Osa amerikkalaisten julkisesta mielipiteestä ei johdu vain
siitä, että asianomaiset ovat hupsuja, vaan rahasta.
Käsiaseista pistooleilla ei ole maan mittakaavassa
merkitystä. Sotilaskäytössä sen merkitys on vähäinen. Rikollisista edistyneimmät
alkoivat suosia konepistoolia jo 30-luvun alussa.
Nytkin käydystä keskustelusta puuttuu yksi keskeinen
näkökohta.
Pistooli on erittäin huono väline ryöstäjiä tai aviopuolisoita
torjuttaessa. Kelpo väline se on itsemurhaan, joka onkin tilastojen mukaan
Yhdysvalloissa kotona säilytettyjen aseiden tärkein käyttötapa. Ammattilaiset,
etenkin Neuvostoliitossa, suosivat pistoolia niskalaukauksiin eli teloituksiin.
Saksalainen Walther P48 oli erikoisjoukkojen eli NKVD:n suosima tyyppi mm.
Puolassa. Kotimaiset Nagant ja Tokarev olivat kyllä hyviä, mutta ennen pitkää
käyttäjän sormi alkoi väsyä.
Amerikkalaisilla on oma romantiikkansa. Taustalla on 150
vuoden takainen ratsuväki ja lehmäpaimenet. Satulasta käsin kivääri on hiukan
hidas ottaa esille. Villissä lännessä, jonka siis jokseenkin kokonaan keksivät
seudulla koskaan käymättömät kirjoittajat, suosittiin kivääriä, johon oli
totuttu sisällissodassa.
Pistoolissa nimittäin on se ongelma, ettei sillä osu.
Kysykää vaikka tutulta poliisilta.
Aseisiin armeijassa ja metsästyksessä tottunut nuori,
hyväkuntoinen ihminen tarvitsee ainakin 5 sekuntia osuakseen yli kymmenen
metrin päässä olevaan liikkumattomaan tauluun. Käytännössä siihen tulee lisäksi
yllätys. Jos siis amerikkalainen unelma toteutuu ja ovella seisoo aseistettu murhamies,
uhrilla ei ole mitään mahdollisuutta saada rakasta revolveriaan esiin tyynyn
alta tai yöpöydän laatikosta ennen kuin se on myöhäistä.
Kysymyksessä ovat syvät tunteet. Amerikassa asuessani opin
nopeasti olemaan keskustelematta aseista ja kuolemanrangaistuksesta. Siellä
joidenkin mielestä on sopimatonta sosialismia ylimalkaan arvioida heidän
tapojaan ja olojaan.
Mutta samat ihmiset, jotka kannattivat kiihkeästi
käsiaseita, säikähtivät puukkoa. Yhdysvaltoihin ei pidä koskaan viedä
tuliaisiksi puukkoa. Jos vielä erehtyy selittelemään, että työkaluhan tämä on
ja että esimerkiksi remonttimiehillä on aamusta iltaan puukko lonkalla, he
eivät ole uskoa korviaan. Miten barbaarista!
Lähi-idästä tulleet terroristit käyttävät rynnäkkökivääriä
ja pommeja ja tätä nykyä, kuten tiedämme, puukkoa. Pistoolia en muista heillä
nähneeni. Mikä lienee syy? Entisajan anarkistit heittelivät pommeja, joskus
menestyksellä.
Tiesittekö muuten, että ampumavahinkojen tutkiminen ja
tilastointi on USA:ssa käytännössä melkein mahdotonta. Poliitikkojen toimesta on näin päätetty. Katso Scientific
American Special edition 2017/2016 The Scence Behind the Debats -Vaccines,
Guns, Food, Truth, Evolution, Climate.
Kuulemani mukaan ainoa keino osua puhelinkoppiin pistoolilla on sulkea sen ovi perässään. Jos siisn jostakin löytää puhelinkopin.
