28. syyskuuta 2017

Pyhä vala



Sotilasihanteeni on Arkhilokhos. Kerran suomensin hänen runojaan, joista on enimmäkseen vain katkelmia jäljellä. Keihästään hän kehui palkkasoturin asiantuntemuksella. Viiniä juodessa siihen on hyvä nojata. Kilvestään hän mainitsee, että nyt sitä käyttää joku vastapuolen sotilas, kuka lienee, koska itse hän viskasi sen pusikkoon lähtiessään lipettiin.

Uudemmassa historiassa minun on vaikea ymmärtää saksalaisia upseereita, joista osa käsitti viimeistään1944, ettei sodassa ollut enää menestymisen mahdollisuuksia. Osa uskoi luvattuun ihmeaseeseen, jota ei koskaan tullut. Hitler oli suuri populisti. Mutta siellä oli sinänsä suhteellisen järkevää väkeä, jota pidätteli Hitlerille vannottu vala, vaikka he siis ymmärsivät toimintansa tehottomaksi ja kukaties jopa pahaksi.

Tuomioistuimessa valan velvoituksin kerrottu on selvä asia. Valehtelemisesta tulee varsin kova rangaistus. Jotkut ovat sitä mieltä, että jos rangaistus on ehdollinen, sillä ei ole paljon mitään vaikutusta, ja että vankilatuomion jälkeen voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tuosta olen eri mieltä. Kyllä asennoitumiseeni vaikuttaa voimakkaasti näky tai varma tieto, että joku pieksee esimerkiksi vaimonsa pahanpäiväiseksi. Tuttava kertoi kerran tuntemastani miehestä, että tällä oli oikein tapana mukiloida nyrkein vanhaa äitiään ja potkaista perään. Puhe oli tunnetusta henkilöstä, jota kunnioitettiinkin.

Tuollaiset tiedot vaikuttavat. Ne vaikuttavat, vaikka mitään oikeusjuttuja ei olisi ollut.

Oikeudenkäynnissä annettu perätön lausuma eli väärä vala herättää minussa tunteen, että tuo henkilö asettaa siis oman etunsa tai mukavuutensa lain ja yhteisön sangen vanhan rituaalin edelle tai yläpuolelle, ja tietenkin ajattelen, että tämä on hyvä tietää. Ehkä se on hänen toimintamallinsa.

Viime kädessä tämän takia olen ollut aikuisen ikäni sitä mieltä, että tavallisimpien liikennerikkomusten käsitteleminen rikosasioina on puolestaan lainsäätäjän eli yhteiskunnan tekopyhyyttä. Tarkoitan että joku ajaa tyhjällä tiellä metsätaipaleella kesäyönä sataa, vaikka rajoitus on kuusikymmentä. Tietysti siitä on määrättävä asianomaiselle haitallinen seuraamus, mutta en osaa rinnastaa sellaista pahoinpitelyihin, varkauksiin enkä väärennyksiin.

Edellä mainitsemassani hitlerismissä on muun ohella haitallisen paljon omahyväisyyttä. Sotilas pitää luultavasti valastaan kiinni, koska muutkin pitävät.

Mietin muutamia vuosikymmeniä erästä tilannetta. Kylällä kulki aikaiso ja kovanyrkkinen poika, joka oli oikeassa. Olimme varmaan kymmenvuotiaita. Pienen sanalun jälkeen hän vaati minua tunnustamaan, että Helkama on ihan paska polkupyörä. Tilanne oli uhkaava, mutta ratkaisin moraalisen ongelman. Juoksin pakoon.

Aikuisempana olisin toiminut toisin, valehdellut. Olisin sanonut, että niin kuule on, ja täytyykin tästä lähteä, kun on kiire saunaan.


Olen kysynyt pariltakin taksinkuljettajalta. Se on kuulemma sääntö, että kuskin ei pidä kannattaa Jokereita eikä Ifkiä, eikä Tampereella Tapparaa eikä Ilvestä. Se on sitten kielellisistä taidoista kiinni, miten asiakkaasta selviää. Itse ehkä sanoisin, että näissä palloiluasioissa olen aina samaa mieltä kuin asiakas.

