16. lokakuuta 2017

Yhteistieto



Kimmoke on kommentista. Kommentoija sanoi asian paremmin kuin minä osaisin.

Keskustapuolueen ”koko Suomi asuttuna” on pirullinen ajatusvirhe. Seurauksista tulee pahat.

Se entinen järjestelmä, ett ihmiset asuivat enimmäkseen kylissä, johti yhteistietoon. Tutkijoiden mielestä ihmisen koko historia on lähtöisin leirinuotioilta. Yhdessä tekeminen ei riitä. Pitää näyttää myös ja selittää. Siksi vivahteikas kieli on niin tärkeä. Moni asia opitaan ennen kuin oppija on sen vertaa vapaa kapaloistaan että osaisi itse toistaa sanan.

Kielirasismi vilahtelee vielä ”Tuntemattomassa sotilaassa”. Todellisuudessa kielirasismia esiintyi 1970-luvulle asti. Monet karistivat murteellisuudet parissa viikossa tultuaan Helsinkiin töihin. Maalla annettiin selkään, jos tuntemattomalla oli helsinkiläinen nuotti puheessaan. Se tulkittiin leuhkuuden merkiksi, ja sitä se tietenkin myös oli.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka Helsingissäkin osasivat paikantaa puhujan kadun tai korttelin tarkkuudella, juuri niin kuin ”My Fair Ladyn” professori Higgins. Rööperiläisen tietysti erotti Sörkan sälleistä kuka tahansa ja nämä puolestaan Etu-Töölön kasvateista, jotka puhuivat kuin Helsingin hovioikeus.

Yliopistoilla ja tutkimuslaitoksissa parhaat keksinnöt ja innovaatiot tehdään kahvinkeittimen luona seisoskeltaessa. Kahvinkeitin on tieteellisen luovuuden ydin.

Maaseutukulttuurin ja siis yhteistiedon ydin oli Osuuskauppa. Kaikki vähänkin tärkeä otettiin puheeksi tiskiin nojailtaessa. Siinä oli sellaiset metallikoukut, joihin oli tarkoitus unohtaa rukkaset. Joillakin naisilla oli kolmionmuotoisista nahkasuikaleista ommeltu ostoskassi.

Langenneet vekselit, Amerikan perinnöt, kadonneet kahvipannut, tietoimitukset, isättömät lapset ja isännättömät taloudet otettiin puheiksi, käsiteltiin ja ratkaistiin. Arvioitiin yhden papinvaalin ehdokkaista messunneen ammuvainaan nuotilla ja toisella oli ollut vibrato kuin lampaalla. Siinäpä alkoi olla kuulumisia yhdeksi kerraksi, kunhan vielä lapsille nisupullaa ja isännölle Jymy-tupakkaa toppa, kun se Ropeettari haiseekin niin pahalla, vaikka onkin oikean aatteen kessua sieltä isän ihmemailta.

Seutukuntien tuhoaminen käy joskus pelottavan nopeasti. Niiden kehittyminen ja lujittuminen voi kestää kymmenen tai tuhat vuotta.

Siksi esimerkiksi populismin tutkijoiden pitäisi ajatella asiaa kerran vielä. Jako ”meihin” ja ”korruptoituneeseen eliittiin” on vanha ja arvokas. Ei ole niin paatunutta mieltä, ettei sitä kirpaisisi, kun vettä viinana ostamaan harhautettu sanoo:” En olisi uskonut oman kylän miehestä…”

Näistä syistä sahatyöläiset ja tehtaaseen tulleet perustivat hädissään palokutia, lauluseuroja, raittiusyhdistyksiä tai vaikka työväenyhdistyksen. Pohjanmaalla myös painiseura kuului asiaan, ja mieskuoro, ja nuorisoseura, ja jääkäriliike, ja bingo.

Pelkään että tässä tarkoitettu pienyhteisö on jäänyt sekä käytännössä että lakeja säädettäessä muun luonnonsuojelun varjoon, ja se voi kuulkaa olla kohalokasta.



