2. syyskuuta 2017

Harhaista harhailua



Se teettää töitä se Kansalliskirjaston digitaalinen kokoelmani, siis päivitys.

Eilen sattui silmään zipattu tiedosto, jossa sitten olivatkin äidinisän eli Nurmen taatan kirjeet 1920-luvun lopulta 1950-luvulle veljelleen Eemelille. Veljeksillä oli yleensä raha-asioita. Eemeli-setä muutti Kaliforniasta Suomeen harmilliseen aikaan eli 1938, toi vaimon ja auton ja osti pientilan Lohjalta. Sieltä sedän jäämistöstä nämä kirjeet löytyivätkin; Taata ei ollut kumminkaan haaskannut niihin hiilipaperia, joten hänen jäämistössään ei tätä postia ollut.

Sekin oli aikanaan minulle uutta, että isoisä osasi kirjoittaa koneella, jokseenkin virheettömästi ja luultavasti aika vaivattomasti. Muistelmansa hän näet vanhana miehenä kirjoitti lyijykynällä ruudullisiin lehtiöihin.

Sekä Pälsi että Paulaharju tiettävästi suosivat puotipaperia ja lyijykynää kirjojensa ensimmäisiin versioihin. Ette tiedä, mitä oli puotipaperi? Ennen jopa valmiiksi pakatut Vaasan Höyrymyllyn kartongit käärittiin paperiin, joka kiinnitettiin liimapaperilla, teippiä kun ei vielä ollut. Jokin juhlallinen raavaan lapa käärittiin neljään viiteen eri paperiin, mutta voipaperista oltiin tarkkoja. Kaupan tiskillä oli komea pino käärepapereita, koko jotain 60 x 60 cm.

Eilen panin talteen jälkipolvia varten nipun valtionvirallista paperia numero kaksi, jonka olen omin käsin varastanut korkeimmasta oikeudesta varmaan 30 vuotta sitten. En muista, mistä on kähvelletty avaamaton pakettini Linen Bankia. Ennen tiedettiin, että kunnon kirjeeseen tarvittiin sellaista. Lemmenkirjeet ja vastaavat taas tuhrittiin kirjelehtiöön, josta sitten repäistiin kirjoitut liuskat. Ja on minulla huolellisesti piilotettuna myös virallista paperia numero yksi, joka oli arkki. Neljä sivua kirjoitettavaa ja todella pirullista konekirjoitettavaa.

Asiayhteys oli jälleen uuden ulkoisen kovalevyn käyttöönotto. Se on 5 Tb Toshiba ja sisälsi ajurin, jota käyttäen sekä Windows että Mac toimivat. Levy on virsikirjan kokoinen – siis sellaisen, jossa on nuotit myös.

Kukaties yksi syy lukemisen ja lukutaidon taantumiseen on se, että verkkoon kirjoitettu on keskimäärin niin huonoa, ja tarkoitan myös näitä omia blogejani.

On yleinen väärinkäsitys kirjoittaa niin kuin Paul Auster on kertonut tekevänsä, kappaleen kerrallaan, huolellisesti punniten ja kirjoittamalla tarvittaessa uudelleen, ellei tunnu hyvältä. Sanoja smirglataan niin että sätii.

Usein mainittu Stefan Zweig pyytää muistelmissaan ensin anteeksi, että kiinnittää huomiota omaan kirjailijan uraansa, ja kertoo syyksi, että Hitlerin kiellettyä juutalaisten kirjoittamat kirjat hän putosi korkeammalta kuin kenties kukaan toinen, koska hän oli virallisten tilastojen mukaan maailman eniten myyty ja käännetty kaunokirjailija, jonka uuden kirjan tyypillinen ensimmäinen painos saksan kielellä oli 50 000 kappaletta ja käännöksiä julkaistiin neljälläkymmenellä kielellä.


