29. syyskuuta 2017

Reunalla

Se on hienoa, että Hararin kaksi kirjaa (Sapiens ja Homo Deus) ovat saatavissa. Vaikeampaan tieteeseen nojautuvat kirjat ovat oikeasti vaikeita kirjoittaa, jotta ne olisivat oikeasti helppoja lukea.

Hararin kirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Tarkoitan että pirteä lukiolainen saattaa innostua ja koukkuuntua heti. Lukio lopultakin onneksi on yleissivistävä koulu. Vajavaisesti suoritettu peruskoulu tai kansakoulu, silmät samalla puolella päätä ja korvat eri puolilla, ajaa tunnetusti saman asian, ellei enemmänkin.

Al-Khalilin ja McFaddenin ”Life on the Edge. The Coming of Age of Qantum Biology” on todella hyvä, mutta vaikeampi. Arvioisin, että tavallinen eläkeläinen suoriutuu siitä ongelmitta, mutta perinteinen biologia molekyylitasolla ja sitä syvemmällä kvanttibiologia sisältää kymmenen tai kaksikymmentä termiä, jotka joutuu opettelemaan ja sitten pitämään mielessään, jotta saisi kirjasta paljon irti.

Esimerkiksi kvanttikoherenssin romahtaminen oikeasti on keskeinen ilmiö ja oikeasti ei ole noin vain selitettävissä. Ja lähellä sitä on ionikanavien koherenssi, joka on juuri yksi niistä uusista eli noin kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana hahmottuneista ilmiöistä. Vaikka tietäisi suunnilleen, miten aistimus – esimerkiksi haju – kulkee aivojen eri kohtiin, tieteellinen selitys on auki. Tässä kirjassa selitetään asiallisesti, että selitys saattaa olla kvanttimekaniikasta tuttu tunnelointi. Hakukone osoittaa myös maallikolle – minulle – että hyvämaineiset tieteelliset sarjat julkaisevat juuri nyt kiihkeästi tietoja kokeellisista tutkimuksista juuri tästä asiasta.

Kirjoittajat ovat hauskoja eli eivät suhtaudu korkeasta tutkijanasemastaan huolimatta kaikkeen haudanvakavasti. Heidän mielestään – tiettävästi keksitty – kertomus Newtonista, joka otti ja keksi painovoiman mietittyään viereensä pudonnutta omenaa, keskittyy pienempään ihmeeseen. Suurempi arvoitus on kirjoittajien mielestä, miten se omena ollenkaan päätyi sinne omenapuuhun. Yhteyttämistä eli fotosynteesiä ja soluhengitystä selitetään nykyisin kvanttimekaniikalla, ja entsyymien toimintaa samoin.

Juuri tuolla alueella muutokset ovat erittäin suuria. Huvituin kovasti erään tutkijaryhmän pyrkimyksestä vaikuttaa maapallon ilmastoon kehittämällä järjestelmä, jossa ilmakehän hiilidioksidia käytetään polttoaineena, siis tuottamaan energiaa…

Kirjoittajat jaksavat muistuttaa, että huimat ajatukset eivät tällä alalla ole yleensä toteutettavissa, koska pienhiukkasten / aaltojen maailmassa käy niin kova kuhina, että tuloksia ei oikein voi toivoa huoneenlämmössä. Muutenkin proteiinimolekyylien melu taitaa olla huumaava. Sanon tahallani ”melu”, kun normaali suomennos olisi ”kohina”. Se mikä on yhdelle kohinaa, voi olla toiselle signaali, ja päinvastoin.

Mitä fysiikkaan tulee, Rovelli on juuri niin hyvä kuin kaikki väittävät. Hän esittää helpommat ja vaikeammat asiat noin 70 sivulla, joten kirjan lukematta jättämiseen ei ole mitään kelvollista syytä. ”Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta.” Carlo Rovelli, 2016, suomi, ISBN 9789525985436 14,80 €.


Mutta hänellä on isompikin kirja, jonka nimi suomennettuna on Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää – matka kvanttipainovoimaan. Siitä taas tuonnempana.

10 kommenttia:

  1. Yksi tapa tutustua "todellisuuteen", joka ei ole sitä, miltä se näyttää on lukea kirjoja. Toinen on, tutustua siihen, mitä erilaiset zeniläiset tiesivät sanoa jo ennen noita kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Al-Khalilia kannattaa muutenkin seurata aina, kun hän sattuu vilahtamaan BBC:ssä tai Twitterissä. Rovellin isompi teos on kirjoitettu ennen pienempää.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  3. Voltaire ainakin teki Newtonin omenan tarinan kuuluisaksi, mutta taustalla on muutakin, joten on mahdollista, että tarina on tosi. Newtonia päähän omena ei osunut, mutta havainto, että omena putoaa aina kohti maapallon keskustaa eikä esimerkiksi vaakasuoraan, on edelleenkin huomionarvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeiden asioiden ihmettely on helppoa, kaikkihan sitä tekevät, mutta vaatii suurta selväjärkisyyttä ihmetellä päivänselviä asioita - kuten esim. sitä, miksi kaikki putoaa juuri alaspäin.

      Jo antiikin aikana tiedettiin, että maa on pallo. (Tämän blogin erään arvostetun kirjoittajan nimimerkin esikuva mittasi yli 2000 vuotta sitten maapallon läpimitankin aivan ällistyttävän tarkasti.)

      Pallosta seuraa, että meidän "alas" on toisella puolella "ylös". Varmasti moni miettikin jo antiikin aikana, että mitä tämä tarkoittaa. Newton kertoi sille sitten pätevän selityksen.

      Vastaavia itsestäänselvyyksiä löytyy takuulla edelleen, kunhan vain katselee asioita ennakkoluulottomalla mielellä. Hawking kysyikin, että miksi me muistamme menneisyyden, mutta emme tulevaisuutta. Se johtaa pohtimaan mitä "aika" on - vai onko se mitään.

      Poista
  4. "Se, mikä yhdelle on kohinaa, voi toiselle olla signaali".
    Kohina ei ole kenellekään signaali, jos sanojen määritelmistä pidetään kiinni, niinkuin täytyy pitää. Kohinan seasta voidaan kyllä onkia signaalia, jopa kohinatason alapuolelta, jos tiedetään minkä tyyppisissä muodoissa informaatio on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi alkaa kiehuun (kohisee). Signaali teenkeittäjälle?

      Poista
  5. Tilasin Anazinista "The Coming of Age of Qantum Biology". Hinta 14 € (lopullinen). Odotan mielenkiinnolla.
    Rovellin 70 sivun kirja oli myös mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa todellisuus ei näytä miltään. Todellinen todellisuus on epälooginen kyhäelmä. Näkyminen kontra näkymättömyys todellisuuden ominaisuutena on tapa puhua sellaisesta, josta olisi vaiettava.

    VastaaPoista
  7. Chost action at the distance...

    VastaaPoista
  8. Tarvitsisin lisävalaistusta, sillä en osaa kuvitella miten todellisuus näyttäytyy bakteerille tai syntymäsokealle.

    VastaaPoista