Digi

Kerran kaverini, tietotekniikan professori, ja minut ohjattiin kustannusliikkeestä kadulle. Meille oli kerrottu, että nyt sitä siirrytään digiaikaan, vaikka siihen kuluisi useita viikkojakin. Me olimme kysyneet, että kukahan kehittää ja miten digimedian. Tunsimme lähinnä Wolframin Mathematican ja tiesimme sen ohjelmoinnista. Urakka oli ollut sankarillisen vaikea. Vuosi saattoi olla 2004. 

Nyt saa vähän väliä sen käsityksen, etteivät esimerkiksi digitaalisesta oppimisesta puhuvat ole kaikin ajoin selvillä, mistä he puhuvat.

Verkossa on tapahtunut valtavia muutoksia. Wikipedia on maailman suurimpia verkkopaikkoja. Amerikkalaisen Alexan ilmoituksen mukaan se on maailman viidenneksi suurin. Edellä on Googlea (Google, YouTube), Facebook ja kiinalainen Baidu.

Muutama vuosi sitten kouluissa ja yliopistoissa jopa kiellettiin käyttämästä Wikipediaa. Sen epäluotettavuudesta ja epätasaisuudesta vitsailtiin jatkuvasti.

Ellen erehdy, vitsit ovat vähentyneet.

Olen siis sekä toimittanut että kirjoittanut vanhanaikaisia tietosanakirjoja ja omistanut vuosikymmeniä Britannican 80-luvun version. Kun nyt tulee tarve katsoa, mitä matematiikassa tarkoittaa esimerkiksi ”tensori” tai tensorilaskenta, katson Wikipediasta. Arvioikoon joku, joka ymmärtää, mutta itse luulen, että ainakin lukiotason matematiikka ja samoin fysiikka on asiantuntevasti ja napakasti esillä.

Itse osaan arvioida, että keskeisillä juridiikan alueella jokin porukka, ehkä erilaisia professoreita ja heidän assistenttejaan, on tehnyt kohdin erittäin hyvää työtä. Lukemalla artikkelin ”copyright” saa kohtuullisen yleiskäsityksen asiasta. Suomenkielisen artikkelin ”tekijänoikeus” kirjoitin kauan sitten itse. Teksti ei näytä olevan ajan tasalla.

Minulla olisi huomautus digi-keskusteluun. Viittasin omiin kokemuksiini, koska olen ollut 70 vuotta läheisesti tekemisissä kirjojen kanssa (äiti pani minut kirjahyllyyn istumaan, jos tilanne vaati) ja seurannut vierestä sähköistä viestintää sen olemassaolon ajan, joskus hevosen suuhun kurkistellen.

Kirjojen myynti taantuu. Onko näyttöruudusta vaativampaan lukemiseen, se on edelleen epätietoista.

Entä jos kysymys ei olekaan laitteista. Lieneekö harha, että puhuminen on mennyt muodista. Tapaan jokseenkin harvoin kohdalleen sanojia ja hyvin harvoin kertojia. Sellaisia istui ennen laumoittain tienvarsissa ja rappusilla.

Jos ongelma onkin kognitio eikä tekniikka? Ihminenhän ei todellisuudessa näe paljon mitään, kuulo on huono ja muutkin aistit niin ja näin. Kädet vapaaksi jättävän pystyasennon lisäksi ihmisen erottaa useimmista eläimistä puhe ja etenkin projektiot tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Hienot sanat tarkoittavat puhuttua tietoa siitä, mistä saattaisi saada safkaa ja minkä mäen takana on ilkeitä villi-ihmisiä.

Puhumme formalismista (lukeminen, kirjoittaminen), kun pitäisi puhua viestien eli sisältöjen käsittämisestä. Odotan, että asiaan tartuttaisiin. Romaaneja ja äänikirjoja ensin muistisairaille. Lapsille muuten tarjontaa onkin.