Oesch

Vesa Määtän nyt taskukirjanakin ilmestynyt tutkimus kenraali K.L. Oeschista ”Oesch – ylivoimaa vastassa” on jokseenkin virheetön ja avaraan ja laajaan aineistoon pohjautuva.

Yrittäen yllättää lukijan sivuutan tässä kokonaan kenraalin toiminnan sotilaana. Se kai mainitaan kaikissa lähteissä, että Oeschillä oli niin hyvä koulutus ja laaja kokemus, että vain Heinrichs ja hän kykenivät johtamaan sotien ratkaisutaisteluita. Vaatimukset ovat kovemmat kuin monikansallisen pörssiyhtiön talousjohtajan, kun johdettavana on yli neljäsataa tuhatta miestä ja markkojensijasta vaihdannan yksikkönä on ihmishenki.

Heinrichs oli ainakin yhdessä asiassa parempi kuin Oesch. Suuren johtajan on toimittava tukeutuen niihin kenraaleihin, jotka ovat käytettävissä. Sekä armeijassa että suuryhtiöissä osa näistä avainhenkilöistä on arvaamattomia raivohulluja. Osa on aivan liian korkealle kohonneita nyhveröitä. Jotkut – ajoittain myös Oesch itse – ovat tunnollisuudessaan juuri sitä ainesta, josta sairastumiset syntyvät. Ilmiön nykyinen nimitys on burnout. Ja lisäksi on tilanteita, joissa yhtymää johtaa parhaiten psykopaatti.

Oeschin suku on Sveitsistä. Juustomestareita oli ollut vuosisatoja, ja siirtyinen Suomeen tuli hyvään aikaan. Meillä meijeriteollisuus kohosi nopeasti, ei ala ole helppo. Samoin kuin monilla jääkäritovereiilaan Oeschila oli aikeita ja kykyjä siviilitehtäviin  mutta ajankohta oli mikä oli, ja hän lähti periaatteellisesta pasifismistaan huolimatta Saksaan ensimmäisten jääkärien joukossa, kun vielä puhuttiin partiolaisista eli Pfadfinder-kursseista.

Suomen historiassa on vanha tapa käsitellä armeijan asioita aika ylimalkaisesti. Siksikin on hyvä, että sotien välinen aika selostetaan nyt kunnolla. Puolustusneuvostossa - armeijan perushankinnat – ja liikekannallepanon suunnittelussa Oeschillä oli hyvin keskeinen asema. Syvän ystävyyden sitein hän ei kiinnittynyt Airoon eikä Mannerheimiin. Hän oli tarkka arvostaan, mutta lähinnä epähuomiossa hän jäi sodan kestäessä vaille täyden kenraalin arvoa.

Kenraalin elämäkerran yksi keskushenkilö on Kekkonen. Oesch joutui suuriin vaikeuksiin tapauksesta, joissa oli kysymys sotavankien teloituksista. Hänen osuutensa oli alkujaankin nähtävissä. Rikosoikeudellisesti oudosti hän sai lopulta lievän rangaistuksen siitä, ettei ollut kirjoittanut käskyä, että lakia ja kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava. Hänen mielestään ministeri Kekkonen osoitti aivan poikkeuksellista tarmoa tämänkin asian selvittelyssä.

Ainakin tutkijat ovat arvioineet kovin miedosti, että Kekkonen arvioi parhaaksi myötäillä Neuvostoliiton tulkintoja. Juuri moni ei ole sanonut, että Kekkonen edisti erittäin tehokkaasti omaa poliittista uraansa hankkimalla Stalinin Neuvostoliitossa luotettavan miehen maineen. Siitä joutuivat sitten kärsimään monet aika sattumanvaraisesti.

Kekkosen Suomessa oli pitkä rivi virkamiehiä, sotilaita ja vastaavia, jotka eivät olleet Kekkosen suosiossa. Tietysti oli monia, jotka hankkivat tuon suosion itselleen puoliväkisin, koska siitä oli niin paljon etua.

Sanoisin että Oesch ja hänen vanha aisaparinsa V. Nihtilä perustivat lehden ”Kansa taisteli – miehet kertovat” vastapainoksi neuvostomyönteisyydelle. Kysyntää oli. Erkon julkaiseman ja käytännössä tukeman lahden levikki oli 1960-luvun lopulla suurimmillaan 75 000 kappaletta kuukaudessa. Lehden tilaaminen ja lukeminen oli vuosikymmeniä poliittinen kannanotto.