Pahastuneita

Kommentoija pahoitteli, etten ollut jo kirjoittanut Pentti Linkolaa koskevasta uudesta elämäkerrasta.

Arviointia ei ole luvassa, ei liioin tulossa olevista John Simonin kirjasta, Ehrnroothin suvun historiasta, ei Teemu Keskisarjan kirjasta, ei Henrik Meinanderin, ei Aarne Kinnusen, ei Matti Klingen, ei Jukka-Pekka Sarasteen, ei Jukka Tarkan jne.

Olen nimittäin kustantajan mustalla listalla. Touko Siltala, jonka kanssa olen ollut yhteistyössä ja ystävyydessä enemmän kuin 20 vuotta, ilmoitti veljeensä viitaten, ehdotettuaan ensin erään kirjan kirjoittamista, ettei heidän yhtiönsä halua olla tekemisissä kanssani. Syyksi ilmoitettiin, että kustantaja on pahastunut erilaisista kommenteistani vuosien varrella.

Kysymys lienee sitten tästä blogista.

Arvostan avoimuutta, jolla asia ilmoitettiin. Onhan ilmoitus  kustantajalta hiukan erikoinen. Useammin hylätään käsikirjoituksia kuin niiden kirjoittajia.

Kirjojen vapaakappaleista ei ollut nyt nimenomaan puhe, mutta kai tuo välien katkaiseminen tarkoittaa myös sitä. Olen ollut nyt yli kymmenen vuotta arvostelija, joka ostaa itse kirjakaupasta rahalla arvostelemansa kirjat. Sitä ei voi sanoa bisnekseksi. Sanon itseäni arvostelijaksi, koska olen julkaissut Helsingin Sanomissa ainakin pari sataa kirja-arvostelua ja käsittänyt jatkavani sitä samaa tässä. Tosin en välttämättä viitsi ottaa kirjoittaakseni kirjasta, josta en yhtään pidä.

Perustelu jää valitettavasti minulle epäselväksi, koska en lainkaan tunne Toukon nuorempaa veljeä; luullakseni olen tavannut hänet yhden kerran, Meilahden kirkon rappusilla. Sekä pätevä että komea henkilö, sikäli kuin ymmärrän. 

Muuten: eräänlaisena kutsuna ja mainoksena kerron, että se Hagelstamin antikvariaatin sommittelemani näyteikkuna tulee Taiteiden yönä, ja asian johdosta pidetään tilaisuus kuohuviinin kera 7.9. klo 18. Antikvariaattiin mahtuu 60 ihmistä.

Valittujen runojeni (Maailmanloppu on jokapäiväinen asia) ja digitaalisen kokoelmani julkkarit pidetään Kansalliskirjaston Monrepos-salissa 18.9.klo 12.

Molempien tilaisuuksien salainen taka-ajatus on kirjojen kehuminen, ei minun kehumiseni. Siltä osin Siltalan linja on hyvä. Painetut kirjat ovat ehkä pääasia, mutta myös e-kirjat ovat kuvassa. Ja samoin äänikirjat.

Taustalla on uskomus, että lukeminen tekee kenelle tahansa hyvää. Ei ole edes niin kauhean ratkaisevaa, mitä lukee. Lukeminen on virheellisesti kytketty ajattelemiseen ja tietojen hankkimiseen. Todellisuudessa tunne-elämä on yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi.

Juttelimme löysästi Ekholmin kanssa, paljonko sivistysporvari on lukenut elämänsä aikana. Sellaista lukua tarjotaan kuin kymmenen tuhatta kirjaa. Olimme samaa mieltä, että luku on pahasti liioiteltu. Ehkä pikemmin tuhat?

Jos mielenne tekee lenkille, harjoittamaan liikuntaa, älkää menkö. Kannattaa mieluummin liikuttua. Lukekaa.

Päivän kirjavista aiheista nousee päällimmäisenä mieleen Kurjensaaren Edvin Linkomiehestä kirjaama. Linkomies oli kuten raumalaistuttavansa Ryti älyllisesti murskaavan ylivoimainen ja erittäin tietoinen siitä.  Linkomies eräästä professorista:

”N.N. on täysi nolla. Istunut yliopistolla samassa konsistorissa minun kanssani yli kymmenen vuotta ja ollut aina samaa mieltä kuin minä.”