Kirja talossa

Akateemisen kirjakaupan johtaja Stig-Björn (Nalle) Nyberg ehti eläkkeelle ja julkaisi muistelmansa nyt. Kirjassa kerrotaan ehkä vitsinä, että kirjan aiheena oli vanhan Gibbonin tavoin ”nousu ja tuho” ja että yksi yllyttäjistä oli Otavan toimitusjohtaja.

Joskus minulla on tässä mahdollisuus neuvoa lukijoitaan. Neuvo: myös muistelmat ovat menneet sellaisiksi, että hyötyä ja tietoa on tarjolla lähinnä sellaisille, jotka osaavat lukea, mitä kirjassa ei kerrota.

Tulin tämän oivalluksen äärelle muinoin luettuani hiljan ilmestyneet Mannerheimin muistelmat. Aikanaan Otavassa kuulin, ketkä kaikki niitä olivat kirjoittaneet. Paljon myöhemmin vertailin Paasikiven muistelmia ja muistiinpanoja. Nyt tulee vuosittain monta kirjaa, joiden rivienvälit ovat tekstiä mielenkiintoisempia.

Sangen usein olen itse ollut hoitamassa muistelijan konkurssia tai häntä vastaan ajettua rikosasiaa tai suuren luokan sotkua. Aika usein minulla on alkuperäisiä asiakirjoja hallussani, ja totean, ettei näistä asioista ole mitään tai ei ainakaan totuuden sanaa painetussa ”tilinteossa”.

Tunsin kerran hyvin kuuluisan runoilijan, joka sanoi: ”Mutta teidän pitäisi nähdä, kun veljeni, ekonomi, tekee tilinpäätöstä. Hän se on meidän perheen runoilija.”

Olin haikaillut, että joskus kerrotaan, miten niin mahtavat ja hienot rakennelmat kuin Akateeminen kirjakauppa ja WSOY sortuivat. Sanoma Oy:tä en ihmettele, koska satun tietämään siitä.

Tällää viikolla kirjojeni kanssa pelatessani silmääni sattui tarkoin muistamani kohta Halstin muistelmista ja maininta, miten hän sai ilman pyyntöä Mannerheim-ristin ja pyynnöstä eron armeijasta. Istuin joskus illalla Otavassa kuuntelemassa hänen sellaisia tarinoitaan, joita ei sitten pantu kirjaan. Se oli Huovisen huoneessa.

Kuuntelin varhaisvuodesta Kustannusyhdistyksen Veikko Sonnisen muistamia kirja-alalta, tietysti kahden kesken, ja nyt luin Nybergin version, jossa jätetään mainitsematta, että Akateeminen ja Stockmann ovat kivijalkakauppoja. Samalla pohdin, oliko se geeneissä vai ympäristön vaikutusta, että me, 40-luvulla syntyneet juristit, tulimme kukin kohdallamme käyttäneeksi poltetun maan taktiikkaa toimiessamme viroissa ja muissa tehtävissä.

Vastausta ei kai koskaan saada. Joka tapauksessa maassa oli ylisuuri kirja- ja kirjapainoala ja erinomainen kirjakauppalaitos. Kun se ei maksanut käytännössä mitään, vientiteollisuuskin kannusti sitä, ja tänne poikenneita valtiovieraita käytettiin ainakin Akateemisessa.

Pääsyy oli sotilaallinen. Otava pysyi pystyssä kriittiset vuodet valtion huoltovarmuuden vuoksi. Jo sotien aikana Painamisesta ja siitä, mitä painetaan, olivat päättämässä Heikki Reenpää vanhempi ja Eljas Erkko. L.A. Puntila ja Kustaa Vilkuna olivat Otavan kirjailijoita, samoin muuan U. Kekkonen.

Vähän mietin, miksi Nybergin kirjassa on paljon ihmisiä ja vähän asioita. Aika on sellainen. Sekava. Lafka lakkasi ensin olemasta akateeminen ja sitten kirjakauppa.