Sitten hän kertoo tekniikastaan, joka mielestäni selittää paljon. Eri kirjailijoitten nimiin on pantu ohje ”kill your darlings” eli kun näet omassa tekstissäsi erikoisen hyvältä tuntuvat sanonnan tai kohdan, pyyhi se pois. Ohje on aivan oikea. Yllättävä nokkeluus tekee tyhjäksi osan siitä, mitä edellä ja jälkeen on kirjoitettu. Zweig yksinkertaisti ja supisti, jopa tuhannen sivun käsikirjoituksen 200 sivuun ja poisti kaikki vaikeat sanat. Vain noin toimien teksti solisee ja lukija kääntää sivun toisensa jälkeen, kunnes kirja äkkiä hänen pettymyksekseen loppuu. – Niin pieniä muistitikkuja ei enää myydä, ettei Zweigin koko sinänsä laaja tuotanto mahtuisi sellaiseen.

13 kommenttia:

  1. Puotipaperi oli lapsena tärkeä piirustuspaperina. Leivän tai vastaavan kääreenä ollut arkki oiottiin visusti ja eikun töhertämään. Olin hieman erilainen lapsi, koska en ostanut kolikoilla karkkia, vaan puotipaperia tai pärekattonauloja. Joskus kyllä halpaamakkaraa.

    VastaaPoista
  2. Kaksi pientä reunahuomautusta
    -Radio Yle 1:n aamuhartauksissa keskiviikkoisin yksi toisensa jälkeen todistaa ihan luvan kanssa itsestään, elämäntarinastaan ja suvustaan. Sinne se ei sovi, mutta Kemppiselle kyllä: kuin nyrkki silmään tai nenä päähän

    -Hitlerin ja Wittgensteinen suhdetta pitäisi vähän enemmän esitellä. Olivat naperot ikä- ja luokka-kavereita Linzin kymnaasissa, lähellä Mauthausenia: ja kuviakin tästä löytyy. Toinen upporikkaan juutalais-perheen perillinen, toinen...

    VastaaPoista
  3. Gunnar Björlingin tavasta kirjoittaa olen kuullut kerrottavan, että hän tuijotti kirjoittamaansa tekstiä ja poisti sieltä sanoja niin pitkään, että vain kaikkein olennaisin jäi jäljelle. Lopputulos on ainakin kestänyt aikaa paremmin kuin kenenkään aikalaisensa työ, tai melkein minkä tahansa ajan..,

    VastaaPoista
  4. Kiitos tuosta Zweigin kirjoitustekniikasta. Pitää kiittää blogistia myös Velho mieheksi, Robertson Daviesin kirjan suosituksesta. Aloitin eilen ja en meinannut päästä irti, niin hyvin teos veti. Zweigin Poliisimestari Fouché on niinikään kulttikirja, luin sen aika yllättävältä taholta tulleesta suosituksesta. On se ollut tässäkin blogissa esillä.

    VastaaPoista
  5. Nyt kun tuli, teknisistä katkoksista huolimatta, katsottua Saulin ja Paulin keskustelu, niin se oli minusta jopa vaikuttava. Rohkenen todeta, että pelissä mukana olevista ehkä ainostaan Pekka olisi pystynyt samantasoiseen keskusteluun. Vaikka meillä on sivistymättömyysporvarihallitus, niin päävisiiri näyttää painivan korkeamassa sarjassa - olisiko ihan sivistysporvari.
    Se on ryhdyttävä 4321:stä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, kyllä, ja Nils luultavasti myös.

      Poista
  6. 》Niin pieniä muistitikkuja ei enää myydä, ettei Zweigin koko sinänsä laaja tuotanto mahtuisi sellaiseen.《

    Kuuleppa Kemppi-ukko kummia: ennen mahtui HD-diskettiin (viisjavarttiseen 1.2Mt lerppuun tai 1.44 Mt 3.5 tuumaiseen korppuun) koko kirja ascii-muodossa eli pelkkänä tekstinä. Nyt megalomaanisena bittikautena jonkun Word-härpäkkeen ulostukseen ei riitä kohta mikään.

    VastaaPoista
  7. Kävin eilen Akateemisessa, eikä Austerin 1 2 3 4 - tiiliskivi herättänyt halua lukea kirjaa, vaikka olen lukenut käytännössä Krossin ja Waltarin koko tuotannon, jossa on myös tiiliskivä.

