Eri arvo

Joissakin suhteissa Suomi on erikoisen tasa-arvoinen maa. Esimerkiksi Ruotsiin ero on suuri, jos nimittäin näkee, että teeskentely on ruotsalaisille tarpeellinen taito, ja suosittu. Sopuisuuden ja sama-arvoisuuden näytteleminen on suosittua. Huvittavaa kyllä, myös maassa kauan asuneet ja laajasti kunnostautuneet suomenruotsalaiset harmittelevat asenteiden alentuvuutta.

Nuoruuteni Saksassa sain sen vaikutelman, että jopa tungokseen täydellä rautatieasemalla jokainen tiesi paikkansa. ”Paikkansa tietäminen” oli Saksassa välttämätöntä. Tulin tajuamaan tämän siitä, että asuin lääkäriperheessä, jonka nimi oli von L…, ja olen edelleen siinä käsityksessä, että ainakin perheen isä, kirurgi-professori ja kahden sodan veteraani, ja kotiapulainen ilmensivät kunnioitettavia arvoja. Kun tuon isän kanssa kulki, edessä oli kuin näkymätön lumiaura. Väylä aukesi ja kädet nousivat lippaan. Illalla kuunneltiin salissa Bruckneria, joka oli minulle uutta (1962), ja isäntä poltti sellaista keskeltä lihavaa sikaria. Häntä varmaan huvitti lukiolainen, joka englantia osaavana panosti saksan ja ranskan opettelemiseen. Tuohon aikaan saksalaiset kysyivät yleensä ensi töikseen, mitä heistä ajateltiin muualla Euroopassa. Perheen poika, siis niin ikään von L…, oli kiinnostunut moottoripyöristä ja naisista, jotka olivat minulle hiukan vieraampia asioita. Perheen kotiapulainen kertoili minulle Berliinin lopputaisteluista 1945. Hän oli ”yksinkertainen ihminen”, kuten siellä saatettiin sanoa, ja ehkä siksi hyvin vaikuttava. Kaikki yhteiskunnat toimivat yksinkertaisten ihmisten varassa, eivätkä esimerkiksi luokkatietoisten kaaderien tai professorin ketaleitten.  

Polarisoitumisesta ovat näinä aikoina keskustelleet etenkin talousihmiset. Se on hyvä se. Viimeksi asiasta taisi käyttää sanasen S. Korkman. 

Maallikoille on täysi aihe korostaa, että toimiva talous edellyttää toimivaa tulonjakoa. Se tarkoittaa käytännössä rikkaimpien ahdistamista ja köyhimpien tukemista. Tilastot ovat kuitenkin vaikeita tulkita. Espoossa Otaniemi on monin mittarein harvinaisen köyhä alue ollakseen ihan Etelä-Suomea.

Ajatteleekohan kukaan, että tekniikan ylioppilaat olisivat rinnastettavissa suuren Suomen alioppilaisiin, siis muillakin tavoin kuin että molemmat ovat vailla vakinaisia tuloja?

Suomessa vanha raha ei retostele. Ihminen joka on käynyt esimerkiksi Teboilin baarin vessassa kusella esimerkiksi Herlinin ja Alahuhdan kanssa tietää tämän todeksi. Ihminen, joka on kysynyt Heikki Reenpäältä Bonnierin sekamelskasta Gerardin kuoltua, tietää ettei suvun suurisuuntaisuutta oteta huomioon City-Marketin kassajonossa.

Kuunneltuani niin pitkään kernolla korvalla edellisten sukupolvien puheita esitän tulkintaehdotuksen. Toivon näet että tämä eräänlanen tasa-arvon tunteeni saisi säilyä.

Ehkä ratkaiseva oli asemasota 1942-1943. Herrasupseerit pysyttelivät kohtuullisen hyvin poissa silmistä ja jaloista, mutta muu osa, sadat tuhannet kansalaisarmeijan miehet ja naiset oppivat kokemuksesta saman, minkä talvisota oli näyttänyt joillekin hyvin dramaattisesti. Kaikkia tarvitaan. Jopa hevosmiehiä tarvitaan. Oikeastaan varsinkin heitä.

Jopa vanha suomalainen herraviha sai lommoja, koska henkeä ja hyvinvointia idästä uhanneet eivät olleet herroja, vaan sellaisten vastustajia, ja meillä oli ylipäällikkönä keisari-vainaan kannattaja…