VastaaPoistaPuukossa on se paha puoli, että teräaseella tappaminen on amerikkalaisen näkökulmasta barbaarista. Kyse on siitä, että amerikkalainen herrasmies ei kanna mukanaan yleistyökalua vaan korkeintaan pientä taskupistoolia. Tikarin kanniskeleminen kuuluu laitakaupungin sakilaisille, erityisesti latinoille. Kirves on puolestaan aseena sellainen, että se samaistuu mielipuolisiin maalaisiin. Sotilas puolestaan kantaa taskussaan linkkuveistä tai nyttemmin monitoimityökalua ja lähitaisteluaseen paikalla on omin rahoin hankittu tomahawk-murtotyökalu, joka toimii kirveenä, sorkkarautana ja lekana. (Jälkimmäisen omistamista pidettäisiin Suomessa puolestaan sairaana.)
VastaaPoistaKyse on siis "sosiaalisesti hyväksyttävästä" henkirikoksen tekotavasta. Suomessa on tietyllä tavalla ymmärrettävää, että ihminen hurjistuessaan nykäisee esiin puukon tai ottaa hakkuupölkyn vierestä kirveen. Jenkeissä tämä ei ole samalla tapaa samaistuttavaa, sillä keskiluokkaisella kunnon ihmisellä ei ole saatavillaan puukkoa tai kirvestä.
Meidän on turha liikaa selitellä puukon asemaa yleistyökaluna. Ei mitään muuta työkalua koristella samalla tapaa tai hankita lahjaksi tai muistoesineeksi. Kyllähän puukko on työkalukin, mutta samalla siihen sisältyy jatkuvasti läsnä oleva väkivallan potentiaali. Kyse onkin siitä, että puukko tietyllä tapaa kuvaa miesihannetta: kyse on työkalusta, jota ihannemies osaa käyttää taitavasti puutöihin, kotiaskareisiin sekä lihan ja kalan käsittelyyn. Toisaalta se kantaa mukanaan mahdollisuutta tappaa, jos on tarpeen. Olennaista ihanteen kannalta on se, ettei jälkimmäinen puoli koskaan tule esiin. Se vain on sanatta läsnä.
Amerikkalaiset ovat jatkaneet jalostustaan, joten tappaminen on heille tänä päivänä yhä etäämpänä barbaarisuudesta. Se on nykyisin siistiä sisätyötä, joka voidaan hoitaa kauko-ohjauksella kaukana verisestä todellisuudesta.
PoistaEi ihme, jos into lähteä hoitamaan muidenkin asioita kasvaa joskus ylittämättömäksi.
Kauko-ohjattavasta lennokista voi barbaarisesti pudottaa puukkoja terroristien niskaan. Taivaalta sataa puukkoja.
PoistaSuomessakin ammattilaiset käyttivät pistoolia niskalaukauksiin teloittaessaan sodan aikana desantteja ratakadun kellareissa. Mikä mahtoi olla pistoolin merkki?
VastaaPoistaVoi rakas lapsi, olitpa sitten harvinaisen kömpelö trolli tai sitten antifasismiaktivistimiromantikko!
Poistaja kukahan niitä olisi ollut teloittamassa siellä? Suojelupoliisi perustettiin vasta 1949. Yleensä sotilaat ampuivat kiinnisaadut desantit koska eivät helpolla antautuneet vangeiksi. Vangittujen tuomiot lienee toteutettu sotaväen osastoin kuten siihen aikaan oli tapana.
Poista"Muistat" siis väärin sillä Stalinin kätyrit tappoivat nimenomaan Leningradin jokivarren taloissa kellareissa suunnattoman määrän syyttömästi vangittuja. Kuulemma veri virtasi sieltä suoraan jokeen.
