11. syyskuuta 2017

Mistä ääni tulee



Eräiden tuttavien mielestä kaikki muut äänitteet ovat petosta mustiin, isoihin LP-levyihin verrattuna, ja lisäksi on oltava oikea putkivahvistin. Mielipide tulee kalliiksi. Katsoin taannoin kaupassa, mitä levynvatkaimen äänirasia maksaa. Se maksaa paljon.

Vakaa mielipide, joka ei aiheuta pilkkaa eikä työpaikkakisaamista, on CD-levy, etenkin jossain nykymuodossaann. Vastaani ei ole tullut C-kasetin kannattajia. Avokelanauhoja olen nähnyt yksityisillä ja mielestäni jossain oli Revox ai vastaava soitin näkyvissäkin. Ääntä en kai ole kuunnellut muutamaan vuosikymmeneen.

Teknikan Maailman testejä kuuluu vähätellä, etenkin jos oma mielituote ei menestys. On tyylikästä leimata nuo vertailut maksetuiksi.

Edellisnumerossa vertaitiin kolmea suoratoistoajärjestelmää, Spotify, iTunes ja Tidal Hifi. Viimeksi mainittu on selvästi kalliimpi kuin ensin mainittujen premium-versiot. Itse maksan käsitykseni mukaan 9 euroa kuukaudessa Spotifystä. Ohjelman saa myös ilmaiseksi, mutta sitten tulee ilmaisia mainoksia.

Asia on ajankohtainen. Tekisi mieli heittää roskiin (muovijäte) 25 vuoden CD-levyt. Ne on kopioitu tietokoneelle ja kopioita on monta.

Levyjä o tuhat tai tuhat viisisataa. Vetolaatikoille olisi muutakin käyttöä. Toisaalta taas – CD  on eräissä tilanteissa nopeampi ja vaivattomampi käyttää, ja siinä on mukana lehtinen.

En epäile Tekniikan Maailmaa vilpillisyydestä, ja tämän kuuntelukokeen ja sokkotestin järjestelyt vaikuttivat asiamukaisilta. Se oli hyvä, että osallistujat saivat kuunnella näytteitä myös kotonaan ja omilla laitteillaa.

Tulosta saa hiukan hakea. Sitä ei oe lehden kannessa eikä jutun otsikossa eikä ingressissä. Lehden olisi helppo puolustautua sanomalla, että arvio on kuitenkin subjektiivinen.

Tulos on mielestäni selvä. Mainittujen suoratoistopalvelujen ja CD-levyjen välillä ei ole eroa. Yritettäessä tunnistaa äänilähdettä parhaan tulos oli alle puolet näytteistä eli siis heikompi kuin heittämällä noppaa.

Kärjistän tulosta. Jos joudutte arvioimaan verhon takaa kantautuvaa musiikkia ja sanomaan, onko se levyltä vaisuoratoistosta, tulos ei poikkea suorasta arvaamisesta ainakaan edukseen.

Jos muutamme esimerkkiä, luulen että onnistuisin arvaamaan tallenteen ja elävän muusikon esityksen eron. Elävä esitys on epätasaisempi. Se on eri asia, että esiintyjän läsnäolo vaikuttaa hyvin voimakkaasti. Hyvin korkeatasoinen lied tai kamarimusiikki aiheuttaa aivan eri elämyksen paikan päällä kuin tallenteelta. Toisaalta on taitelijoita, jotka tekevät syvän vaikutuksen, vaikka eivät laulaisi tai soittaisi, vaan tulevat vain kadulla vastaan.


Tämä ei ole kyynisyyttä. Laittautuminen kuuntelemaan muuttaa kuuntelijan omaa virittäytyneisyyttä. En tiedä, onko nykyisin harvinaista istua kuuntelemaantunniksi – kahdeksi kuuntelemaan sävellystä omassa olohuoneessaan. Itse teen sitä.

19 kommenttia:

  1. sävelelämys on heikko, karkaa, ei erityisen hyvä sokkotestattava. Myös mm.viinien kanssa on saatu aika yllättäviä tuloksia sidesilmillä.
    Olen analogimies, enkä koskaan ostanut CD-formaattia.
    Nyt olen kuitenki tottunut Mp3-formaattiin. Sen liukupilkullinen näytteenottoalgoritmi ei leikkaa saksilla toistotaajuutta.

