Carr

      

Monen tutkijoidenkin mielestä johtava Neuvostoliiton historianasiantuntija oi britti E.H.Carr, Oxfordin professori. Hänen valtavan laaja Neuvostoliiton historiansa. Hänen historian menetelmäoppinsa ”Mitä historia on” on edelleen joidenkin mielessä.

Niinpä sekä tutkijoiden, entisten aatteellisten kannattajien eli siis kommunistien ja suuren yleisön mielessä Venäjän sisällissota 1917-1922 on ehkä 1900-luvun surin musta aukko.

Stalinin terrorista tiedetään suhteellisen paljon mutta Lenin terrori aiheuttaa päänpudistuksia. ”Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden”, tiedetäänmutta kuinka moni tietää, että Saksan ja Venäjän aselepo oli astunut voimaan kaksi viikkoa aikaisemmin, Venäjän armeija oli hajonnut ja Saksan joukot jatkoivat maaliskuun alussa 1918 etenemistä syvälle Venjälle – ja Suomeen. Lenin ei myöskään antanut itsenäisyyttä Suomelle, vaan Suomi julistautui itsenäiseksi, ja porvarilliset senaattorit kävivät hakemassa tunnustuksen.

Suomea lähdettiin tämän itsenäisyyden tunnustamisen jälkeen tammikuussa 1918 vapauttamaan ryssän vallasta.

Olen pahoillani, jos tulen loukanneeksi ennakkoluulojanne, mutta mikähän järki tässä ajatuksessa mahtaa olla? Maassa oli venäläisiä entisiä varuskuntajoukkoja, jotka eivät olleet oikein kenenkään käskettävissä; upseereita oli ammuttu pitkin vuotta 1917 mm. Katajanokan rannassa.

Sosiaalidemokraattinen puolue, johon silloin kuului tunnustavia tulevia bolshevikkeja, aloitti vallankumouksen Helsingissä tammikuussa 1918. Oikeampi termi olisi vallankappausyrityksen. Venäjän lokakuun vallankumous oli sekin hämmästyttävän oienellä joukolla, muutaman tuhannen sotilaan ja matruusin voimin tehty vallankaappaus.

Venäjä eli tuleva Neuvostoliitto ei avustanut millään tavoin suomalaisia aatetovereitaan (paitsi antamalla yhden viljajuna lähteä).

Olisiko talven 1918 Venäjä pystynyt auttamaan punaisia? Ei olisi. Ei ollut armeijaa, ei poliisia tai santarmia, junat eivät yleensä kulkeneet, posti ei toiminut eikä lehtiä julkaistu. Tilanne muuttui sisällissodaksi marraskuussa 1918 Saksan kaaduttua ja hävittyä maailmansotansa. Sitä ennen bolshevikit olivat luovuttaeet pakon edessä Saksalle neljänneksenväestöstään ja viidenneksen valtioalueestaan. muun muassa Suomen.

Carr ja häen hengenheimolaisena kirjoittivat vielä kesällä 193, että Euroopan suurin uhkatekijä on Puola. Sitä vastoin herra Hitlerin puhtaasti kulttuuriset elintilan vaatimukset olivat täysin ymmärrettäviä, ja aikamme sankari oli Stalin.

Velä 1980-luvulla nämä ainakin jossain määrin marxilaiset historioitsijat näkivät kapitalismin sortuvan ja sosialismin voittavan kaikkialla. Carrin kavereita olivat mm. I. Berlin, I. Deutscher ja E. Hobsbawm, joista viimeksi ehti nähdä, ettei nyt mennyt putkeen. Pienten kansakuntien aika oli ohi. Se joka voitti, oli oikeassa, kirjoitti Carr, ja kuoli.