    Krossin noin 300 sivua käsittävät kirjat olivat kivoja luettavia, koska ne pystyi lukemaan päivässä tai kahdessa.

    Suomessa uppiniskaisuuden kronikka on saatavina pääasiassa tiiliskivenä, jossa on neljän Krossin kirjaa yhdessä. Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt käydä lainaamassa nämä neljä kirjaa kerrallaan. Lukeminen olisi ollut helpompaa.

    Tosin Uppiniskaisuuden kronikka on suomeksi vain tiiliskivenä.

    Taitaa olla arvokas teos, koska antikvariaatit pyytävät kirjasta tasoa 75€.

    VastaaPoista
  8. "Austerin vähättelemä Trump totesi Niinistölle Suomella olevan maailman vahvimmat sotavoimat suhteessa väestönkokoon."

    Kun Auster aloitti Trumpin nälvimisen Akateemisen tilaisuudessa, Niinistö kävi tuuri. Hän saattoi todeta, että aikamme taitaa juuri loppua....

    VastaaPoista
  9. Hauskaa, että olin Viimeinen Mohikaani joka Jyväskylässä A-4 kokoon leikkasi "Jyväskylä Linen Bank" paperia. – Eli jos teillä on jotain valittamista ko. paperista, valittakaa minulle. Kestän sen ehkä.

    Se leikkuri oli yhdenihmisen hoidettava, minun tapauksessani siis minun, ja oli muutenkin ihan veikee vehje, täynnä 70-luvun ”antidigitaalista” teknologiaa. Siinä oli mm. valokennot joiden piti ohjata paperirainaa niin että leimat oli keskellä arkkia, mutta voi vittu, ne millään sillain menneet vaikka kuinka yritti, tai jos menivät, niin A-4sten mitta alkoi heittää, monta milliä. Ei semmote oo kuulkaas mistään kotoisin, ja kuka semmoisia papereja ostaisi? Em minä ainakaan. Niinpä kytkin valokennot pois päältä, ajattelin antaa niiden leimojen (kauniisti sanottuna) leijua vapaasti minne tahtovat. Kuhan johonkin kohtaan arkkia aina lätkähtäisivät. Niin syntyi virallista, niin virallista paperia että... ja arkit pysyvät määrämittaisina (210 x 297). – Pari viimeistä pakettia itselleni omin, ihan vaan muistoksi.

    En tiedä tehtiinkö Line Bankia Kankaan jälkeen enää missään? Sen kuulin että tuo leikkuri myytiin myöhemmin jonnekin Vakka-Suomeen, leikkasivat sillä jotain ”jauhopussipaperisäkkejä” (?), tms. – Ehkä se siinä duunissa pärjäsi paremmin. Ja käyttäjä ei ollut yhtä turhautunut kuin minä. Joka välillä ajattelin Laurilan Anttoota kun se Koskelan Jussin talonkaton päretalkoissa ei oikein pärjännyt... ja alko puhista että ”Saatana, jos mulla olis oma vasarani, niin minä näyttäsin. Mutta kuma ton perkeleen matonuijan käteeni otin, kuma lähdin. Kunnemma sitä paremmin kattonu. Se on talon vasara, ja samanlainen mulkku kun se äijä ittekkin.” - Joopa joo, mutta kun ei sinne Serlachiuksen tehtaalle omia, parempia leikkureita saanut työläiset kotoaan (perkele), tuoda...






    VastaaPoista
  10. "Kill your darlings" muistuttaa "kill your equations"-tyyppistä ohjetta jonka eräs pyörätulihenkilö Hawking sai. Yhden hän kuitenkin jätti.

    VastaaPoista
  11. Taisi olla niinkin kansanomainen ja universaalisti rakastettu hahmo kuin Sir Arthur Quiller-Couch (1863-1944), joka ensimmäisenä, ihan sanasta sanaan, kehotti:

    ‘Whenever you feel an impulse to perpetrate a piece of exceptionally fine writing, obey it—whole-heartedly—and delete it before sending your manuscript to press. Murder your darlings.’

