Linkkuveitsi

Georges Perec pohti asioita ja esineitä. Hänen nimestän puhuttaessa, hän kannatti virheitä ja harrasti niitä. Oikeinkirjoituksesta – OuLiPo-ryhmän uskollisena jäsenenä hän julkaisi myös romaanin, jossa ei käytetty kertaakaan kirjainta ”e”. Kun nimessä on niitä jo neljä, vastenmielisyyden käsittää.

Epäilen muuten, että sukunimi oli kotona Puolassa Peretz.

Tulkintani Platonin ja Aristoteleen käsityksistä taas nojaa Carlo Rovellin kirjoihin silmukkapainovoimasta. Hän on teoreettisen fysiikan johtavia nimiä ja silti hyvin kiinnostunut antiikin kreikkalaisista ajattelijoista. Anaksimandros  on hänen johtotähtensä. Hän hakee vastausta kysymykseen, miten ajatella, jos ”aika” kvanttiaaltoina onkin väärinkäsitys. Yksi mahdollisuus voisi olla Hawkingin huomaamien mustan aukon ominaisuuksien kummallisuus ja siis todennäköisyyteen tai lämpöön (termodynamiikkaan) perustuva suhteellinen aika.

Pereciin hänet selvästikin yhdistää radikaali epävarmuus ja siitä johtuva vimma hakea uusia epävarmoja vastauksia syvien salaisuuksien pilvistä.

Tiedossa ei ole hyvää syytä jättää Rovellia lukematta. Hänen uusin, perimmäistä matematiikkaa edellyttämätön kirjansa on ”The Order of Time” (Penguin Books, 2018.)

Järkähtämätön lukija tietää mielenkiintoni puukkoihin ja veitsiin. Mielelläni todistelisin erehdykseksi Pälsin ja hänen hengenheimolaistensa lapsekkaan väitteen puukon erikoisesta suomalaisuudesta.

Englannissa Sheffieldin museoissa on esimerkinomaisesti paikkakunnalla 1600-luvulla valmistettuja puukkoja, joita ei hevin erota suomalaisista. Mainontoja niistä löytyy jopa Chaucerilta, joka kuoli vuonna 1400. 

Museosta löytyy mm. roomalainen linkkuveitsi. Silti sytkähdin, kun kävi ilmi, että Melvillen ”Moby Dickissä” mainitaan sheffieldiläinen linkkari (”multis in parvo”), ja löysin tutkielman, jossa romaanin rakennetta verrataan järjestelmällisesti Sveitsin armeijan linkkuveitseen. Sen valmistaminen ja toimitukset jokseenkin nykyisessä muodossa aloitettiin vasta 1893, mutta Wangerin ja Victorinoxin yhdistymisen jälkeen kauppa käy.

Vahinko että veitsien löytäminen verkosta on vaivalloista. Tosin siinä sivussa käy entistä selvemmäksi amerikkalaisten outo intohimo. Kymmenillä tehtailla on ”taktisia veitsiä”. Nimitys peittää ihmisen vahingoittamisen tarkoituksen. Joissakin kääntöpääveitsissä on karbidinuppi, jollaisella voi kolhaista poliisin hengiltä.

Keskipolvi muistaa Rambon (First Blood) Bowie-tyyppisen veitsen, jonka kahvassa oli kätevästi neula ja lankaa, joilla pystyi hoitelemaan pienemmät lihashaavatkin.

”Moby Dick” on kirjoitettu 1851. Eräässä sheffieldiläisessä veitsessä on mukana myös malspiikki. Samalla käsitetään kääntöpääveitsen ja valaan onginnan yhteys. Koluaminen mastoissa tuppi lonkalla ei tunnu lainkaan hyvältä ajatukselta. Mutta romaani ja monitoimiveitsi – siinä on ajatusta. Paha on kuitenkaan mennä sanomaan, onko ajatus kuin valkoinen valas. Mielikuvitusta ja mieltä uhkaava.