Suomessa desantteja tuomittiin tosiaan paljon kuolemaan. Näitä ei kuitenkaan tietääkseni teloitettu niskalaukauksilla. Suurin osa desanteista jäi kiinni rintaman läheisyydessä, ja he saivat tuomionsa kenttäoikeuksissa koskaan Ratakatua näkemättä. Tuomion täytäntöönpanijoina oli yleensä sotapoliisiryhmä. Kotirintamalla kiinni jääneet desantit joutuivat kuulustelujen jälkeen lääninvankilaan tutkintavankeuteen, ja heidät teloitettiin yleensä vankilan pihalla tai jossain lähimaastossa. Esimerkiksi Martta Koskinen sai rangaistuksensa maanpetoksesta Malmilla, mutta ymmärtääkseni Katajanokallakin ammuttiin ihmisiä muuria vasten. Kotirintamalla teloittajina oli yleensä ryhmä kotijoukkojen B-miehiä tai vanhoja reserviläisiä.
PoistaNiskalaukaukset ovat siis ymmärtääkseni sairasta fantasiaa. (Lisäksi ne ovat teloittajille niin raskaita henkisesti, ettei niitä ole järkevää käyttää.)
Pappakerho käy taas läpi menneitä sotiaan.
PoistaSingollakin on vaikea osua, sähikäinen lentää päättömästi minne meneekään. Teloitettava laitetaan tukevaa seinää vasten, ja sitten sinkokomppania, tulta!
PoistaPistoolin huonon osumistarkkuuden olen oppinut laatukirjallisuudesta. Viittaan nyt Lee Childin Jack Reacher -jännäreihin. Niissä päähenkilö asettaa itsensä kovin huolettomasti vaaraan sillä perusteella, että eihän pistoolilla osu. Eikä se ole ihan helppoa kiväärilläkään, ainakaan kiireessä. Lukija ei osaa silti olla miettimättä sitä, että kyllähän osumisen mahdollisuus jo ihan sattuman kautta on kohtalaisen suuri.
VastaaPoistaSuosittelen siis, heille jotka jännitysviihteen päälle ymmärtävät, Lee Childin laadukkaita jännäreitä. Ne vetoavat meidän miesten sisällä yhä olevaan nuorukaiseen.
Kàsiaseiden, ja làhinnà pistooleiden uhreja ovat monissa tapauksissa huolimattomasti sàilytetyt aseet joita lapset kàyttàvàt leikeissààn, usein hirvittàvin tuloksin, puukko voi sekin tehdà pahaa jàlkeà, mutta..
VastaaPoista"Viisi laukausta senaatissa", niistä kaksi "omaan sydämeen" - sanotaan. Selitykseksi on joskus tarjottu Schaumanin liipaisinsormen kouristusta refleksin tai shokin vuoksi tai sitten rekyylin aiheuttamaa käden heilahdusta. Onko tästä uudempia tulkintoja?
VastaaPoistaKoko artikkeli on aseita tuntemattoman besserwisserin kirjoittamaa roskaa. Suurin osa aseväkivallasta USA:ssa tapahtuu luvattomilla käsiaseilla. Käytännössä kyse on siitä, että mustat tappavat mustia laittomilla aseilla. Väite aseväkivallan loppumisesta kieltämällä aseet on sama kuin väittäisi kannabiksen polttamisen loppuvan kieltämällä kannabiksen.
VastaaPoistaMinkähän maan passi sinulla on taskussasi?
PoistaNobelin veroinen otsikko
VastaaPoistaAmerikkalainen debatti seuraa kyllä alan trendejä. Niinpä Obaman varapresidentti Joe Biden suositteli haulikkoa kodin ensisijaiseksi rikostorjuntavälineeksi sarjatuliaseiden sijaan. Hajonta taannee hyvän osuman myös hämärässä ja vaihtelevassa valaistuksessa. Meillä asevelvolliset kehuvat kyllä rynnäkkökiväärin osumatarkkuutta, mutta lähietäisyydellä ja nopeassa reaktioajassa tätä etua ei ehkä voi hyödyntää optimaalisesti.
VastaaPoistaHaulikossa on etunsa.
PoistaSen suuri koko on yksi pelotetekijä kuten myös hyvä osumavarmuus.
Eikä sillä vahingossa, ainakaan helposti, ammu viereisen talon seinän lävitse naapureita hengiltä.
