Tarpeeton kirjoitus

Suuntaan markkinointiponnistuksia teihin, lukijoihin, pikapuoliin. Tällä viikolla löytyi Tavarataksi ja tieto, miten saa järkevästi kuljetettua 11 laatikollista uusia kirjoja täältä televisiohuoneesta erääseen hiukan hankalan porttikongin takana olevaan paikkaan Helsinkiin.

Olen saavuttanut kirjoittajan urani huipun. Kirjoja on tilattu ja myyty hiukan enemmän kuin jaksan kantaa. Valitettavasti se ei ole paljon.

Huvittavaa oli huomata, että nyt kalibroitavana oleva pannuhuoneen moottoriventtiilin ohjaustaulu toimii samalla logiikalla kuin kamerani. Tulee ansioitunut olo, kun käy katsomassa paineet ja kiertoveden meno- ja paluulämmöt.

Ero on juuri tämä maailman muuttuminen. Näihin aikoihin asti pannuhuone oli täynnä vipuja ja venttiilejä ja säätöpyöriä ja lämpömittareita ja sanatonviesti oli: sydän vihkimätön - älä lähesty pyhää maata. Nyt voi lähettää vaikka tekstiviestin firmaan ja kysyä, että pitäisikö nostaa tuota painetta 36:sta 38:aan.

Muutos on suuri. Eilen luin jotain, jossa hurjistunut henkilö heitti puhelinluettelon seinään. Piti oikein miettiä, mitähän itse heittäisi, kun ei ole puhelinluetteloita (paitsi yksi vanha, joka pitää palauttaa oikealle omistajalleen).

Maailmastani on kadonnut myös muistikirja. On minulla sellaisia sata ja käytössä kymmeniä, mutta niissä on lähinnä blogin asioita tai tietoja kirjoista ja kameroiden objektiiveista.  Kun sitä ei tiedä, miten vielä rikastuu, ja saattaa kulku osua sopivasti alan liikkeeseen…

Sellainen asia kuin onko Biltema sunnuntaina auki, on kyllä niin nopea katsoa Googlesta, ettei sitä viitsi selailla muistivihkosta.

Vakavampia sielullisia pohdintoja aiheuttaa sen sijaan esimerkiksi älylukko oveen. Remontin yhteydessä vuosi sitten arvioin sellaiset liian kalliiksi ja hiukan pelottaviksi. Nyt muuan kauppa tarjoaa sellaista nimellä Yale Doorman noin neljään sataan eli edelleen liian kalliilla, etenin kun ottaa huomioon asennukset.

Miehuuteni päivinä oli tavallista, että arvohenkilöt kulkivat vinossa, toinen olkapää koholla, ja helisivät. Pelkästään asianajotoimistoon, jossa työskentelin, tarvittiin kuusi eri Abloy-avainta, ja toinen toimiston omistajista käytti kymenkunta minuuttia sisään pääsemiseen, koska huononäköisenä ja hajamielisen hän joutui sovittamaan kuhunkin lukkoon aina noin kymmentä avainta. Toisaalta kassakaapin sai auki paperiveitsellä…

Mistähän tuon tiedon saisi? Moni pyörtää autolta takaisin kokeilemaan, tulihan ovi lukkoon. Näissä uusissa näyttää olevan myös kaukolukitus ja avaaminen. Nykyisessä lukossa on se ongelma, ettei kukaan pois lähtijä saa sitä ensi yrittämällä auki, koska kahvaa ei saa painaa samalla kun kiertää klnkkua. Ensin kierretään, sitten painetaan kahvaa.

Ilmiötä sanotaan alalla epäintuitiiviseksi käyttöliittymäksi.

Epäilijöille sanon, että nykyaikainen auton avain, joka toimii taskusta, tuntui minusta aluksi turhalta, mutta ei tunnu enää. Voi olla että hankin autoon jopa kännykässä näkyvän prikan, koska minulla on taito hukata oma autoni parkkihalliin.