Aktiiviase

Kuvan puukko on harvinaisuus. Tarjosin siitä verkon kautta runsaan satasen mutta se meni kymppiä kalliimmalla. Luulen että joku halusi sen tosissaan; näin järkeilin, kun en jaksanut lähteä huutokauppatilaisuuteen toiselle puolelle Helsingin, Viikkiin. Olisi voinut tulla hintakilpailu, ja kun en ole keräilijä, tulen toimeen ilmankin.

Kustaa Lammin puukkoja minulla on mutta tässä hämmästyin tekstiä ”Muisto Kauhavan vankileiriltä 1918”. En ole eläessäni kuullut sellaisesta vankileiristä. Joudun arvaamaan, että ehkä siellä säilytettiin Pojanmaalla varsin helposti Kansalaissodan alkuvaiheessa aseista riisuttuja venäläisiä sotilaita.

Näin omituisesta paikasta jatkan Antero Jyrängin kirjasta kirjoittamaani. Hiukan oudoksuttaa, ettei hän kuten tiettävästi ei liioin J. Kekkonen käsittele lainkaan Lapuan Liikettä ja Mäntsälän kapinaa. Myös lainkäyttöä ajatellen ne olivat kuitenkin Kansalaissodan jatkoa, ja erilaisten marssijoiden mielipide oli, että Vapaussota jäi kesken. Eduskunnan kelvottomuutta järjestelmänä haukuttiin myötäänsä. Eduskuntaa sanottiin kettufarmiksi. Haettiin ajatusta turhasta rähinästä ja pahasta hajusta.

K.M. Walleniuksen oikeusjutun pöytäkirjat olen lukenut. Kenraalia puolusti taitavasti asianajaja Heikki Borenius vanhempi.  Korkein oikeus vapautti. Viipurin hovioikeuden auskultantti M. Jaskari tuomittiin. En lähden arvioimaan KKO:n ratkaisua. Tapaus oli sotkuinen. Olen lukenut suutari Mätön murhajutun aktin; kysymyksessä on se teko, joka on Arvo Salon ”Lapualaisoopperan” ydinaihe. Pentti Kosola-Vihtorin poika Lapualta – tuomittiin lopulta, mutta oikeuskansleri Makkosella oli kova työ saada syyttäjät syyttämään. Juttu myös palautettiin.

Viipurin hovioikeus – jossa muuten oli jäsenenä myös Varkaudesta tunnettu E. Sopanen, oli jo ennen sotia sellaisessa maineessa, että ”isänmaan asia” saattoi painaa enemmän kuin rikoslaki. Olisiko tuo ollut perua hovioikeuden vastarinnasta toisella sortokaudella? Sieltä istui koko jaosto eräässä vaiheessa Krestyn vankilassa (tai Spalernajassa).

Kommunistijutut sitä vastoin käsiteltiin Turun hovioikeudessa, jossa niihin erikoistui kanneviskaali Olavi Honka, myöhempi oikeuskansleri ja Kekkosen vastaehdokkaaksi presidentinvaaleihin nimetty.

Turun hovioikeus oli tunnettu sisäisistä hulinoistaan jo 1900-luvun alussa. Muuan hovioikeudenneuvos (toinen Falckin veljeksistä) piestiin kadulla ”epäisänmaallisen” äänestysratkaisun vuoksi Hohenthalin murhajutussa. Yksi hovioikeuden presidentti ammuttiin kuoliaaksi poliittisista syistä. Valde Hirvikanta (aik. von Hellens) jätetään jostain syystä aina mainitsematta silloinkin kun puhutaan poliittisista attentaateista Suomessa.

Turun HO:ssa asessori P.E. Svinhufvud oli kiivaista kiivain laillisuusmies, sikäli kun hänen tulkintansa ja laillisuuden katsotaan merkitsevän samaa asiaa.

Mäntsälän kapinasta Kosola istui ja Wallenius menetti virkansa. Kysymyksessä alkoikin olla upseerikapina. Oma tulkintani on raha. Metsäteollisuudesta oli rahoittajana yksi originelli (Haarla). Mannerheim kieltäytyi sekaantumasta asiaan ja etenkin asettumasta liikehdinnän kärkeen. Hänen omat poliittiset tietonsa olivat hatarat ja harrastuneisuutensa heikko.

Siksi jäljet johtavat mielestäni tässäkin Rudolf Waldeniin. Kapina on kallis harrastus. Metsäteollisuus käsitti vakavan markkinahäiriön ja käsitti lapualaisten harrastelijamaisuuden. Rahaa ei tullut. Pankit ja teollisuus olivat rahoittaneet mielihyvin valkoista armeijaa 1918. Käteiskassa oli Boreniuksen asianajotoimistossa Pohjolan talossa.