20 kommenttia:

  1. Useinmiten palloiluasioista ja politiikasta on viisainta noudattaa kyläkauppiaan viisautta.
    Ja muulloinkin. Miksi syyttä suotta näinä vihapuheiden aikoina hankkia hankaluuksia itselleen erottumalla tapetista...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  2. " ... minun on vaikea ymmärtää saksalaisia upseereita, joista osa käsitti viimeistään1944, ettei sodassa ollut enää menestymisen mahdollisuuksia. ... "

    Niin paljon kuin olen sotahistoriaa lukenut, en kovin paljoa, ymmärrän asian niin ettei heillä (= saksalaisilla upseereilla) ollut juurikaan vaihtoehtoja. Miksi heitä siitä syytellä? Samassa veneessä he olivat kuin Hitler. Eivätkä uppoavasta laivasta niin vaan kantahenkilökunta (paitsi Italiassa) ensimmäisinä pelastusveneisiin kipua. Eivätkä nuo natsiarmeijaa palvelleet upseerit sillain vaan kaikki voineet noin vaan äkkiä pukeutua siviileiksi ja liftata pakolaisiksi Ruotsiin tai Sveitsiin. - Pakko vaan oli olla. Ja taistella. - Kyllähän sinä Jukka tiedät, tarkkaan, miten virallinen Saksa, sen asevoimat, 1944-5 sodan lopputuloksen (= lopullinen voitto) epäilijöihin suhtautui. Nirri pois, ja heti. Epäilijät olivat kansanvihollisia, sabodäärejä. Ja mitä lie EU-haihattelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ludwig Beck erosi palveluksesta pikavauhtia jo 1938, kun Hitler esitteli sotasuunnitelmansa asevoimien johdolle. Beck odotti tästä seuraavan kenraalien joukkoeron, mutta yksikään ei seurannut esimerkkiä. Sittemmin kyllä muutama kenraali teki oman ratkaisunsa hankkiutumalla epäsuosioon ja pikavauhtia eroon t. reserviin, kuten Halder 1942 ja Manstein 1944. Eräs - nimi nyt ei muistu mieleen - jopa protestoi julmuuksia Puolassa 1939. Hänet siirrettiin syrjään viideksi vuodeksi ja aktivoitiin palvelukseen 1944 länsirintamalle.

      Poista
    2. Yksittäistapauksia oli tietysti. Enemmänkin kuin nuo maitsemasi. Mutta ei tosiaan mitään joukkokapinaa. Operaatio Valkyyriakin epäonnistui. Ja mitä se olisi auttanut vaikka olisi onnistunut? Olisi noussut Göring tai Himmler Hitlerin tilalle johtoon. - Tai mitä tässä jossittelemaan. Tapahtui niin kuin tapahtui. Ja minä olen täysi amatöörihistorijoitsija. (Jos nyt sitäkään.)

      Poista
  3. Maaseudun poikia on vuosikymmenten ajan harvennettu siitä rämäpäisimmästä päästä, kun ovat just niillä mutkaisilla metsäpätkillä yöaikaan kajauttaneet mutkassa kiveen. Tai huonommalla tuurilla päin jotain sattumalta eteen osunutta. Kai siitä urheilusta viranomaistenkin on syytä jonkunlainen sanktio antaa, jos Teuvo maanteiden kuningas on sattunut itse jäämään henkiin.

    Talousrikoksissa nyt yleensä menetetään vain rahaa, kaahailussa voi helposti mennä ihmishenkiä.

    VastaaPoista
  4. Jos on näin, että maaseudulla pitäisi saada yöaikaan kaahata vapaasti, kai se asia voitaisiin kirjata myös lakiin. Eikö? Ja miksi ei?

    VastaaPoista
  5. palautetaan kaikkien natsien kunniatorstaina, 28 syyskuuta, 2017

    "...osa käsitti viimeistään1944, ettei sodassa ollut enää menestymisen mahdollisuuksia. Osa uskoi luvattuun ihmeaseeseen, jota ei koskaan tullut."

    Joopajoo, nyt sen tiedämme ettei tullut. mutta tiedämme muutakin, myös sen että oli vain hetkistä kiinni etteikö olisi tullut, kun Stalin kukisti natsit, ja kuolo korjasi pois natsipäämiehen.
    Suomen osa tässä syksyn v.1941 jälkeen, hylättyään liittoutuneiden avokätisen tarjouksen irtautua natseista (kts. Markku Jokisipilä: Aseveljiä vai .., 2004, 162-163, 167), oli tukea kolmatta valtakuntaa taistelemalla sen rinnalla sodan lopulle saakka. Usko ihmeeseen, jonka saksalainen insinööri tekisi, eli siellä mutta myös täällä.
    Tiedä vaikka olisi juutalaisten joukkotuhon aika lyhentynyt ilman tätä uskollisimman liittolaisen roolia.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, liittoutuneisiin kuului jo 1941 myös Neuvostoliitto. Suomen osa oli kimurantti.

      Poista
    2. Toivottavasti joku pekmanni maksaa sinulle kunnolla tästä trollauksesta? Meinaan, kun jatkuva vääristely turmelee mielen ja sielun (jos sitä enää edes on).

