Blockchain eli lohkoketju

Joitakin aikoja sitten lakkasin vähättelemästä Twitteriä. Kesti näin pitkään käsittää, että viranomaiset tviittaavat esimerkiksi tulivuorenpurkauksesta Balilla ja tämä on siellä lomaleville tärkeä ja nopea keino. Trump on sitten asia erikseen. Luulen että hänen tviittaamisessaan tärkeä syy on estää vastaväitteet. Tviitti on niin paljon luetumpi kuin sen kommentit.

Vaikka nettiuudistusten ympärillä esiintyy aivan tolkutontakin liioittelua, kiinnostuin vakavissani lohkoketjuista tyyppiä Bitcoin ja aion kirjoittaa asiasta joukon kirjoituksia tähän.

En kirjoita Bitcoinista, joka on digitaalinen valuutta eli kuin rahaa. Se liittyy myös sijoitustoimintaan, jota en harrasta, kurssinvaihtelujen seuraamiseen ja sellaiseen, eikä sen epämääräinen maine ole tullut tyhjästä. Sitä suosivat yhä enemmän myös ne, jotka ujostelevat poliisia ja verottajaa.

Ajatus ja rakenne on kuitenkin samaa sukua.

On käytännössä mahdollista, että kun olen ostamassa iltapäivälehden, minulla ei olekaan yhtään seteliä eikä kolikkoa. Osaan arvioida, miten monta käytännön tointa pankki ja Visa joutuvat tekemään ennen kuin ostokseni hinta on perillä. Turha näitä on sääliä. Kylä ne ottavat siitä vähintään kaksinkertaisen palkan. Mutta itse maksaisin tuollaisen kyllä digitaalisesta kukkarosta yhdellä napinpainalluksella.  Tuossa kukkarossa voisin pitää 50 tai 100 euroa ja laittaisin sen lähettämään itselleni sähköpostiviestin ”lisää rahaa”, koska oikealla pankkitilillä asioimiseen haluan käyttää tunnareita ja avainlukuja.

Liikennelaitoksen kertalipun maksaminen tekstiviestillä on käyttäjälle näppärä mutta toteutuksena aika kömpelö. Lähetetään puhelinnumerooon16355 tekstiviesti A1 (siis kirjoitetaan ”A1”), ja hetken kuluttua matkalippu on puhelimessa ja hinta menee puhelinlaskusta. Toimii myös metrossa.

Lohkoketju estää väärentämisen ja kahteen kertaan maksamisen. Idea on hash-pointteri eli ketjutettujen hajautusfunktioiden käyttäminen hajautetussa järjestelmässä. Sopivalla kannustimella tieto maksusta menee miljoonille muille käyttäjille, joiden koneet laskevat funktion. Lisäksi käytetään salausta (p-to-p).

Kumouksellista on, ettei välissä tarvita pankkia eikä muuta uskottua kolmatta osapuolta. Monissa sovelluksissa luettelo maksuista eli ”tilikirja” on julkinen. Tieto maksajasta ei ole julkinen, mutta maksu ja sen täsmällinen ajankohta näkyvät aina.

Tämä ei vielä olisi blogikirjoituksen arvoista. Mutta kun menetelmään liitetään älysopimus (smart contract), käsillä on äkkiä lisenssisopimus, joka saattaa poistaa tekijänoikeuden viheliäisimmän ongelman, pikkumaksut suurille joukoille. Tästä eteenpäin on siis mahdollista, että jokin Spotify maksaa tekijöille jokaisesta soittokerrasta. ”Teknisistä syistä” välittäjät ja tekijänoikeusjärjestöt pitävät nykyisin käytännössä melkein koko rahan.

Blockchain voi poistaa sen ”teknisen syyn”. Älysopimus on protokolla, joka toteuttaa suorituksen kun etukäteen siihen ohjelmoidut ehdot täyttyvät.

Kehissä ovat tällä hetkellä USA:n ja Sveitsin johtavat pankit, Microsoft ja Google, Amazon ja IBM ja niin edelleen. Se tekijänoikeuden suuri ongelma on oikeuden aineettomuus. Blockchain tallettaa ja löytää hashillä pilvestä myös patenttikirjat ja lisenssisopimukset…