Henkilö- ja osoiteasioita

Oikaisu: eilisen kirjoituksen kommentoija puhuu juoruilusta. Leima on epämääräinen. Isäni muistelmateoksessa on hauskoja tai harmillisia tietoja eri ihmisistä. Koska asianajaja on vaitiolovelvollinen, tuo käsikirjoitus on tarkastettu viiteen kertaan. Kaikki siinä kerrottu löytyy oikeusjuttuja pöytäkirjoista tai julkisista rekistereistä. Keksitty esimerkki: ”Raittiusseuran puheenjohtaja N.N. (nimi mainittu) joutui kerran toisena jälkeen juoppoputkaan ja sai sakkoja.”

Yleiskielessä juoruilu kai tarkoittaa epäedullisten tietojenlevittämistä yleisesti. ”Spede Pasanen oli siviilissä huumorintajuton ja erittäin rahantunteva mies.” – Itse asiassa minullakin on tämä kokemus, josta asianmaisen elämäkertateoksissa ei mainita. ”Kekkonen oli tunnettu pitkävihaisuudestaan.” En todellisuudessa tiedä asiaa, mutta olen saanut sen käsityksen, että väitteessä voi olla perää. Mannerheimin on sanottu olleen vielä pitkävihaisempi.

Isäni Kullervon Lappi-kirjat ja lehtileikkeet sekä erittäin laaja kokoelma valokuvia ovat menossa Rovaniemen kaupunginkirjastoon. Samalla tavalla kuin siellä ja Lapin museossa on Itkosen ja Walleniuksen kokoelmat, tänne tulee siis Kemppisen kokoelma.

Asiasta on sovittu näin suullisesti, koska aineistoa on tähän asti tarvittu siihen antologiaan. Ainakin mainitsemani kaksi vanhempaa kokoelmaa ovat kenen tahansa lainattavissa. Tosin kirjastoilla lienee omat käytännöt harvinaisten julkaisujen vaalimiseksi, mutta tuosta asiasta kantavat päävastuun vapaakappalekirjastot, ensimmäisenä ja ylinnä Kansalliskirjasto. Eikä kokoelmassa ole kirja-aarteita, mutta sitä vastoin aika paljon muuten vain vaikeasti tavoitettavia niteitä.

Valokuvia on noin 20 000. Suurin osa niistä on diapositiiveja, enimmäkseen Kodachromea. Vanhimmat eli 1940-luvn kuvut ovat mustavalkoisia ja sellaisinaan näyttelykelpoisia.

Oma digitaalinen kokoelmani on jo Kansalliskirjastossa.Koska kirjaston omat verkkosivut ovat tietenkin suuria eivätkä välttämättä helppokäyttöisiä, olen poiminut sieltä etenkin sotien vällsen ja sotia edeltäneen ajan kuvia, joista jotkut ovat mielestäni todella hienoja. Samoin on mukana 1800-luvun ja 1700-luvun muuta kuin suomenkielistä kirjallisuutta. Ihastelen kovasti tässä blogissa mainostamaani englantilaisen kirjoittajan kuvausta jalkamatkasta Petsamo rannikolta Inarin kautta Kittilään.

Tuosta kirjasta sain kaipaamani tiedon hyönteisvitsauksesta eli räkästä. Kirjoittajan mukaan se oli aivan hirvittävä. Olin ihmetellyt vuodesta 1954, miksi hyttyset eivät häirinneet tuntemattomia sotilaita, ainakaan elokuvista päätellen. Tiettävästi niistä kuitenkin oli aivan hirveä riesa. Sitäkin olen kummastellut, miksi pensaiden ja maan ruskaa ei löydä maalauksista. Vastaus on aika selvä. Ennen maantien rakentamista eli 1920-lukua kukaan maalaustaidolla varustettu ei käynyt Rovaniemen tai Kemijärven pohjoispuolella. Mielenkiintoista että Yrjö Kokko kuvasi mustavalkoiselle. Oliko isäni Kullervo ihan ensimmäinen värifilmin suurkäyttäjä, kun hänellä on myös satoja ruskakuvia vuodesta 1954.

Muistelen Kalle Kultalan maininneen, että he, suomalaiset valokuvaajat, saivat Helsingin olympialaisten aikaan kokeillakseen värifilmiä ja salamavalolamppuja. (Tunnen yli sata vuotta vanhat ja toisaalta toisen maailmansodan aikaiset värikuvat, jotka olivat erikoisuuksia myös painotekniikan kalleuden vuoksi.)