      Poista
    3. Sotahistorian tulkinta pelkästään Suomalaisesta narratiosta käsin ei välttämättä tee oikeutta totuudelle ja tässä puheenaolevan asian kohdalla edellä olevia kannnaottoja voidaan pitää kotoisena trollauksena. Jokisipilän kirjan mukaan Suomi jätti kokonaan huomiotta NL:n Amerikan kautta tekemän tarjouksen v.1939 rajoista Lännen takaamana, mikäli Suomi luopuu hyökkäämästä kesällä 1941. Kysyin Jokisipilältä miksi hän ei tarttunut enemmän tähän rauhanyritykseen, vaikka muut sodasta irrottautumishankkeet kuvataan kirjassa tarkasti. Hän vastasi, että kun Suomi ignoroi tarjouksen kokonaan ja salasi sen tarkasti, ei siitä tullut toteutunutta historiaa eikä siitä näin ollen jäänyt kirjoitettavaa. Asia on mainittu myös Jatkosodan pikkujättiläisessä, jossa taidettiin mainita myös päätökseen osallistuneet ja siitä tietoiset johtohenkilöt.

      Poista
    4. jos totuus ja fakta ei miellytä, se on "trolli".

      Poista
    5. "Hän vastasi, että kun Suomi ignoroi tarjouksen kokonaan ja salasi sen tarkasti, ei siitä tullut toteutunutta historiaa eikä siitä näin ollen jäänyt kirjoitettavaa.."
      ?
      taisinpa minäkin tätä häneltä itseltään kysäistä, vastaus oli jotain tuon suuntaista - mutta, hän kertoi myös jotain, mitä oikeastaan olisi myös pitänyt peuhaista, kuinka Hitler onnistui pelottelemaan paskat suomalaisten housuihin, mutta niille Aatun tiedoille ei ole koskaan saatu vahvistusta yhdestäkään toisesta Hitleristä riipputammaomasta lähteestä.
      Kuinka tämä oli mahdollista? ...näin huteraa.

      Poista
    6. Venäläisten lupaukset ja takaukset painoivat niinä aikoina vielä vähemmän kuin nykyään, silkkaa valhetta ja huijausta. Baltian maatkin, jotka Suomesta poiketen uskoivat venäläisiä, oli miehitetty pyhillä lupauksilla persettä pyyhkien jo kesällä 40.

      Suomalaisten sinisilmäisyys oli siinä vaiheessa jo karissut. Länsi ei antanut suoria turvatakeita Suomelle, vaikka niitä anottiin ja rukoiltiin toistuvasti, eikä niitä tietenkään venäläiskommunistien lupauksina uskottu tulevan. Huijaus paistoi läpi.

      Kansainvälinen tilanne oli se, että Saksa oli miehittänyt jo Tanskan ja Norjan ja Ruotsi oli pelosta jäykkänä. Suomi oli pussissa, ja sen kimppuun oli jo kerran käyty. Jos yhteistyötä Saksan kanssa ei olisi tehty, vaihtoehtona oli joutuminen Saksan ja Venäjän kilpamiehityksen uhriksi.

      Siihen Venäjän hädissään tekemään tarjoukseen ei kerta kaikkiaan uskottu. Typerää olisi ollut uskoakin.

      Poista
    7. Se ei ollut "Venäjän" tekemä tarjous, vaan juuri se takuu jota Suomi oli kaivannut.

      Poista
    8. Hyökkääjän "takuut" ovat nollan arvoisia. Usalta ja briteiltä niitä olisi kaivattu, mutta ei saatu.

      Poista
    9. luepas nyt googlesta sanalla "liittoutuneet"- he olivat toisen maailmansodan voittajat.

      Poista
    10. Luin, eikä siellä heidän antamista "turvatakuista" mitään puhuttu.

      Tästä ns. "Stalinin tarjouksesta" elokuussa 1941 oli Neuvostoliitto tapansa mukaan sodan jälkeen hiiren hiljaa, sillä siinähän se tuli hädissään myöntäneeksi, että hyökkäys 1939 oli rikos ja vääryys.

      Murhaajien lupauksiin ei kannata luottaa, etkö sitä ole vielä oppinut?

      Poista
  6. Olen maallikkona joutunut pari kertaa osallistumaan oikeudenkäyntiin. En missään valtavasti tunteita kuohuttavassa tapauksissa, vaan työnantajaani edustaen.

    Valan velvoittamana koetin ilmaista asiat niin todenmukaisesti kuin kykenin. Vastapuolella ei ollut tällaisia rajoitteita, vaan puhuivat viileästi vain omaa etuaan ajaen kaikessa, mitä ei voinut kiistattomasti muuksi todistaa.

    Eivät oikeudenkäyntien lopputulokset huonoja olleet, vaan jonkinlaisia kompromisseja, mutta veivät kuitenkin uskoani oikeuden toteutumiseen.

    Niinpä opin: ei oikeuteen kannata lähteä muuta kuin pakottavista syistä, ainakaan jos itsellä on tuollaisia todenpuhumisen kaltaisia vakavia rajoitteita.

