Arvostelujen turhuudesta

Mainitsin Orlando Figesin. Näin taas, että minulla on tässä luultavasti maan parhaat lukijat. Kommenteista on suoraan luettavissa myös tieto, miten brittiprofessorin maine meni. Hän kirjoitti Amazoniin erittäin asiantuntevia ja kiittäviä ”yleisön kirjoituksia” teoksistaan ja arvioi, että kaikkien olisi kiirehdittävä ostamaan kirjat ja osallistumaan onneen.

Jäätyään kiinni hän loputa osoitti moralista selkäranka ilmoittamalla että hänen vaimonsa oli laatinut nuo joidenkin mielestä arveluttavat arvostelut, kai hänen tietämättään…

Tämä Wikipediankin mainitsema tapaus jää vähän irralliseksi.

Juuri tuo on kirjojen postimyynnin ja etenkin Amazonin suuruuden ysi keskeinen syy.

Koska olen vuosikymmeniä kirjoittanut arvosteluja, useimmiten Helsingin Sanomin, ja pelännyt niitä, kirjoitettuani itse kirjoja, ala on tuttu. Otavan mainososastolla maaliskuussa 1964 pyörittelimme pulleita kirjekuoria ja sommittelimme niiden sisältämistä leikkeistä lieve-ja takakansitekstejä talon kirjoihin ja vielä toisia lehtimainoksia. Siihen aikaan monia kirjoja mainostettiin sanomalehdissä.

Sellaistakin tapahtui, että lehtiarvostelu sisälsi lukijalle arvokkaita, tekstin arvioimista auttavia tietoja.

Mieleeni on jäänyt seuraavalta vuosikymmeneltä eli 70-luvulta erään takahumalaisen kirjoittelijan kiukku Lehtitalon hississä. Tuomas Anhava oli edellyttänyt, että myös asianomaisen olisi ennen arvostellun jättämistä kirjallisuuslehden toimittajalle – luettava arvostelemansa kirja.

Toimittuani itse elokuva-arvostelijana saatoin lohdutella ja kertoa, että monenkin elokuva-arvostelijan jutut julkaistaan ongelmattomasti, vaikka kirjoittajia ei ole nähty koeteatterissa katsomassa sitä ainoaa esitystä, joka oli järjestetty ennen ensi-iltaa. Parvis-Filmin koeteatteri oli muuten paras. Tunnelma oli erikoinen, kun joskus päädyin katsomaan elokuvan aivan yksinäni suurteatterissa, kuten Reassa tai Ritzissä.

Wikipedia ei siis ole ymmärtänyt, että Amazonin ”arvostelut” ja niihin liitetyt tähdet ovat sen keskeinen liikeomaisuus. En tiedä, monta trollia heillä on kuukausipalkoilla, mutta itse asia on nähdäkseni selvä. Kirjojen yhteydessä olevat otteet oikeista lehdistä (NYT, Economist) ovat mitäänsanomattoman lyhyitä. Aivan liian usein olen myös todennut, että lainaus on katkaistu kolmella pisteellä, jossa jatko olisi: ”Mutta tämän jälken moitteet, joita onkin runsaasti, vaikka vain perustelluimmat otetaan huomioon.”

Verkkokauppa ei ole vain jakelukeino, joka on siitä hyvä, että tuotteen voi laskuttaa kahteen kertaan, ensin tavarana ja sitten nimellä ”lähetyskustannukset”, vaan se on myös verraton markkinointikeino.

Tekoäly toimii hyvin. Amazon tarjoaa todella fiksusti kirjoja hakuhistoriani perusteella. Vain tässä mielessä olen hyvilläni, ettei tietokoneeni käyttäjiin kuulu tällä hetkellä ketään piensukulaista, koska en tarvitse ehdotuksia enkä mainoksia mainioista nukenvaatteista.

Kun reseptiin lisätään kiittävät arvostelut – melkein aina vailla kirjoittajan oikeaa nimeä – kuvio onkin valmis. En ihmettele että kauppa käy.