Tiedekirjakauppa

Lupasin myyjälle kehaista, että liikkeessä myös kohdellaan asiakkaita enimmäkseen sävyisästi, tietenkin henkilöstä riippuen, ja ehkä myös siitä, onko jäsen. Ainakin tähtitieteen Ursa varaa muhkeimmat alenukset jäsenilleen.

Tämä myymälä, joka siis pitää oviaan auki myös epätieteelliselle yleisölle, on Snellmaninkadulla valtionarkiston kulmalla Säätytalon vieressä. Huomaatte toivottavasti että muistan laitosten ja rakennusten nimet johdonmukaisesti väärin. Mutta käsi sydämellä, kuka muistaa, mikä Säätytalon nimi on nykyisin? Tiesin että Helsingissä on sen niminen talo, kun isäni kehui olleensa metelöimässä YL:n porukassa, kun sotasyyllisiä marssitettiin sinne tänne.

Sain sen käsityksen, että tuossa rakennuksessa harjoitetaan erilaisia säädyttömyyksiä, mutta kasvaessani isommaksi käsitys osoittautui yksikertaistavaksi.

Jos henkilöllä on virkana olla jossain määrin selvillä siitä, mitä on tutkittu, nyt kehuttavaksi ottamani kauppa pitää esillä ja tyrkyllä juuri niitä pienehköjen yrittäjien tarjontaa, joka voi olla vähän katveessa.

Nyt kuljetin kotiin mm. Esko Valtaojan uuden kirjan ”Kohti ikuisuutta”. Virkistävä aihe. ”Komiteaiinmietinnöissä vilahtaa joskus vuosi 2100 mutta ei koskaan vuosi 21 000.” Kirjoittaja sanoo, ettei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin.

Juuri kun pääsin ajattelemasta, että Finlandia-palkinoissa kukitettiin vierekkäin erään aikakauden loppu (Linkola) ja toisen alku (Hurme). Epätoivoinen, totinen  kielteisyys ja toiveikas, hauskasti esitetty tulevaisuus. Hurme taisi sanoa suunnilleen niin, että selviytymisemme riippuu siitä, miten onnistumme omaksumaan tietoa ja jakamaan sitä toisille.

Olin valmiiksi näissä mietteissä, kun kristillinen lehti kysyi, mitä joulukertomus mielestäni merkitsee. Sanoin että siinä kerrotaan maahanmuuttajaperheen seikkailuista ihmisten hylkimänä, mutta aasi se seisoi ja härkäinen, ja piltti oli niin pienoinen. Ja niityllä oli lampaita ja paimenia. Monimuotoisuus…

Kuvan kirja koostuu 12 tutkijanartikkeleista. Lauerma, ”Psyykisen manipuloinnin ongelma mielenhallinnan markkinoilla”.  Linja-aho, ”Humpuukitekniikka terveydenhoidossa”. Kari Enqvist, ”Miten tunnistaa tieteellinen tieto”.

Takakannen mukaan tekijät haluavat huomauttaa, että Internetin piti tuoda maailman kaikki tieto kaikkien ulottuville, mutta verkossa jylläävät pseudotiede, salaliittoteoriat ja suoranainen humpuuki.

Tieteessä kritiikki on perusasioita. Valetieteen puolella kritiikki on keljuilua ja erilainen mielipide on syy vedellä sen esittäjää turpaan.

Oikea kirjakauppa – vastaavanlainen on yliopistolla Kaisa-talossa – on eräänlainen ihmisen akupuktiokartta.

En keksi missä muualla olisivat kipupisteet ja solmut niin selkeästi esillä. Nykyaika on tehnyt sen palveluksen, että pelkät opinnäytteet väitöskirjoista alkaen tehdään vaatimattomasti eikä niitä edes kaupitella yleisölle. Mutta sitten silmään sattuu esimerkiksi vankka tutkimus Eheys ja ennakkoluulo (Ilmolahti) kansakoulunopettajien ja työväestön jännitteisistä suhteista Helsingissä sisällissodasta talvisotaan. Kyllä, kiinnostaa.