20 kommenttia:

  1. Hei,
    toivottavasti tämä tulee perille sinulle, jonka kommentista ma 16. lokakuuta en pitänyt.
    Koko Suomi asuttuna ei ole pirullinen ajatusvirhe. Ihan totta, meitä täällä tämän maan pohjoisilla perukoilla asuu sentään vielä toimeentulonsa kovalla työllä repiviä ihmisiä. On hienoa, että joku puolue yrittää nähdä elämää olevan muuallakin kuin asuinseudullasi, siis pääkaupunkiseudulla.
    Mikä on visiosi tulevaisuuden Suomesta?
    kysyy Sinikka Räsänen Rovaniemeltä Lapista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiassa kepulaiset kunnallispoliitikot hyvävelisuhteineen ovat tehneet parhaansa karkoittaen ihmiset henkisesti avarammille ja ympäristöesteettisesti kehittyneemmille maille.

      Poista
    2. En ole henkilö jolle vastasit, mutta täytyy pitää huolta että Suomessa olisi enemmän kuin yksi paikkakunta, joka kykenee tarjoamaan työtä koulutetulle nuorelle, toisin sanoen ottamaan osansa liki väistämättömästä muuttoliikkeestä. Jos tavoite on epärealistinen, eli tosiaan yritetään pitää koko Suomi asuttuna, vaiva menee hukkaan ja Helsinki paisuu niin, ettei täällä ole enää kiva asua.

      Poista
  2. Ajatus on: se ei riitä, että koko suomi pidetään asuttuna. Suomi on pidettävä asuttavana. Ei ole mekanismia, joka turvaisi Sivu-Suomen olosuhteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiks tartte ollakaan; tukki- ja erämaakämpille saa mennä kuka tahansa, ja pitää ne lämpiminä, ts. asuttuina.

      Poista
    2. Juu saapa vainkin mutta valtioko sen liksan maksaa?

      Poista
  3. Perusyhteisöt voivat hyvin. Niissä on yhteis- ja omaatuntoa sekä oman arvon tuntoa. Suomalaisittain ne sijaitsevat Keski-Euroopassa: Baltian maissa, Saksassa ja Itävalta-Unkarissa.
    Vahvat kyläyhteisöt ja niiden ydintalot omistajineen eristivät tai ajoivat vähempisaattoiset vahvan ja elinvoimaisen yhteisönsä ulkopuolelle. Yhteistieto jäi paikalleen, voimaan hyvin, paisuttamaan arvoaan ja mahaansa.

    Suomalaiset ovat näitä, jotka ajettiin pois, joutuivat lähtemään - huonosaattoisia vätyksiä, vaivattuja tai sairaita.
    Siksi ei ole juurikaan merkitystä, asummeko koko Suomessa vai pakkaudummeko kärsimään tai kyräilemään keskenämme ahtaissa asutuskeskuksissa tai lähiöissä.

    Kannattaa lukea Meren kirjoja "Suomen kansan" synnystä ja siihen johtaneista syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs on kommentoijalla negatiivinen kuva suomalaisista.

      Ihmeesti vain tällainen rupusakki, vätykset, vaivatut ja sairaat, on saanut aikaan yhden maailman arvostetuimmista yhteiskunnista. Siinä, kun kommentoijan ihannoima Itävalta-Unkari hajosi omaan mahdottomuuteensa jo sata vuotta sitten.

      Poista
    2. Tuo kuva ja ajatukset eivät ole kommentoijan, vaan Veijo Meren. Hän perusti arvionsa ihmiskunnan ikiaikaiseen tapaan eristää huonosaattoiset yhteistietopiirin ulkopuolelle. Meri osasi kyseenalaistaa ja pohtia historiaa monista näkökulmista.

      Itävalta ja Unkari kukoistavat molemmat siellä Tonavan varrella, mutkan lähellä, josta suomalaisten kerrotaan hakeutuneen tänne rauhallista saamen väkeä kiusaamaan.

      Poista
    3. Tuskin on Veijo Meri sellaista lapsusta tehnyt, että olisi väittänyt suomalaisten muuttaneen tänne Keski-Euroopasta Tonavan varrelta! Eiköhän Volgan mutka kuitenkin ollut kyseessä.