    Esimerkiksi Wilde oli jo kuollut vuonna 1914, kun tämä On Style on kirjoitettu: http://www.bartleby.com/190/12.html

    Dramaattisimmin neuvoa noudatti Ernest Hemingway, joka kirjoitti itseään varten pitkät taustaesittelyt muutaman sivun novellien kaikkien henkilöiden elämäntarinoista, mutta ei kertonut niitä lukijalle vaan antoi havaita tarpeellisen.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista

  12. Voi että. Voimapaperi, leivinpaperi. Vesileimapaperi. Käärepaperi.

    Jo sanakin maistuu kääretortulta. Vadelmahilloa. Sellaista sai vielä viime syksynä Hakaniemen torin maalaisten rivistä, kiinalaistunut sekin. Näillä itämaisilla on kiva tapa puhdistaa marjoja / sieniä siinä myyntityönsä välissä. Saman näpräämisen näkee Kampin aulassa mistä Espoon bussit lähtevät. Ensin se ärsytti meikää, kunnes havahduin että ihan oikeasti myyjät napsivat roskiin rikkoituneita marjoja! Olen ollut viime viikot heidän vakiasikkaansa. Heistä vieraista voin honata jos mitä puutteita itsessäni.

    Linen bank oli kai parempaa puuvilla eli pumpulipohjaista paperia ja vesileima ainakin. Siis ennen sitä puupohjaista eli suomilähtöistä painopaperi / kulttuuriekspansiota josta Teemu Keskisarja säkeitä loihtii. Hiokemassaa Nokian koskelta jatkuva-valuiseen paperikoneeseen ja sen perään rullasta paperia ahmiva painokone sanomalehteä varten, hintaan ykspenny tai pokkari, niin jo läksi kansankulttuuri Töölöstä. Sijaan tuli SYKki ja Sibis ja Nervanderien katu.

    Minulle Tuomas N. oli ihme. Menin vartavasten yleisötilaisuuteen Cygnaeuksenkadulle, poikkikatu sekä N-kadulle että Museokadulle minkä varrella T. lapsena asui ! En pettynyt ja sittemmin olen jonkun sanan hänen kanssaan jutellutkin, useita kuullut ja mieltäni ylentänyt.

    Maanantai on avajaispäivä, ehostettu Eduskunta ottaa vastaan valtiopäivämiehet ja Yliopisto pitää avajaisensa sekin. Luin joskus rehtorien avajaispuheita ja petyin aina. Sitten aloin lukea ihan toista.

    Aloin päästä jyvälle finansioitutumisesta eli pankki-instituution reformoimisesta aseeksi tehdä meille uusi yläluokka ja minut jättää alaluokaksi, mikä jääminen tuttuudessa juuri mahdollistikin kiellettyjen leikkien oppimista.

    Valtiontalouden tarkastusvirasto: Strategisen intressin yhtiöiden ohjaus, https://www.vtv.fi/files/4849/16_2015_Strategisen_intressin_yhtioiden_ohjaus.pdf : ”Yliopistouudistukseen liittyvän yliopistokiinteistöyhtiöiden perustamisen tärkeimpänä tavoitteena vuonna 2009 oli, että yhtiöt takaavat yliopistojen pääomittamisen pitkällä aikavälillä.”

    Kirjoitin näistä täällä Kemppisellä 26.3.2015. Ja kerroin niitä näitä. Kässiä eli junttieuroja saa exelrahasta ulos ottamalla velkaa. Tätä velkaa ei tarvitse maksaa, sen voi arvopaperistaa pysyväksi omaisuudeksi Nordean rahaston omistaa ja sen Nordean käyttää sitä alunalkaen Yliopiston velkaa vakuuutena Nordean omassa varainhankinnassa säästäjiltä tai tukkumarkinoilla. Se taas on pohjaton/katoton näennäisotto- ja antolainaa vuorovedossa muista pankeista -interbank markkina. Virtuaalinumeroita, ikuisia.

    Tai eläkevakuutusyhtiöstä Varmasta,vaikka -varjopankki toiminto. Noin sitä päästiin käärepaperista huonoihin kirjoihin ja kirkuvimpana semantiikkana sama pisteytetään omalle iholle, naamakirjaksi.Jukka Sjöstedt.

    VastaaPoista