Kumisaapas sängynjalkaan

Tiesin ihmiset ja uskoin tarinan todeksi. Perheen isän – professori – pelkäsi kovasti ukkosta, ja tytär vieläkin enemmän. Muut eivät olleet millänsäkään.

Jos järven takaa kuului jyrinää, ensin alettiin toistella, ettei se järven yli tule. Kun se sittenkin tuli, isä ja tytär vetivät sänkynsä keskelle lattiaa ja pujottivat sängynjalkoihin kumisaappaat. Muut eivät saaneet eivätkä halunneetkaan puhua.

Kumpikin kuoli aikanaan vanhuuteen. En ole koskaan iljennyt neuvoa ketään hetekan alle piiloon, vaikka se saattaisi olla eristävä, eräänlainen Faradayn häkki.

Isoisäni sanoi kaikille, että meidän talo on ukkosella täysin turvallinen, kun se on betonia ja sinissä ja lattioissa on raudat. Tuo on aivan riittävä lohtu, vaikka kai se salama kiipeää joskus sisään sähköjohtoja pitkin.

Eräs mies kysyi vuokrahuoneita tiedustelevilta, onko näillä koira. Jos oli, vuokralainen ei kelvannut.  Joskus aikuisena huomasin, että tämä pelkäämätön ja rivakka mies pelkäsi koiria, vaikka peitti pelkonsa aika onnistuneesti.

Koirapelosta ei kai parane aivan yksinkertaisesti. Tavallisesti se kai vähä vähältä unohtuu. Itse pelkäsin alle kouluikäisenä naapurin pystykorvaa, jonka nii oli Rippe. Vaikka puhelinpylväissä oli pahvilappuja ”Koirat kiinni rauhoitusaikana”, juoksenteli niitä koiria jatkuvasti. Kun Rippe tuli, lähdin itkien juoksemaan pakoon, ja koira perässä. Tätini opetti minut valkoisella valheella. Rippe on paha koira, mutta kaikki muut koirat ovat kilttejä. Silti niitä ei pidä mennä silittelemään.

On meillä ollut koiria, myös tosi iso newfoundlandin koira. Mutta corgien kanssa oli joskus ihmeissään, jos juoppokoira ryntäsi metsästä tai se vihainen rottis (rottweileri). Corgit, joiden yhteinen nimi oli Mäntyharjun pojat, koska niillä oli tapana lähteä tilaisuuden tullen reissulle, vähät välittivät lyhyistä jaloistaan ja vaatimattomasta koostaan ja haastoivat riitaa isojenkin koirien kanssa. Ja kyllä oikeassa koiratappelussa vaaditaan taluttajaltakin taitoa ja rohkeutta. Ainakin muutaman kerran noin kymmenvuotias tyttäreni tuli apuun. Hänellä on se taito.

Valitettavasti isommatkin kirjat ihmisten hupsuista tavoista tai perättömistä peloista ovat melkein aina sävyltään pilkallisia. Niinpä aineistoa joutuu etsimään, kun miettii jotain Trumpin kaltaista ilmiötä. Kaikki onnistuneet  huijarit tietävät, että ihmiset haluavat tulla petetyiksi, ja siinä sivussa ostavat monenlaista, mitä eivät tarvitse.

Sitä en ollut kuullut, että Saksassa sekä kaupungeissa että maalla mikroaaltouuneista ainakin vielä hiljan oli paljon suukopua. Isännöitsijä, naapuri tai ties kuka piti niitä vaarallisina laitteina, jotka voivat olla  kuolemaksi. Niistä leviää säteilyä. Tietääkseni tämä ”tieto” ei ole Suomessa levinnyt lainkaan.

Sen sijaan tutut alan ihmiset kertovat, että sähköpuhelimen reitittimiä aina joku vastustaa, ja syy on säteily. Jos vastustajalle antaa Teknillisen korkeakoulun (Aalto) ja VTT:n tutkimuksia, joiden mukaan säteily maston lähettyvillä on mitätöntä, eivät he lue niitä. Eräät tietävä nimittäin jo senkin, että ainakin tarpeeton matkapuhelimen käyttäminen aiheuttaa syöpää – kenties toisillekin, lähelä oleville. Auttaisikohan, jos säilyttäisi kännykkää kumisaappaassa?