    VastaaPoista
  2. Kemppiselle kommentoinnin paikka: https://lahtinenveikka.wordpress.com/2017/09/10/pakkopalautukset-paljastavat-mita-konservatiivit-kaikkein-eniten-pelkaavat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi 9-kuukautinen vauva pääsee turvallisesti kotimaahansa vaikkapa laadukkasti huolletuilla Finnairin koneilla.
      Se ei taas kuulu meille jos kyseinen maa on itsessään turvaton (Yhdysvaltain toimien takia).

      Poista
    2. Erittäin tyhmä kirjoitus linkin takana.

      Poista
  3. Kelvollisen hyviä levysoittimia äänirasioineen saa alle tonnilla, jolla suurin osa varmaan pärjää. 2000-3000 euroa suurempi satsaus vaatii jo enemmän itse hifisminkin harrastusta, mutta hyvin perusteltu "vakavalle" musiikikuuntelijalle. Highendismi on sitten erikseen - pelkkään levysoittimen äänirasiaan innostunut ja paneutunut harrastaja saa helposti muutaman tonnin käytettyä, mutta silloin koko laitteiston on syytä olla samalla tasolla ja laitteiston arvo voi hyvinkin vastata uutta ylemmän keskiluokan hyvin varusteltua henkilöautoa (ja enemmänkin on mahdollista käyttää).

    Vinyylilevyllä on oma looginen perustelunsa so. analogisen signaalin säilyttäminen esityslähteestä toistoon. Sillä on arvo sinällään. Motiiveja vinyyliäänentoistoharrastukseen on kyllä useita - eksentrismi ei vähäisin.

    CD-tallenteet taitavat olla väliinputojaformaatti. En näe mitään syytä, miksi suhteellisen alkeellinen digitaalinen formaatti olisi äänellisesti esim. korkearesoluutioista suoratoistoa parempi. Nuoremmat sukupolvet eivät enää kaipaa fyysistä esinettä ja esiintyjiä sekä tallennetta koskevat tiedot saa mobiililaitteella haettua niin pitkälle kuin verkkoon on vaivauduttu tallentamaan.

    Äänitetyn musiikin harrastukseen on perinteisesti kuulunut harrastajien kokoelmien karttuminen - kuten kirjallisuuden tms. harrastajienkin kirjastot. Ei vain hyllymetrit vaan hyllykölliset tai jopa useaan paikkaan levinneet kokoelman osat. Harrastajien kokoelmat ovat mielenkiintoisia kun ne kertovat kokoelman karttumisen ajallisista vaiheista ja niistä kulttuurisista säikeistä ja aasinsilloista, joilla eri äänitteet/teokset ovat päätyneet yhteen. Tätä voisikin pohtia jonkinlaisena muistin osana - jonka perikunnat yleensä kyllä hajottavat maailmalle.

    Pilvipalvelussa oleva musiikki ei tuota harrastusta ja merkityksiä aivan luone henkilökohtaisista soittolistoista huolimatta - jotain ne kyllä synnyttävät, mutta se on tämmöisen vanhan kävyn elämänpiirin ulkopuolella.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
  4. Jospa tietäisitte millaisilla laitteilla perusmuusikot itse kuuntelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paha transistoriradio oli yhdellä mutta se teki itsarin.

      Poista
  5. Kun tallennetusta musiikista puhutaan, kyllä savikiekoissa sentään on sitä jotain.

    VastaaPoista
  6. Hyvät kaiuttimet luo eroa siellä ratkaisevassa päässä. Niiden kanssa jaksaa istua olohuoneessa pidemmänkin tovin.

    VastaaPoista
  7. Yhden kerran, Hesassa musiikkikaupassa oli jopa niin hifi äänentoisto, että luulin paikalla olevan analogisen viulun soittajineen.
    Suuri osa arkisista äänitteistä tulee ties mistä surinarasioista, kännyköistä, ei kovin kummoisista autorasioista ja näin. Auttaisiko laki, joka pakottaa paremmat minimistandardit yleisille äänentoistimille. Samalla tavalla kuin epäterveellisetää einekset on kiellettävä. Yleinen laatu syntyy vain pakkovallan toimesta, kärkkäiden tarkastajien jakaessa sakkoja liberaalin laadun levittäjille.