Eikö niillä opettajilla tai vahtimestareilla voisi olla kunnon 10-100 mW:n laseri? Tunnin sokeana ei ampujahullu ehdi niin paljon pahoja tehdä ja kohde jää henkiin motiivien tutkailtavaksi. Tämä ei tietystikään edistä NRA:n asiakasyritysten myyntituloja ...
VastaaPoistaPistooli on kenraaleille, logistiikahemmoille ja muille takarintaman sankareille liian halpa ollakseen tarpeellinen, huonostikin toimiva ihmehävittäjä tai muu härpäke on paljon tärkeämpi. Rintamalla, viholliskontaktissa pistoolia arvostetaan. Muuten: jumalattoman painavaa reppua pitkin korpia raahanneet kaukopartiolaiset kantoivat parabellumia tai lahtipistoolia tms, ja vielä jotain taskupistoolia – konepistoolin lisäksi.
VastaaPoistaNKVD:n urhot käyttivät Walther PPK:a tai PP:a. P38 oli hieman epäsaatavissa NL:ssa tuolloin.
Villistä lännestä kirjailijoiden ja hollywoodin luoma kuva on vahvasti vääristynyt. Tavallisessa pikkukaupungissa ei normipäivänä ammuttu ketään, ei edes viikonloppuisin eikä edes joka vuosi tai edes ikinä. Tylsää mutta totta.
Tietysti joskus rikolliset, humalaiset ja kaikenmaailman öykkärit äityivät ammuskelemaan toisiaan. Joskus saluunassa, joskus kadulla tai jossain kämpässä. Ei ”High Noon” tyyliin autiolla pääkadulla naamakkain. Vaan sekasortoisesti ja usein selkään – henkiinjäänyt oli oikeassa. Nopein vetäjä on voittaja ja kingi idea on itärannikon kirjailijoiden luoma houre. Pikavetokotelon keksi muuten Hollywoodissa muuan mr. Ojala. 1960-luvulla.
OK Corrallin tapahtumia on märehditty kirjoissa jokunen hyllymetri ja elokuvissakin ihan kiitettävästi. Yksi juttu on jäänyt huomaamatta. Savuton ruuti keksittiin 1886, OK Corralin ammuskelu ammuskeltiin 1881. Savua oli siis kuin kolmekymmentävuotisessa sodassa. Tämä savun unohtaminen villistä lännestä on aika yleistä – melkein kaikki ammuskelut ammuttiin mustalla ruudilla.
Kyseisestä kahinasta naarmutta selvinnyt Wyat Earp on muutoin lausahtanut:”Speed in fine but accuracy is final.” Se siitä nopean vetäjän legendasta.
Lehmipojat eivät päätoimisesti sotineet toisiaan, intiaaneja, karjavarkaita tai maanviljelijöitä vastaan. Karjan paimentaminen haluttuun kohteeseen oli työ, josta maksettiin. Revolveria käytettiin koipensa katkoneiden hevosten ja nautojen lopettamiseen, merkkilaukauksiin – kännykkä oli vielä keksimättä. Käärmeitä, puumia, kojootteja tietysti ammuttiin tarpeen mukaan. Ja todellakin kivääri kantaa kauemmas, on tarkempi ja voimakkaampi. Vipulukkoinen tai kertalaukeava. Muuan John Moses Browning aloitti uransa tekemällä vainotuille uskonveljilleen kertalaukeavia kivääejä. Tarkkoja, lujia ja yksinkertaisia. Sittemmin keksi John paitsi prouningin myös Colt m1914 45 Auto:n ja konekiväärin jolla USA soti pari maailmansotaa ja Korean sodan ja puolen tuuman konekiväärin jolla soditaan vieläkin. Vaan olettekos nähneet tästä kaverista elokuvaa. Puukkojunkkari Bowiesta on useampikin filmattu.
Pistoolilla osuu jos osaa ampua. Osaaminen tulee harjoituksesta. Practical Shootingia harrastavat ampuvat viidessä sekunnissa helposti viiteen tauluun kuhunkin kaksi osumaa ja vielä stop-gongiin yhden osuman. Ja ensin vetävät aseen holsterista, ja vaihtavat lippaan kesken ammunnan. Nohevimmat melkein ehtii keittää kahvit ja vetää savut päälle. Ainakin puheissaan, kisan jälkeen. Avainsana on harjoitus. Vuosien ja tuhansien laukausten harjoitus.
