Pyhä vala

Sotilasihanteeni on Arkhilokhos. Kerran suomensin hänen runojaan, joista on enimmäkseen vain katkelmia jäljellä. Keihästään hän kehui palkkasoturin asiantuntemuksella. Viiniä juodessa siihen on hyvä nojata. Kilvestään hän mainitsee, että nyt sitä käyttää joku vastapuolen sotilas, kuka lienee, koska itse hän viskasi sen pusikkoon lähtiessään lipettiin.

Uudemmassa historiassa minun on vaikea ymmärtää saksalaisia upseereita, joista osa käsitti viimeistään1944, ettei sodassa ollut enää menestymisen mahdollisuuksia. Osa uskoi luvattuun ihmeaseeseen, jota ei koskaan tullut. Hitler oli suuri populisti. Mutta siellä oli sinänsä suhteellisen järkevää väkeä, jota pidätteli Hitlerille vannottu vala, vaikka he siis ymmärsivät toimintansa tehottomaksi ja kukaties jopa pahaksi.

Tuomioistuimessa valan velvoituksin kerrottu on selvä asia. Valehtelemisesta tulee varsin kova rangaistus. Jotkut ovat sitä mieltä, että jos rangaistus on ehdollinen, sillä ei ole paljon mitään vaikutusta, ja että vankilatuomion jälkeen voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tuosta olen eri mieltä. Kyllä asennoitumiseeni vaikuttaa voimakkaasti näky tai varma tieto, että joku pieksee esimerkiksi vaimonsa pahanpäiväiseksi. Tuttava kertoi kerran tuntemastani miehestä, että tällä oli oikein tapana mukiloida nyrkein vanhaa äitiään ja potkaista perään. Puhe oli tunnetusta henkilöstä, jota kunnioitettiinkin.

Tuollaiset tiedot vaikuttavat. Ne vaikuttavat, vaikka mitään oikeusjuttuja ei olisi ollut.

Oikeudenkäynnissä annettu perätön lausuma eli väärä vala herättää minussa tunteen, että tuo henkilö asettaa siis oman etunsa tai mukavuutensa lain ja yhteisön sangen vanhan rituaalin edelle tai yläpuolelle, ja tietenkin ajattelen, että tämä on hyvä tietää. Ehkä se on hänen toimintamallinsa.

Viime kädessä tämän takia olen ollut aikuisen ikäni sitä mieltä, että tavallisimpien liikennerikkomusten käsitteleminen rikosasioina on puolestaan lainsäätäjän eli yhteiskunnan tekopyhyyttä. Tarkoitan että joku ajaa tyhjällä tiellä metsätaipaleella kesäyönä sataa, vaikka rajoitus on kuusikymmentä. Tietysti siitä on määrättävä asianomaiselle haitallinen seuraamus, mutta en osaa rinnastaa sellaista pahoinpitelyihin, varkauksiin enkä väärennyksiin.

Edellä mainitsemassani hitlerismissä on muun ohella haitallisen paljon omahyväisyyttä. Sotilas pitää luultavasti valastaan kiinni, koska muutkin pitävät.

Mietin muutamia vuosikymmeniä erästä tilannetta. Kylällä kulki aikaiso ja kovanyrkkinen poika, joka oli oikeassa. Olimme varmaan kymmenvuotiaita. Pienen sanalun jälkeen hän vaati minua tunnustamaan, että Helkama on ihan paska polkupyörä. Tilanne oli uhkaava, mutta ratkaisin moraalisen ongelman. Juoksin pakoon.

Aikuisempana olisin toiminut toisin, valehdellut. Olisin sanonut, että niin kuule on, ja täytyykin tästä lähteä, kun on kiire saunaan.

Olen kysynyt pariltakin taksinkuljettajalta. Se on kuulemma sääntö, että kuskin ei pidä kannattaa Jokereita eikä Ifkiä, eikä Tampereella Tapparaa eikä Ilvestä. Se on sitten kielellisistä taidoista kiinni, miten asiakkaasta selviää. Itse ehkä sanoisin, että näissä palloiluasioissa olen aina samaa mieltä kuin asiakas.