5. joulukuuta 2017

Kun ruusuilla maataan



Topelius tai ehkä joku muu kirjoitti sadun, jolla oli otsikon nimi, tai sitten se oli sinne päin tai ei ollenkaan.

Mutta tyttö ja poika lähtivät siis metsään, varmaan katsomaan, joka vaaraimet ovat kypsiä, mutta eivät ne olleet. Kun heitä alkoi raukaista, eteen aukesi ihmeellinen näky, maa kirjavanaan villiruusun kukkia. Siihen he asettui levähtämään ja nukkuivat sata vuotta.

Kun he havahtuivat, ympäristöä he oudostelivat, mutta löysivät kotikylille. Siellä he eivät tavanneet ketään, jonka olisivat tunteneet. Kun he olivat aikansa haeskelleet, jostain löytyi ikivanha, aivan kumaraan painunut mummo, joka muisteli kuulleensa itse lapsena käydessään isoäidiltään kumman tarinan. Olivat tyttö ja poika menneet metsään omia aikojaan, mutta takaisin eivät olleet tulleet milloinkaan. Oli etsitty ja huhuiltu ja mietitty, että mahtoikohan olla tämäkin vainolaisen tekoja.

Mummoa alkoi jo väsyttää ja polvistakin otti. Silti hän sai kysytyksi, mistä lapset tulivat, kun ei ole ennen nähty.

Lapset selvittivät, miten asia oli. Vanha mummo sanoi, että te olette kuulkaa nukkuneet sata vuotta. Niin käy, kun ruusuilla maataan.

 = = =


Menen käymään ihan yökylään erääseen länsirannikon kaupunkiin. Matka kestää tiedon mukaan neljä tuntia ja sitten vielä viisi minuuttia päälle. Miten takaisintulon kanssa on, se nähdään aikanaan.

6 kommenttia:

  1. Näytin kerran yli seitsenkymppiselle papparaiselle sadan vuoden takaisia henkikirjoja kylältä, jossa hän oli elänyt koko ikänsä. Enimmäkseen outoa
    porukkaa oli kirjoissa.

    VastaaPoista
  2. Moni on palannut kuoleman laaksostakin. Joten ktsemppiä vaan!

    VastaaPoista
  3. Lànsirannikolta ei mitààn uutta?

    VastaaPoista
  4. Kun ruusuilla maataan on Topeliuksen runomittaan kirjoitettama satu siitä, miten käy tottelemattomille lapsille. Siinä on kaikkiaan 39 säkeistöä.

    Ensimmäinen säkeistö kuuluu:

    "Ol´kerran poika sekä tyttö kanssa;
    he muuten oli sievät tavoiltansa,
    mut kahta seikkaa ei he oppineet:
    ei tehneet työtä eikä totelleet."

    Kolme viimeistä säkeistöä kuuluvat:

    "Frans pyrki, mut ei päässyt tuomariksi,
    jäi kirjuriks ja yltyi juomariksi.
    Mut Mimmi elämänsä vanhuuden
    ol´ikäneito laiha, kärttyinen.

    Niin kävi heidän, kuten liette nähneet,
    kun eivät totelleet ja työtä tehneet.
    Ja niin on varmaan käyvä jokaisen,
    kun lepää ruusuill´ajan nuoruuden.

    Ei opi hän, ken huviaan vain muistaa,
    näät vuodet silloin hetkinä vain luistaa;
    ja ennen kuin voit arvatakaan tän,
    on elon kello lyönyt seitsemän."

    Muissa säkeistöissä kuvataan, miten heiltä meni parhain nuoruus, kun he lapsina luvattomasti soutivat Ruususaareen ja siellä nukkuivat 20 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Ei oo mittään kiirusta takaisin. Kyllä me pärjätään.

    VastaaPoista