Amerikassa muuten suojeluaseet useimmiten lojuvat koko uransa pöytälaatikossa tai lukitussa aseboksissa. Hurjimmillaan löytyy käyttöä kun kolinan herättämä asukki hiipii alakertaan sydän tuhatta ja sataa takonen, kylmästä hiestä märkänä ja löytää keittiöstään säikähtäneen pesukarhun. Jotkut toki kantavat asetta mukanaan, tämä porukka on usemmiten käynyt itsepuolustuskursseja ja ovat varautuneet seurauksiinkin, asianajajalle pitää olla valmis maksamaan ihan selvässäkin hätävarjelujutussa satoja tuhansia. Asenne on ”parempi tulla kahdentoista punnitsemaksi kuin kuuden kantamaksi”. Se, että amerikassa on seutuja joissa on viisasta varautua puolustamaan iyseään asellisesti ei ole mikään unelmatilanne. Kenellekään.
- Besserwisser
Teksasissa asuessani päätin hallowen -päivän kunniaksi pukeutua perinteiseen etelä-pohjalaiseen asuun ja hankin Suomesta siihen kuuluvan helavyön puukkoineen. Ennen juhlimaan lähtöäni menin hampurilaisbaariin ja siinä tiskin ääressä istuessani viereeni tuli pari poliisia, jotka olivat kovin kiinnostuneita puukoistani. Minä innostuneena selitin heille isoisältäni kuulemaa tarinaa siitä, että sillä pienemmällä puukolla pidetään kinni kun sillä isommalla tapetaan. Poliisit olivat erityisen huvittuneita tarinasta ja vasta jälkeenpäin sain tietää, että sielläpäin puukon kantaminen julkisella paikalla on kielletty. Niin, ja se pohjalainen varustus tulkittiin yleisesti meksikkolaisen rancheron imitaatioksi.
VastaaPoistaAmerikassa asiat hoidetaan yksilöllisesti niin, ettei valtion tarvitse puuttua niihin.
VastaaPoistaVein puukon tuliaisiksi vaihto-oppilaana perheelleni vuonna 1966. En muista sen herättäneen kauhua. Perheen isä oli kätevä, entisöi vanhoja autoja ym. Ehkä hän jopa käytti tuomaani puukoa.
VastaaPoistaJack Reacher on kyllä kova jätkä. Mutta mistään ei tule mittään ilman antifasistiromantikkoaktivisteja.
VastaaPoistaJotta aseesta olisi hyötyä kotia puolustettaessa, niin sen pitäisi ladattu ja heti käytettävissä. Pieni lapsi aseen lähettyvillä ja todennäköisyys, että omat joukot tulittavat on ulkopuolista uhkaa suurempi. Näin voisin kuvitella.
VastaaPoistahttps://twitter.com/helenhousandi/status/967073559527948288
Kysyin vuonna 1985 vaihto-oppilaalta, onko hänen isällään aseita. "Että onko, niitä on 37." Mistä niin tarkkaan tiesikin. Lisäksi hän kertoi, että kun läheiseen isoon kaupunkiin Portlandiin menee pienestä Milwaukiesta, niin auton ovet pitää lukita. Kouluissa on aseistetut vartijat ja vessoissa ryöstetään, raiskataan ja tapetaan. Taisi "vähän" liioitella ja koulujakin on monenlaisia.
VastaaPoistaMutta että opettajille aseet! Mitä sen miehen päässä liikkuu! Martin Amis On kirjoittanut Trumpin ajasta: "There´s nothing there, no shame, no honor, no conscience, no knowledge, no curiosity, no decorum, no imagination, no wit, no grip and no nous." EG
Tuttuni, metsästysseuran jäsen, on yhden ainoan kerran osunut aseella elävään otukseen, vahingossa, pistoolilla, varikseen.
VastaaPoista