Vastuu

Kommentoija kirjoitti Turun puukotusten tullessa uutisiin, että eikö tuollainen ole rasismia. Emmekö käytä tuota sanaa aivan väärin.

Selvästi kysymys ei ole poliittisesta tyyliopista, vaan itse asiasta. Selvästi kysymys on aiheellinen.

Suomalaisten rasistien hekumointia löytyy verkosta. Viimeksi silmään sattui kirjoittajan mielestä rodullisesti epäilyttävältä näyttävä henkilö tarvikeliikkeen postimyyntimainoksen kannessa. Kirjoittajan näkemän mukaan valokuvamalli valmistautui raiskaamaan valkoisen naisen ja lapsen ja suunnitteli kansanmurhaa valkoihoisien suomalaisten menoksi.

En oikein keksinyt, oliko kysymyksessä tyhmyys vai provokaatio. Epärotuiseksi leimattu miesmalli oli sitä samaa tyyppiä kuin Dressmanin paitamainoksissa eli vaikutti lähinnä nälkiintyneeltä savolaiselta. Mutta asian ydin ei ole, oliko henkilö jonkun mielestä maahanmuuttajan näköinen – minusta ei. Tosin en erottaisi italialaista tai espanjalaista maahanmuuttajasta.

Entä jos kommentoijan ajattelemin tavoin katsoisimme, että ”valkoihoisten” suomalaisten kimppuun käyminen on myös rasismia, ja puhuisimme myös uskonnollisesta rasismista. Jos menettelisimme siten, olisi pidettävä mielessä määritelmä. Kohdistetaan toimia toisiin ihonvärin tai kansanryhmään kuulumisen vuoksi eli siis syistä, joista asianomainen ei voi olla vastuussa.

Nuorempana kuulin isännän sanovan, että vain vanhemman lestadiolaisen suunnan edustajat pääsevät taivaaseen. Se ei ole rasismia. Se on mielipide tai vakaumus. Päätös olla ottamatta työhön muita kuin vanhoillislestadiolaisia olisi syrjintää, paitsi jos kysymyksessä olisi rauhanyhdistyksen maksama työ. Ei sekään ole syrjintää, että lääkäriksi otetaan vain lääketieteellisen tutkinnon suorittaneita eikä muita halukkaita.

Miksi rasismiin alettiin suhtautua varoen myös Yhdysvalloissa? Koska en yleensä tunnusta aatteellisia syitä tapahtumien selitykseksi, vastaisin tähänkin, että kaupan rakenteiden kehittyessä Pohjoisvaltioiden teollisuus- ja kauppakaupungeissa käsitettiin, että ihonväriä tai puheenpartta tärkeämpi asia on dollarin pitoisuus. Dollarin kolikko, sitten seteli, on saman arvoinen, olipa se varastettu lapselta tai vanhukselta.

Tänäkin päivänä vilkkaat kauppakaupungit ovat ympäristöään suvaitsevaisempia, Shanghai, Amsterdam, Kööpenhamina jne.

Antiikin ja keskiajan ”feodalismista” on väitelty loputtomasti. Itse olen vakuuttunut, että jo faraoiden Egyptissä vouti-orjille varattu tilaisuus ostaa peltonsa omiksi edisti taloutta. Keskiajalla tähän ajatukseen keksittiin kyllä keino, kastrointi. Ei tullut perintöongelmia.

Ristiretkistä tiedämme, että kysymyksessä oli bisnes, lupaavan alun jälkeen erittäin huono bisnes. Kun paavi kutsuu uskollisia ristin tielle, kysymys on rahasta. Fuggerin kauppahuoneen historia kertoo seikkaperäisesti 1500-luvun uskonsodista, joista hyötyi yksi ainoa mies, J.Fugger, kaikkien aikojen rikkaimmaksi ihmiseksi mainittu. Sekä paavi että keisari olivat polvillaan hänen rahakammionsa edessä.

Muhammed oli kauppias. Hän keksi uskonnon, jotta asemiehillä olisi jotain, mille nauraa. Nerokkaana ihmisenä hän keksi kieltää viinin, joka olisi ollut paha häiriö liikkuvassa elämässä ja helteessä. Aleksanteri Suuri lienee ollut alkoholismi ja lisäksi paranoidinen psykopaatti.

Toisin kuin päivän sanomalehti väittää, ISIS ei liene uskonnollinen liike. Se vaikuttaa hyvin tyypilliseltä rosvojoukolta, joka käyttää hyväkseen uskonnollista kieltä. Vaikuttamalla islamiin ei vaikuteta sen sissiliikkeisiin. Sissisodissa pyritään tappamaan ennen kaikkea oman puolen idealistit, ja siinä onkin tapana menestyä. Vastapuolen realistit on suurempi ongelma. Idealismi kuulostaa pyrkimykseltä hyvään ja kauniiseen. Sitä se ei ole, vaan antautumista tunteiden kuljetettaviksi. Tässä mielessä lännen maahanmuuttokriittiset ovat Isisin kaltaiselle järjestölle vastustajina ihanteellisia.