      Missä mikäkin kukoistaa, on vähän näkökulmasta kiinni. Unkari ja Itävalta ovat minun makuuni vähän turhan katolisen konservatiivisia ja vanhoillisia. Pidän enemmän ilmapiiristä Tsekissä, Pohjois-Italiassa, Ranskassa ja Saksan pohjois- ja länsiosissa.

      Poista
    4. Se mutka oli Volgan mutka, mutta onko sieltä kotoisin kansa vai kieli, kas siinä ikipulma. Nykyään kallistutaan kielen kannalle, geenit tulivat mikä mistäkin.

      Mutta jos kielemme ei sieltä olisi tänne rantautunut, puhuisivat nykysaamelaisetkin jotakin muuta kieltä, ehkä sitä kadonnutta muinaiskieltään. Tai pahimmassa tapauksessa kukin alueensa valtakieltä, kuten osittain nykyäänkin.

      On vanha virhekäsitys, että suomalaisten esi-isät olisivat kovasti kiusanneet saamelaisia. Käsitys perustuu sitkeään oletukseen, että nykysaamelaisten esi-isät asuttivat aikoinaan koko Suomenniemeä.

      Asiaa perustellaan pelkästään kielitieteellä eli vanhoilla paikannimillä. Ne kuitenkin kertovat vain sen, että alueella on asunut aiemmin saamenkielistä väestöä. Se taas johtuu siitä, että varhaiskantasuomi oli jo silloin jakautunut suomeen ja saameen.

      (Puhuttiin täällä jääkauden jälkeen muitakin kieliä, enimmäkseen kadonneita, mutta se on jo toinen juttu.)

      Poista
  4. Tosiasia kuitenkin on, että vuosittain Suomessa kasvaa niiden neliökilometrien määrä, joilla ei ole yhtään asukasta. Ihan turha mussuttaa kuin Maaseudun Tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan - tosiasia. Eikos maa kohoa Suomessa meren rannoilla yhteensä muutaman neliökilometrin vuodessa. En usko, että siitä kukaan "mussuttaa". Hyvähän se on, tulee elintilaa. Joku ne paljastuvat maat ottaa haltuunsa.

      Poista
    2. Silloin kun synnyin, sillä neliökilometrillä kivistä savolaista mäenrinnettä asui n. 15 henkeä. Nyt ei asu yhtään, paitsi kesäisin. Muualla ympäri Suomea, ja jokunen ulkomaillakin, asuu samaisia henkilöitä ja heidän jälkeläisiään kolmisenkymmentä henkeä.

      Mikä on tämän maan kannalta huomattavasti parempi tilanne, kuin silloin kuutisenkymmentä vuotta sitten.

      Jos joku haluaisi sinne mäenkupeeseen -komeaan kansallismaisemaan sinällään- muuttaa, asiaan suhtautuisin kyllä hyvin myönteisesti. Vielä ei ole halukkaita ilmaantunut. Sukulaislapsillekin on jo useammassa polvessa annettu esimakua elämästä niillä seuduilla värväämällä heitä raivaussahan varteen kesälomaviikoiksi. Kyllä koulunkäynti taas maistuu, kun tajuaa, mitä maalla joutuisi palkkansa eteen tekemään.

      Poista
  5. Den sociologiska synvinkeln!
    älskar jag det.

    VastaaPoista
  6. Yliopistossa ja tutkimuslaitoksissa kehitetään ideoita ja tehdään keksintöjä, ei innovaatioita. Innovaatio on menestyksellisesti kaupallistettu käsitteellisesti uusi tuote, prosessi tai palvelu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innovaatio on keksintö, joka ei ole patentoitavissa. Innovaatio ei välttämättä ole kaupallistettu. Puhuisin mieluummin skaalautuvuudesta.

      Poista
    2. Bisneksen ja politiikan kielessä innovaatio muistuttaa kovasti stiiknafuuliaa.

      Poista
    3. Sodan terminologiaa käytetään paljolti liike-elämässä.

      Poista
  7. Skaalautuvuus on eri kategorian asia. Innovaatioon voi liittyä patentti, mutta keksintö selaisenaan ei ole patentti. Kaupallisuusuuden vaihtoehtona innovaatio voi olla menestyksellisesti lanseerattu, vaikkapa palvelu.

    VastaaPoista