Suomenruotsalaisuus Saksassa

Keskeisin teksti on harvan tuntema ja monen unohtama.  Sotasukupolven tulevien herrojen kirous oli Akateeminen-Karjala-Seura, joka menetti vapaussotasukupolven (kuten Kekkosen). He erosivat 1932. Silti perinneyhdistys Kerho 22 piti yhteyttä 1990-luvulle asti ja sen jäsenillä oli kauan hallussaan maan tärkeimmät virat ja toimet.

Etenkin seuran sisällä toiminut Lotinanpellon liitto ajoi sotilaallista hyökkäystä Syvärin yli. Martti Haavio oli yksi näistä aatteen miehistä. Hän kyllä ehti muuttaa mielensä.

Se keskeinen teksti – Jatkosotaa ajatellen – on akateemikko Matti Kuusen kirjassa ”Ohituksia”. Hän kertoo, miten hän hurjapäisenä heimomiehenä tuli toisiin ajatuksiin Saksassa ennen talvisotaa ylioppilaskunnan edustajana. Hän oli melko suoraan kysynyt saksalaisilta isänniltään, miksi nämä pyörivät suomenruotsalaisten kanssa eivätkä heidän, aitojen suomalaisten.

Vastaus oli ollut aika suora: kun te olette alempaa rotua.

Eilen esittelemässäni kenraali W. Erfurthin päiväkirjassa on kiinnostava piirre, jota kirjan suomentanut Pekka Visuri ei näy panneen merkille.

Kirjassa mainitaan huolellisesti etenkin suomalaiset kenraalit, joita myös luonnehditaan muutamin sanoin. Mannerheimin itsensä lisäksi erittäin korkean kiitoksen saa sydänjuuriaan myöten sivistynyt Ohqvist ja samoin Heinrihs. Lista on pitkä.

Kiinnitin asiaan huomiota, koska Talvela jää niin vähälle, ja juuri 1941 hän oli keskeinen toimija. Vielä vähemmälle, pelkkien mainintojen varaan jää Airo. Suorastaan kielteisessä valossa esiintyy Laatikainen, joka muuten tietääkseni oli filosofian maisteri, pääaineena latina. Vaikka hänestäkin välittyi tietty intelligenssi, hän oli kovin kansanmiehen oloinen.

Erfurth oli pesunkestävä rasisti. Hänen parhaat kaverinsa Suomessa, Hanell ja Grandell, olivat ruotsinkielisiä. Kiitetty talvisodan sankari Siilasvuo (ennen Strömberg) oli hänkin äidinkieleltään ruotsinkielinen.

Eräin kohdin arviointi esitetään viittaamalla asianomaisen upseerin saksan kielen sujuvuuteen, mutta viittaukset eivät taide olla totta, koska useamman kerran vaikeuksista kielen kanssa mainitaan, kun puheena on ollut kolmatta vuotta Saksassa palvellut, upseeriksi noussut jääkäri. Hapuilevasta saksasta saa maininnan myös Ryti, siis suomenkielinen.

Tämä on viite kirjan antiin. Saksalaisten puoluemiesten eli siis natsien lisäksi kenraalikunta näyttäisi olleen kohtalokkaan kauan vakuuttunut siitä, että venäläisestä ei tule hyvä kenraalia, vaikka voissa paistaisi.

Sitä sitten kokeiltiin. Tällä hetkellä muun muassa asiasta kirjoittaneet britit ja amerikkalaiset arvioivat, että ammatillisesti ja luonteeltaan toisen maailmansodan suurimpia sotapäälliköitä oli Zhukov. Usea muu neuvostokenraali nousee lähelle.

Mikä sitten muuten johtaa ajatelmaani, että on tuo rouva Merkel luojan onni. Hän on nainen ja hänellä on sellainen tausta (ja vaativa tieteellinen koulutus), että hän murskasi Saksan poliittiset perinteet tehokkaasti. Ne nimittäin kyllä jatkuivat liittotasavallassa – esimerkiksi byrokratian ihailu tai sitten yleinen viehtymys paskan puhumiseen.