Hyvät ja huonot

Toinen selaimen sivu kertoi, ketkä Suomessa ovat hyviä ihmisiä. Aivan toinen sivu kertoo, että hyveen palkka on kuolema.

Tutkimuslaitos on ryhmitellyt suomalaisia sinänsä aivan järkevästi. Uutisesta puuttuu vain yksi tärkeä täsmennys: tässä ja nyt. Erinomaisia ihmisiä ovat sellaiset kuin te, lukijat. Heitä luonnehtii maltti, harkinta, laaja sivistys ja kieltämättä korkeahko ikä  Pytyn pohjalla tönkkösuolattuna on rupuliviilekeporukka, tietämätön, perusvihainen ja kova käskyttämään toisia.

Sosiologinen tutkimus ei oikein saa selvää siitä, miten nykyisistä ihmisistä on tullut tällaisia, eikä tutkimuksella ole keinoja arvailla, mitä on lähitulevaisuudessa edessä.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti tienneet, että maailmanloppu tuee ensi tiistaina, vähän ennen puolta päivää. Ja siinä se elämä on mennyt. Muutama sellainenkin muistuu mieleen, jotka tähyilevät joka päivä keskinkertaisilla kiikareilla taivaanrantaa, että joo se Messias tulee ja siirrytään tuhatvuotiseen valtakuntaan.  Tietääkseni asiasta ei ole havaintoja.

Hesarin Majander kirjoitia iskevästi nyt Nobelin saaneesta Ishigurosta, että oikeudentunnon ja isänmaallisuuden on pysyttävä liikkeessä, sillä muutoin ne muuttuvat naurettaviksi (Pitkän päivän ilta, 1989.)

Ajatus oli vetoava myös siksi, että luuloni mukaan suurin osa Englannin hovimestareista kaatui Sommen taistelussa 1.7.1916. Englantilaisia kuoli yhdessä päivässä 20 000, ja päivän kokonaistappiot olivat heillä 58 000. Sotilaallisia tuloksia ei saavutettu. Saksalaisiakaan ei saatu hengiltä mainittavan paljon.

Teemat liittyvät toisiinsa. Rakenteet ovat yhdentekeviä paikoissa, joissa myydään jotain, kuten kirkoissa tai palatseissa. Yhteiskunnan luokkarakenne on vaikea selittäjä, kun kaikki kulkevat toisten asioilla, kuten kassanhoitajat ja  poliisit. Itse voi olla niukoissa varoissa, mutta valtuudet ovat suuret.

Helsingin Sanomat ja minä yritämme määrätä, mitä mieltä toisten pitäisi olla eri asioista.

Heti tekee mieli oikaista, kun joku kommentoi, esimerkiksi että viharikosten kriminalisoinnilla suojataan ja halutaan suojata islaminuskoisia. Uusi käsite ja ajatus tuli ajankohtaiseksi 1945, ja tarkoitus oli suojata juutalaisia, kun kuultiin ja nähtiin, mitä heille oli tehty.

Suomessa asia ei herättänyt keskustelua, koska molempien uskontojen edustajia oli täällä niin vähän. Joissakin vanhoissa lomakkeissa oli uskonnon kohdalla yhtenä vaihtoehtona ”mooseksenuskoinen”. Turkis- ja kangasalalla oli joitakin luullakseni Turkin suunnalta lähteneitä kauppiaita, joiden liikekilvet hämmästyttivät maalaista. Siellä oli ainakin Osman Ali, joka tuntui tosiaan mielenkiintoiselta Helsingin Erottajalla.

Kaipaisin jotain vähemmän tieteellistä. Piakkoin aion katsoa Orlando Figesin Venäjän sisällissodan historian, koska siinä tapettiin kovasti esi-siäni, mutta myös kirjan Whispers, joka on laaja, joidenkin Solzhenytsinin Gulagiin vertaama aikalaiskertomuste kokoelma. Figes on brittiprofessori, joka tietääkseni vastustaa akateemista arvokkuutta ja odotuksia käyttäytyä ja toimia korkean asemansa mukaisesti.