Vastauksia joihin ei ole kysymyksiä

Minäkin olen haikaillut, mihin ne lentoautot jäivät, kun niitä esiteltiin kaikenlaisissa tulevaisuuden kuvitelmissa, ja tulevaisuus on nyt. Katso asiasta lähemmin Pello Peloton ja Paluu tulevaisuuteen.

Se on kiusallista, ettei painovoimaa osata kumota ja että kitkan katoaminen edellyttää lähes absoluuttista nollapistettä.

Olisiko kuitenkin niin että sotilaat ovat hiljaa ja poliisit toisissa tehtävissä? Eräissä hyökkäyksissä, esimerkiksi ohjussiiloja lamautettaessa Verkkokaupasta ostettu kuvaushelikopteri voisi olla hyvä olemassa, ja liikenteen valvonnassa ja ohjauksessa se olisi halvempi kuin peltipoliisi.

Tarvitaanko itse ohjautuvaa autoa oikeasti, kun saman tuloksen saisi kevyellä kiskotuksella ja kopterilla? Välimatkan säilyttävät ja yhdessä jarruttavat laitteet ovat jo käytössä.

Entä jos drone onkin todella merkittävä keksintö? Leluksi se kai tarkoitettiin. Lähteiden (Tivi-lehti 9/20117) värkki ei osaa vielä väistää – mutta onko tuo iso ongelma. Sama lähde kertoo, että korkeajännitelinjojen lisäksi dronet nuuskivat jo tulipaloja kerrostaloista ja rappaavat seiniä pahoista paikoista.

Lisäksi liidokki osaa käydä omin avun vaihtamassa akun eli siis tankata itsensä.

Tätä nykyä lait ovat kuulemma sekaisin. Suomessa tuollaista kojetta saa käyttää asumattomalla alueella siitä ilmoitettuaan, mutta joissakin muissa maissa on hankittava lupia ja leimoja. Myös Suomessa lentoliikenteelle on tiettävästi aiheutettu häiriöitä.

Minua kiinnostaa tässä muun muassa ajatus, että jos miestä kiikarikiväärin kanssa on vaikea soluttaa sopivan kohtaan – entä jos viedään pelkkä kivääri? Tai toisin päin – Helsingin keskustassa on todella paljon tarkkailukameroita. Entä tarkkailuliidokit?

Luulisi että sinänsä valitettavankin tavallinen takaa-ajotilanne olisi järjestettävissä tehokkaammin ja turvallisemmin toisin.

Ehkä näin on jo tehtykin. Kevyistä ja tehokkaista kameroista ei ainakaan ole puutetta.

Tällaisiakin tulee mieleen, kun potee pientä alakuntoisuutta hampaiden leikkelyn jälkeen. Jos muutamia vuosia sitten keksin, että huoneestani voisi tehdä havaintoaseman. Seinillä tarkkailukamerat ja mikrofonit, katolla myös, sisään muutama videotykki. Jotka näyttäisivät sisäseinille. Syntyisi taiteellinen vaikutelma, että makailen metsässä. Kun sama toteutettaisiin kattoon, siinä olisi oma planetaario.

Koska seinät ovat ohuet, tuulen tohahdukset erottaa ja kesällä lintujen mekastuksen.

Hieman vaikeampi olisi toteuttaa oma planeetta, kuun joka pyörisi verkkaan esimerkiksi saan metri korkeudessa pellon pinnasta. Ja kuussa olisi tietysti lampaita. Mutta sähköistä rakovalkeaa en huoli. Olen ollut öitä oikeilla, eikä sellaista äkkiä unohda.