Sahajauhoteoria

Saksan vaalituloksesta on syytä iloita. Nykymaailmassa Saksan hallitus ja parlamentti ovat Suomelle tärkeämpiä kuin omamme.

Saksan eri sotien aikaisen politiikan parjaajat pitävät tapanaan unohtaa sujuvasti, että keväällä ja kesällä 1918 ja talvella 1942 Suomessa oltiin nälkäkatastrofin partaalla.

Leipä on paras politrukki.

Luultavasti liittokansleri Merkel on tyytyväinen äärioikeiston vaalituloksesta. Kun pösilöt päätyvät kaikki samaan karsinaan, heistä on vähemmän vaivaa, ja lisäksi sopivaa ajanvietettä tapellessaan keskenään.

Itse suhtaudu kielteisesti poliittisiin rajatilailmiöihin. Lähes poikkeuksetta ne ovat nollasummapelejä. Termi tarkoittaa uudelleen jakamista. Vaikka miten jakaisi, summa on aina sama,, käytännössä hiukan pienempi.

Parjattujen poliitikkojen, parjattujen porvareiden ja parjatun työväenliikkeen toiminnan tuloksena olot ovat nyt kymmenen kertaa paremmat kuin lapsuudessani. Mikä sitten lienee käytettävissä olevien tulojen ja mukavuuksien merkitys, nykyisiä ei oikein voi edes verrata silloisiin.

En näe viime vuosisadan arvoissa ja asenteissa sellaista, joka tekisi niistä kokonaisuutena nykyisiä parempia. Koska olen itse hyväosainen, kiinnitän huomion esimerkinomaisesti yhteiskunnan ja yhteisöjen kerrostuneisuuteen eli käytännössä auktoriteettien valtaan. Siihen liittyi kovuus heikompia kohtaan.

Toisin ajattelevien liikkeet tekivät samoja virheitä kuin nyt. ”Kansan tahto ilmenee vaaleissa” tai ”kansa ei voi äänestää väärin”. Molemmat lauseet ovat täysin perättömiä. Vaalit ilmentävät ehkä äänestäneiden (ei siis kansan) muodissa olevia väärinkäsityksiä. Onnettomista vaalituloksista on erittäin paljon hyviä esimerkkejä. Parlamentaarinen demokratia vain on kokeiltujen ja kuviteltujen vaihtoehtojen joukossa vähiten huono, kuten on tapana sanoa.

Kulutusyhteiskunnan mukana noussut kulutuspolitiikka on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Yhä suuremmassa määrin äänestäjät toimivat erilaisissa valinnoissa kuin hyvin suunnitellussa marketissa. Kaupankäynnin perusajatus on tietenkin myydä hiukan enemmän kuin ostaja tarvitsisi, ja selvästi kalliimmalla.

Poliittisessa elämässä en itse kannata parhaiksi arvioimiani ajatuksia. Jos todella joudun punnitsemaan, yritän pohtia, onko tuollainen hieno ajatus järkevä rahankäytön kannalta ja tuntuisiko se toimivan käytännössä.  Arkinen ja hohdoton toimii usein paremmin kuin kiiltävä ja komea.

Politiikassa on paksja puheita, kuten ennenkin. Niistä tulee mieleen sahajauhoteoria, jota uskotellaan elintarvikealan ytimeksi. Kun siis on saatu myyntiin lupaava mutta tarmokasta markkinointia vaativa tuote, olkoon sitten graavilohta tai hummeria tai kiinalaisia lihapullia siihen aletaan sekoittaa sahajauhoa, joka on selvästi halvempaa kuin useimmat ravintoaineet.

Väitteen mukaan kerran makuun päässyt yleisö sietää jopa 95 prosentin sahajauhopitoisuuksia panematta merkille mitään erikoista ja muuttamatta ostokäyttäytymistään. Ja sama pätee politiikassa.