    VastaaPoista
  8. Kun nyt olisi autonvaihdossa saanut edes CD-lokeron lempilevyjen soittoa varten. Se vaan ei ollut mahdollista, kun Toyotan nuoret, pikkuiset suunnittelijat olivat tehneet sellaisen Avensiksen, jossa voi kuunnella joko radioasemien mölötyksellä höystettyä rap(piomus)aa tai nettitikkuun säilöttyä mielimusaa. Vaan kun en nettitikkuihinkaan enää pääse tallentamaan. Jos pääsisin, nyrkkini ei mahtuisi survomaan tikkua oikeaan reikään. Olen kokeillut tyhjällä tikulla.

    VastaaPoista
  9. Kovin usein saa, jos viitsii vaivautua, hauskuuttaa itseään sillä, että kuunteluttaa jollakulla digitaalisesti äänitettyä vinyylilevyä kontra cd-levy, jolloin vinyylilevyn ihailija ilmoittaa kuulevansa selvästi paremman toiston vinyyliltä.

    VastaaPoista
  10. Uskoisin kaikkien epistemologian koulukuntien olevan yhtä mieltä siitä, että ainoa luonnollinen musiikki syntyy raapimalla muovinpalaa neulalla. Mitachin rakentamat äänirasiat saavuttivat täydellisyyden siinä 30 vuotta sitten, eikä niitä oikein pysty tuhoamaankaan.

    CD, kaksikanavainen vahvistin ja kunnon kaiuttimet on kuitenkin käytännössä ylivoimainen yhdistelmä. Täydennyksiä tietysti tarvitaan: YouTube on paljon hauskempi kuin Spotify tai iTunes.

    Pari kertaa kuussa on hyvä katsella eläviä muusikoita työnsä ääressä. Monin paikoin kuuluvuuskin melkein pärjää olohuoneen nojatuolille.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. CD-levy on parempi kuin vinyyli äänentallennusmenetelmänä MUTTA kun olen käsityksessä että käytännössä moni vinyyli muunnettuna CD:lle on pantu piloille kompressoimalla se ääni (dynamic range compression, joka on ihan eri asia kuin mp3-datan kompressio), jotta ääni ei hukkuisi kilpailussa (radiolistoilla, kuluttajien autoissa) muille. Näin ollen vinyyli olisikin joskus parempi jos haluaa pop-klassikoita siten kuin pitäisi olla.
    (Googlatkaa Youtubesta "The Loudness War" tms).

    M

    VastaaPoista
  12. Minulle riittää youtube.com kuuntelu. Hyvä ettei ole Seppo Heikinheimon sävelkorvaa, jolloin 90% musiikista olisi kärsimystä.

    VastaaPoista
  13. Suoratoisto ei korvaa CD:tä, jos haluaa musiikkia muistitikulle, jonka voi tyrkätä autosoittimeen. Ratin nappuloilla voi selata valikoimaa kulloiseenkiin tilanteeseen sopivaksi.
    Jostain syystä musiikkia ei kuitenkaan voi ostaa noissa pakatuissa formaateissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä mainita, että kyllä laitteetkin merkitsevät. Kuuntelin musiikkia kohtuullisilla isoilla kuulokkeilla (AKG) läppäriltä (hintaluokka 600,-). Kerran kuuntelin samoilla kuulokkeilla samaa kappaletta työkoneellani ja hämmennyin erosta. Omalla koneella bassot olivat melkoista pumputusta, sen alimitoitettu koolokevahvistin ei jaksanut syöttää niitä kuulokkeita.
      Ostin sitten sellaisen USB-kuulokevahvistimen, jolla etenkin bassotoisto parani oleellisesti. Bassokuvioistakin sai selvää.
      Korkeimmilla diskanteillahan ei tässä iässä enää ole niin suurta merkitystä.

      Sekin hyvä puoli on CD:ssä, ja varsinkin vinyylissä, että ne toimivat vielä ensi vuonnakin vaikka myyjä lopettaisikin toimintansa. Ja ne toimivat varmasti off-line, ilman nettiä.

      Poista
  14. Onhan tuo Harmaa Kartano aina ollut vauraan miehen merkki.

    Korva pystyssä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista