotu kykenee tuottamaan ihmisoikeuksia. Kukaan vallanpitäjä ei ole koskaan tuottanut niitä vapaaehtoisesti.
VastaaPoista"Mikä helvetin rotu?"
VastaaPoistaTotta. Pitbullia, labradorinnoutajaa ja puudelia on mahdoton erottaa toisistaan. Sama luonne, samat ominaispiirteet ja sama käytös. Samoja susia kaikki.
Esivanhemmillamme ei ollut ihmisoikeuksia juuri siksi että olivat tummaihoisia.
VastaaPoistaVaikka Matias niin luulee, ihminen ei ole koira. Eikä koiraakaan ole karvoihin katsominen, niin kuin ei ihmistäkään. Tämän tiesivät jo entiset kunnon suomalaiset.
VastaaPoista"Ihminen ei ole koira."
VastaaPoistaEipä olekaan. Ihminen on simpansssi. Geenistömme on muutamaa hyvin marginaalista poikkeusta lukuunottamatta identtinen simpanssin kanssa.
Tiedostavina arvoliberaaleina uuspakanoina emme usko Jumalaan vaan Darviniin. Emmehän me nyt herrajumala mitään kreationisteja ole, jotka kuvittelevat, että ihminen on "luotu" jotenkin erilaiseksi ja erityiseksi.
Keskustelmme siis tässä nyt siitä, mikä on se perinnöllisyystieteellinen makanismi, joka vuoksi simpanssin jälkeläiset eivät muodostaa rotuja siinä missä suden jälkeläiset.
Mikäs se mekanismi nyt taas olikaan?
Simpanssiroduista en tiedä mitään. Koiria on "jalostettu". Luonnossa rotuja voi pitää lajiutumisen esiasteina ja niitä syntyy kun populaatiot syystä tai toisesta joutuvat erilleen. Ihmisille näin ei ole käynyt, eristyneimmätkin populaatiot, esim. Australian, ovat olleet sitä niin lyhyen aikaa. Ihmisten geenipooli on jatkumo ilman selviä rajoja, kuten esim suomalaisten genomi joka on sekasotku itäisiä ja läntisiä osia osoittaa. "Rodut" ovat ulkonäköön perustuva 1800-luvun konstruktio ja niihin liitetyt henkiset piirteet kuvittelua. Jos ne ottaa tosissaan, olemme me suomalaisetkin ali-ihmisiä koska meidät on semmoisiksi luokiteltu.
VastaaPoista