Reunalla

Se on hienoa, että Hararin kaksi kirjaa (Sapiens ja Homo Deus) ovat saatavissa. Vaikeampaan tieteeseen nojautuvat kirjat ovat oikeasti vaikeita kirjoittaa, jotta ne olisivat oikeasti helppoja lukea.

Hararin kirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Tarkoitan että pirteä lukiolainen saattaa innostua ja koukkuuntua heti. Lukio lopultakin onneksi on yleissivistävä koulu. Vajavaisesti suoritettu peruskoulu tai kansakoulu, silmät samalla puolella päätä ja korvat eri puolilla, ajaa tunnetusti saman asian, ellei enemmänkin.

Al-Khalilin ja McFaddenin ”Life on the Edge. The Coming of Age of Qantum Biology” on todella hyvä, mutta vaikeampi. Arvioisin, että tavallinen eläkeläinen suoriutuu siitä ongelmitta, mutta perinteinen biologia molekyylitasolla ja sitä syvemmällä kvanttibiologia sisältää kymmenen tai kaksikymmentä termiä, jotka joutuu opettelemaan ja sitten pitämään mielessään, jotta saisi kirjasta paljon irti.

Esimerkiksi kvanttikoherenssin romahtaminen oikeasti on keskeinen ilmiö ja oikeasti ei ole noin vain selitettävissä. Ja lähellä sitä on ionikanavien koherenssi, joka on juuri yksi niistä uusista eli noin kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana hahmottuneista ilmiöistä. Vaikka tietäisi suunnilleen, miten aistimus – esimerkiksi haju – kulkee aivojen eri kohtiin, tieteellinen selitys on auki. Tässä kirjassa selitetään asiallisesti, että selitys saattaa olla kvanttimekaniikasta tuttu tunnelointi. Hakukone osoittaa myös maallikolle – minulle – että hyvämaineiset tieteelliset sarjat julkaisevat juuri nyt kiihkeästi tietoja kokeellisista tutkimuksista juuri tästä asiasta.

Kirjoittajat ovat hauskoja eli eivät suhtaudu korkeasta tutkijanasemastaan huolimatta kaikkeen haudanvakavasti. Heidän mielestään – tiettävästi keksitty – kertomus Newtonista, joka otti ja keksi painovoiman mietittyään viereensä pudonnutta omenaa, keskittyy pienempään ihmeeseen. Suurempi arvoitus on kirjoittajien mielestä, miten se omena ollenkaan päätyi sinne omenapuuhun. Yhteyttämistä eli fotosynteesiä ja soluhengitystä selitetään nykyisin kvanttimekaniikalla, ja entsyymien toimintaa samoin.

Juuri tuolla alueella muutokset ovat erittäin suuria. Huvituin kovasti erään tutkijaryhmän pyrkimyksestä vaikuttaa maapallon ilmastoon kehittämällä järjestelmä, jossa ilmakehän hiilidioksidia käytetään polttoaineena, siis tuottamaan energiaa…

Kirjoittajat jaksavat muistuttaa, että huimat ajatukset eivät tällä alalla ole yleensä toteutettavissa, koska pienhiukkasten / aaltojen maailmassa käy niin kova kuhina, että tuloksia ei oikein voi toivoa huoneenlämmössä. Muutenkin proteiinimolekyylien melu taitaa olla huumaava. Sanon tahallani ”melu”, kun normaali suomennos olisi ”kohina”. Se mikä on yhdelle kohinaa, voi olla toiselle signaali, ja päinvastoin.

Mitä fysiikkaan tulee, Rovelli on juuri niin hyvä kuin kaikki väittävät. Hän esittää helpommat ja vaikeammat asiat noin 70 sivulla, joten kirjan lukematta jättämiseen ei ole mitään kelvollista syytä. ”Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta.” Carlo Rovelli, 2016, suomi, ISBN 9789525985436 14,80 €.

Mutta hänellä on isompikin kirja, jonka nimi suomennettuna on Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää – matka kvanttipainovoimaan. Siitä taas tuonnempana.