Carr II

Stalinin suuri terrori on mainosansa, jolla etenkin Hrusthshev halusi peittää Leninin terrorin ja käytännöllisesti myös oman ja komissaari-ammattiveljiensä panoksen Suuressa isänmaallisessa sodassa. Hän palveli mm. Stalingradissa ja oli niskalaukausten erikoismies, vaikka Stalingradin taisteluissa merkittävä rooli oli myös konekivääreillä ja suora-ammuntatykeillä, joilla omia pidettiin asemissaan Volgan yli ampumalla.

Venäläinen sotilas on loputtoman sitkeä ja urhoollinen, mutta se ei pidä paikkaansa, ettei hän antautuisi. Stalingradin vaiheessa heitä oli antautunut saarrostettuina saksalaisille jo pari miljoonaa. Eräät joukkoantautumiset johtuivat suoraan Stalinin taitamattomuudesta, ja niinpä niistä rangaistiin rauhan tultua asianomaisia sotilaita.

Suomalaisia lukijoita saisi kiinnostaa kuollut, monesti kirveensä kiveen iskenyt historioitsija E.H. Carr yhdestä syystä. Se syy on tällä hetkellä Trump. Että Putin on toinen samanlainen, se ei ole uutinen kenellekään.

Vaihtoehtoinen totuus eli raaka valehteleminen ei ole millään tavoin uutta, mutta sen tunnistaminen tässä ja nyt on aika vaikeaa.

Esimerkki on siis Lenin, joka kehitti valtioterrorismin, pohjattoman julmuuden myös ”omia” kohtaan ja pakkotyöleirit halpana tövoimareservinä. Leninin terveys alkoi pettää 1922, mutta perustyö oli silloin tehty. Hän varoitti, että nimenomaan Stalnia ei pidä päästää valtaan, mutta Stalin onnistui sivuuttamaan tämän tuhoamalla ensin ne kaikki, joille neuvo oli osoitettu - Buharin, Zinovjev, Kamenev ja niin edeleen. Sisällissodan 1917-1922 muisto peitettiin Lenin-kulttiin ja Trotskin tuhoamiseen; Trotski oli ainoa varteenotettava seuraaja.

Kommunismia ei koskaan ollut olemassa. Mahtoiko Lenin pakolaisvuosinaantosissaan rakennella sitä ja siihen liittyen maailmanvallankumousta, sitä on vaikea päätellä. Lenin oli ajattelijana heiveröinen ja kirjoittajana ajoittain jopa yhtä huono kuin Marx. Lenin kuollessa kuitenkin oli jo nähty, ettei maailmanvallankumous jatku Saksassa eikä muuallakaan.

Tarua aatteesta pitivät yllä etenkin Lännen hupsut, kuten Carr, jonka mielestä miljoonansiviilin surmaaminen oli sisällissodan historiassa hoidettavissa yhdellä lauseeella, mtta sen sijaan esimerkiksi Venäjän (Neuvostoliiton) ja Ruotsin kommunistipuolueen laatimat julkilausumat ansaitsivat hyvinkin sadan sivun käsittelyn. Carr oli painokkaasti sitä mieltä, ettei aatteilla ja ideologioilla ole historiassa todellista merkitytä, ja ajoi omasta puolesetaan marxilaisia aatteita ja ideologioita. Toisaalta Carr esiintyy tässä lähinnä esimerkkinä. Hän oli kuitenkin mennyt mies jo kuollessaan 1980-luvulla.

Orlando Figesin (britti hänkin) Venäjän sisällissodan historia nostaa Pipesin ja Conquestin kirjat nykytasolle, koska aineistona on myös 1990-luvulla käsille saatuja asiakirjoja.

Suomessa on vielä edessä – ehkä ensi vuonna – oman sisällis- eli kansalaissotamme selvittely Talvisota alkoi vuonna 1918. Neuvostoliitto oli aivan oikeassa. Ohi menneensekasorron vuoksi valtakunnanraja Kannaksella oli jäänyt liian lähelle Pietaria ja suomenlahden saaret miehittämättä – ja tietenkin koko Suomi oli heistä kauneusvirhe. Tuosta viimeksi mainitusta asiasta on tosin täällä meillä toisenlainenkin mielipide.