Kulosaari

Iltapäivälehti tarjosi eilen koko aukeaman Kulosaaressa olevasta Ribbinghovista, joka kuuluu olevanSuomen vanhin rivitalo, sata vuotta. Kirja kuuluu olevan tulossa.

Outojenkin yhteensattumien vuoksi olemme käyneet talossa kylässä ja havainneet, ettei rakennus suinkaan ole ainoa yllätys.

On hauska kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä yhtään mitään. Kulosaari on sellainen asia. On siellä joukko tuttavia ja tulee sinne joskus asiaa. Silti esimerkiksi Henrik Tikkasen kirjasarjan nide siitä isosta tiilitalosta esittioudon ympäristön. En ole asunut Töölössäkään, mutta Töölö ei ole outo.

Helsingin historia on valitettavasti niin laaja, ettei minullakaan ole sitä. Yhdeksän painavaa osaa. Ja merkittävää Helsinki-kirjallisuutta on todella paljon.

Asumaton Kulosaari perustettiin osakeyhtiönä 1900-luvun alussa, ja itsenäisyydenalkuvaiheessa siitä tuli itsenäinen maalaiskunta, jonka nimi oli Kulosaaren huvilakaupunki. Siinä olisi ollut kysymys Viisasten kerholle: mikä Suomessa sijaitseva kaupunki on maalaiskunta?

Espoon tuomiokunnan notaarina eli auskultoidessa oppi ulkoa raastuvanoikeuden ja maistraatin hallitseman Helsingin kaupungin ympärillä olevan tuomiokunnan aikaisemman, nasevan nimen. Se oli ”Espoon kunnan, Munkkiniemen taajaväkisen yhdyskunnan, Haagan kauppalan, Oulunkylän kunnan, Helsingin pitäjän ja Kulosaaren huvilakaupungin kihlakunnanoikeus”.

Muistona tuosta ajasta Munkkiniemessä ja Haagassa on mm. sankarihautausmaa. ”Helsingin pitäjä” taitaa elää kirkon nimessä. Virallisesti siitä tuli kunta keisarillisen asetuksen myötä 1865, kun koko maan seurakuntien kaitsema paikallishallinto muutettiin. Silloin annettu laki oli muuten voimassa kiusallisen kauan.

Se voi olla puhetta vain, mutta väitetään, että ennen sotia Kulosaaren huvilakaupungin valtuustossa korkeimpien oikeuksien jäsenillä ja tasavallan presidenteillä oli enemmistö.

Oman kaupungin lisäksi kulosaarelaisilla oli oma raitiovaunu, linja B, myöhemmin KB, präntsikan raitsikka. Siirtyäkseni oman isänpuoleisen sukuni maisemiin – raitiovaunumatka oli kenties, koska matkan varrella, Kurvissa, Hämeentiellä ja Hakaniemessä, asuin hyvin toisenlaisia ihmisiä.   

Puutarhakaupungiksi piirrettiin Munkkiniemi ja sitten sotien jälkeen Tapiola.

Halusin nostaa esiin tuon lehdenesittelemänvanhan rivitalon yhdestä syystä. Arkkitehdin ammatissa se tiedetään, mutta rakentamisessa yleensä ei. Talon tytyy olla asukkaan näköinen. Rahankin takia on yleensä majoituttava valmistaloon tai valmisasuntoon. Mutta todellisuudessa asunto on osa ympäristöä ja se vaikuttaa ympäristöön.

Säälieettä luonnonsuojelu ja museaalinen suojelu, suojelukohteeksi ottaminen, ovat liukuneet niin kauas toisistaan.

Hienoa että talonvaltaajien lisäksi on talon valtaamia.