    VastaaPoista

  7. Yhden sortin aarnioikeutta käydään Briteissä kun eilen ja tänään muistetaan BoE:n riippumatto-päivää. Laborin pääluottmusmiesvaltaa olikin kestänyt jonkin aikaa sen kypsyttyä 1. ja 2. sodan teknosurmakentillä. Selväksi oli käynyt joukkuetta isomman porukan osattomuus mistään sankaruudesta. Telttakunnan tai kk-ryhmän puolesta voi kaatua, mutta kenraalin sankarityöt hukkuivat toimistopölyyn.

    Minäkin varusmiehenä näin ilmiön kuinka lukumiehet etenivät kiitoksiin ja partioretkille halukkaita erämiesromantikkoja pidetiin hoopoina! Joku merkonomiläski toimistoapulaisena Vääpelille oli priimuksen tapainen.

    Rahaa sodat eivät tarvitse, ne käydään pakkovaluutalla. Upeimpia josta paljon tiedetään oli 30-vuotisen Wallenstein. Ja kaipa viikinkijengitkin jakoivat naiset kauneusjärjestyksessä. Parasta geeni-hightegchiä ikinä.

    Englannissa jaetaan syyllisyyttä Northern Rock säästöpankin talletuspaosta 2007 ja laajenevista renkaista 2008/9. Gordon Brown haukkui pystyyn Melvyn Kingin hitaudesta pankissaan ja hösäämisestä Brownin ministeriön kentillä. King vastasi ettei poliitikkojen kanssa puhu. Happamesti lisäten jotain uudelleen oivaltamisten alle unohdutettavista todella tapahtuneista vääristä arvioista ja politiikateoista. Tiedä häntä. Tykkään molemmista, kun en muitakaan tunne.

    Eilen ja tänään muistetaan keskuspankin irottamista kansanedustaja-ministereiden komentovallasta mitä korkoon ja luottojen määrään ja suuntaamiseen tulee. Eli demokratian työntämisestä penkin alle ja pöydälle hyppäsivätkin Masters of Universe uroot. He ottivat paitsi instituutuot haltuunsa, myös vanhat raharuhtinaat tehtaiden aikaudelta kantaakseen heidät perillisineen uuteen aikaan ja maahan. Aika oli 1980-2010 ja nyland aasia, amerikaksi tavausvaiheessa Meksiko.

    Hieno seminaari ja hienoja kiistoja sosiologiasta ja sopimusjuridiikasta ja niiden porvarivala-tuomiotuoleista. Tänä nettiaikana asiantynkiä sirottuu vähäosaisenkin iloksi ja hengenhaukkeeksi. Vahinko vain ettei klubeilla tahi kerhoissa tahi tiedekulmissa kohtaa muita kuin valmiiksioppineita. Tai hyvähän se, saa huonompi itse päättää ajankäytöstään eikä tarvihe vääntäytyä tahdikkaaksi joutavien takia.

    Tila loppuu ennen kuin pääsen asiaan. Niin peruskorkoa esivallan toimesta -Simonen ja Alenius Suomen Pankissa- ei enää ollut, mutta rahaa sitäkin enemmän auktorisoitujen taseiden ja niiden ja toisiinsa blokkaamisen universumissa.

    Corbyn, siis Englannin seurava pääministeri, sanoi omissa porukoissaan velkakahleista alaluokille että nehän säretään. Inhimilinen todellisuus kääntyy ja kehittyy hyvästä ei parhaaksi, vaan huonoksi ja sitten murtuu tai särjetään.

    Suomessakin isäntien säätöpankeista sukeutui kiihkein investointipankki pörssistä nurkaamisineen ja tehdasvaltauksineen. Pienempiä jatkoksi Manconiin. Edelliset olivat SäästöpankkiSijoitus vai minkä niminen se Riikosen & kaverusten putiikki olikaan.

    Hullunmylly pyörii taas, ei se vientivedosta alkanut vaan EKP:n teknokrattien ei-tarkoitettuna juonteena. He kun joutuivat kaatamaan saaveilla rahaa jäsenmaihin, koska poliitikot kampesivat vajekauhussa talouksia aina vaan jyrkempään alamäkeen. Eli jos yrittäisi tiivistää: koko kymmenen vuoden ajan esivallan ytimessä on ollut ankara kuilu ja kamppailu, ministeriöt ovat ajaneet veronkevennyksiä ja leikkauksia määrärahoihin, mutta keskuspankit ovat kylväneet rahaa edes liikepankit ja rahastot piripintaan.

    Siitä Suomessa rakennusbuumi, josta siitäkään tuskin siunauksellista koituu tunareiden hyppysissä. Seis maailma, tahdon ulos. Tai kuten Corbyn panee: For the Many. K®imin sota voisi näiltä pelastaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista