Iltapäivälehtien ilo

Kuva: Tilastokeskus

Kannan äidilleni palvelutaloon iltapäivälehtiä niin että siitä rahasta riittäisi neljään humalaan tai yhteen juoppohulluuteen, kuten Huckleberry Finnin isä ilmaisi itseään. Ja Suomen Kuvalehtiä ja jos mitä. Helsingin Sanomat hänelle tulee tilattuna. Kirjoista tässä yhteydessä puhumattakaan.

Tässä kirjoituksessa on tuonnempana viesti medialle. Mutta sitä ennen kansanterveyden alaan kuuluva havainto.

Se ei ole abstraktinen asia, että elinajanodote on Suomessa valtava, noin 80 vuotta, naisilla vähän yli, miehillä pikkuisen ali. Äitini tekee edelleen työtä, malliksi muille, mutta hän täyttääkin vasta 95. Erilaiset listat ja luettelot ovat leipälaji, mutta osallistui hän myös erään kirjan oikolukuun.

Koko maapallolla tuo odote on minun elinaikanani kaksinkertaistunut. Malthus ja hänen hengenheimolaisena olivat väärässä.  Vaurastuminen ja hyvä ravitsemus vähentävät lapsilukua ja myöhentävät avioitumista. Samaan aikaan elintarvikkeiden tuotanto on ainakin kymmenkertaistunut. Arvelu pikaisesta menehtymisestä liikakansoitukseen osoittautui vääräksi.

Meillä on Suomessa esimerkki. Vuonna 1947 syntyi enemmän lapsia kuin sodissa oli kaatunut.  108 000 verr. noin 91 000.

On taitoja ja ammatteja, joissa ihminen ei muutu ainakaan oleellisesti huonommaksi ikääntyessään.

Ehdotan nöyrimmästi, että jäljellä olevat esteet eläkeläisten työteolle poistettaisiin. Luulen että nuorten ohjaaminen hyödyllisiin ammatteihin voisi onnistua hyvinkin.

Ei se ole kuulkaa sattuma, että esimerkiksi muusikot ja taidemaalarit tekevät hienoa työtä myös korkeassa iässä, ja on niitä sellaisia kirjailijoitakin nähty.

Vihje medialle. Miksi iltapäivälehdistä ovat kadonneet lähes tykkänään persoonalliset äänenpainot? Ennen niillä herkuteltiin, etenkin pakinoissa ja piirroksissa.

Etelä-Korean talviolympialaisissa on nähty monia huiman hienoja teknisiä avauksia. Kiitos niistä. Hyvin todennäköisesti uusia urheilulajeja myös syntyy television ehdoin. En tahdo tölväistä, mutta ainakin minulle ainakin lumilautailua sisältävät lajit ajavat saman asian kuin sirkus. Huimaa akrobatiaa. Jatkuvaa silmänruokaa.

Mutta ainakin minulle, joka olen jokseenkin huono penkkiurheilija, television hienoin uutuus on ollut Sami Jauhojärvi. Mukana on muitakin hiljan aktiiviuransa lopettaneita urheilijoita, mutta Jauhojärvi on uskomaton. Hurja asiantuntemus tuottaa kommentteja, joiden kaltaisia ei ole ennen kuultu. ”Tuosta kohtaa kurviin menee seitsemän sekuntia…” Hyvä juontaja onneksi lisäsi, että Jauhojärvi oli käynyt itse kokeilemassa ja kellottamassa ladun aamulla mitali- tai pistemiesten vauhtia.

Mutta huippu on aivan mainio taito löytää täsmällisesti sanottava ja tässä tapauksessa miehen häikäilemätön tapa puhua niin selvästi kotimurrettaan, ettei siitä erehdy. ”Hyppäs lavun vierhen.” – Tässä on sitä tunnistettavuutta, joka on mediassa muuten huonoilla tai peittyy päälle liimattuun pelleilyyn.