Ikkunat

Windowsei todellakaan ole välttämätön. Tosin hankin Parrallelsin, jota käyttäen Windowsia voi ajaa Macillä. Syy on ikivanha Total Commander, joka on oikeastaan jostain Windowsin varhaisversiosta jäljitelty. Sitten kävi ilmi, että Macin käyttöjärjestelmälle on yhtä hyvä Commander.

Tarve johtuu siitä, että on se Kansalliskirjaston digitaalinen kokoelma, johon vien nyt päivityksen. Valokuvia on skannattuna 25 000. Lapin takia minulla on kaikki Lapin varhaiset peruskartat, varmaan 600 lehteä, ja useimmat käsin väritettyinä.

En tiedä, kiinnostaako ketään koskaan musiikkini. Ehkä se kertoo jotain. Sitä on yli 500 gigatavua. Omien levyjeni tuhat) lisäksi olen ripannut kotikunnan ja lähikuntienvalikoimat ja jo kauan sitten Ylen levystöä, jota siis ei olisi saanut viedä pois Pasilasta. Spotify ei kuitenkaan muuttanut kaikkea.

Olen kauhistellut ja ihastellut vanhempieni järjestelmällisyyttä. Hiukan huokasin, kun kävi ilmi, että äidin sällyttämät ja järjestämät yli kolmetuhatta postikorttia 1935 - 2015, mukana Martta Wendelinin koko tuotanto, ovat arvokkaampia kuin kaikki kirjani. Sen moni tietääkin, että kun isäni osti ahkeraan kirjeenvaihtoon silloisen morsiamensa kanssa johdonmukaisesti kuhunkin kirjekuoreen koko sarjan Itä-Karjalansotilashallinnon postimerkkejä ja katsoi että leimat tulivat oikein, se oli melkein kuin tilaus tulevilta polvilta. Luulen että veljelläni on niitä kahta vaille kaikki suomalaiset postimerkit, siis myös Vaasan annin isoharkkoiset. Itse en ymmärrä, että Zeppelinin virhepainamasta kannattaisi maksaa henkilöauton hinta.  Moni ei ymmärrä, että henkilöautosta kannattaa maksaa henkilöauton hinta.

Eilenkin olin henkilöautoilemassa. En malttanut jättää katsomatta, miltä Hagelstamin antikvariaatin ikkuna nyt näyttää.  Kiva. Kuvan otin roiskaisemalla. Satoikin.

Mutta kokeiltuani tiedän, että koko kansan suosikkikirjoja ei ole missään. Kirjastoista ne ovat kadonneet eikä antikvariaateissa ole.

Mickey Spillanen ”Velda vimmastuu” on ikkunassa. Se edustaa tuota harvinaiseksi käynyttä lajia. Pekka Lipposia nimittäin saa, koska niitä keräillään. Outsider on kaikkiaankin suosittu. Se ei ole kumma. Hän oli aikansa parhaita kertojia. Ennen pitkää korkeakirjallisuudessa uskoteltiin, ettei kertomusta tarvitakaan. Se ei pidä paikkaansa.

Yritin lukea taannoin yhtä Spillanea englanniksi, mutta ei siitä tullut mitään. Teksti oli niin alkeellista ja asenteet niin tuttuja. Nuo ”kovaksikeitetyt” ovat ongelmattomia. Sen huomasi pian britti Peter Cheney, ja ranskalaiset ottivat kiitollisena käyttöön hänen sankarinsa Lemmy Cautionin ja löysivät loistavan näyttelijän, Eddie Constantinen. Jopa Godardin näillä eväillä tekemä taide-elokuva ”Alphaville” oli melkoinen. Lisäksi ranskalaisilla oli suuri poliittisen ja yhteiskunnallisen rikoksen eli siis elämän mahdottomuuden tuntija, meillä kovin vähällä jäänyt Melville.

Suomesta tämä lajityyppi puuttuu, vaikka Outsider yritti hiukan mukailla sitäkin. Englanninkielisessä maailmassa ”kommunisti-rottien” ammuskelu ja ahdistelu vähän väistyi, kun mielenkiinnon valtasi vakoilija, josta James Bondn yhteydessä käytettiin nimitystä ”salainen agentti”.

Se menee jotenkin noin, vanhojen kirjojen kanssa. Viihde ja ”roska” kertovat ajoista enemmän kuin sommiteltu taide.