Tyrannien aika

http://www.eva.fi/blog/2017/06/06/joka-neljas-voisi-aanestaa-aarikansallismielista-populistipuoluetta/

Teresa May sekoitti heti ideologian vastustamien ja terrorismin vastustamisen. Donald Trump käytti heti Lontoon terroritekoa oman politiikkansa mainostamiseen.

Platon otettaisiin kiinni terroristina ja alistettaisiin Guantamoon vesikäsittelyyn eli kidutukseen.

Ajatus on tietysti Dostojevskin. Kun Kristus ilmaantui odottamatta takaisin historiaan, käytiin hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, jonka jälkeen olevia oloja edustanut pappi, suurinkvisiittori, tuomitsi Kristuksen uudestaan ristiinnaulittavaksi.

Platon olisi mennyttä miestä, koska hänen oppinsa mukaan maata tai kaupunkia oli hallittava järjellä, ei väkivallalla.

Väkivallan vastustajat suuttuivat tästä ja ajattelivat tappaa filosofin. Sellainenkin kertomus on, että hänet myytiin vain orjaksi.

Päivän uutisiin sisältyy tieto EVA:n tutkimuksesta. Kaksi kolmesta suomalaisesta katsoo tutkimuksen mukaan Suomen tarvitsevan vahvaa johtajaa, vastustaa eliittiä ja maahanmuuttoa, markkinavoimia ja yleisesti kansainvälisyyttä.

Vaikka tutkimus perustuu vain kyselyihin, siihen tuntuu sisältyvän oivalluksia. Populismi ei sen mukaan ole perussuomalaisten yksinoikeus, vaan lisäksi on mm. vasemmistopopulismia ja viherpopulismia.

Tutkimuksessa tuntuu olevan pahoja heikkouksia. Esimerkiksi populismiksi ja siis halveksittavaksi typeryydeksi voi leimata kaiken sen, mitä ei itse pidä. Ja juuri niin tehdään.

Platonin aikaan sijoittuu demokratia. Emme yleensä välitä korostaa, ettei Ateenan poliittinen järjestelmä ollut demokraattinen missään meidän tuntemassamme muodossa. Itse asiassa se oli populistinen. Paras suunsoittaja sai kannatuksen. Näitä tuulipusseja nimitettiin filosofeiksi tai reetoreiksi.

Joka tapauksessa kävi niin kuin Platon ennusteli. Demokratiaa seurasi aikakausi, jolloin vallassa oli 40 tyrannia.

Meillä nyt merkittävän asevoiman monopolin ja siis paloitellun väkivallan jälkeen on noussut valtaan – 40 tyrannia.

Koska isot aseet aiheuttaisivat ikäviä markkinahäiriöitä, turvaudutaan pieniin aseisiin, kuten metsästysveitsiin ja kannetaviin pommeihin.

Amerikkalainen, venäläinen ja brittiläinen populismi edistävät ihmisten todellisia tarpeita ja tekevät totta ihmisten aidoista mielipiteistä.

Ehdokasjäsenenä on Ranska, ja sitten meillä on perussuomalaisissa juuri korostunut perinteisen maahanmuuttovastaisuuden lisäksi globalisaation vastustaminen eli siis vihamielisyys EU:ta vastaan. Sampo Terho meni pitkälle kai hätääntyneenä Halla-ahon uumoillusta suosiosta. Tuossa puolueessa puheenjohtajavaalin tulosta voi vain arvailla, koska valintatapa on erikoinen.

Ongelma on se, että nämä poliittiset liikkeet ja puolueet määräävät itse, mitä ihmisten todelliset tarpeet ovat ja millaisia ovat heidän aidot mielipiteensä.

Ihmisillä on todellisia tarpeita. On oltava ruokaa ja toimeentuloa ja esimerkiksi jonkinlainen sairaanhoito. On oltava kätilöitä ja haudankaivajia.

Nämä ovat kohtalaisen työläitä asioita, joten aika tavallinen tapa on sivuuttaa ne vähällä ja käyttää aika puheiden pitämiseen jostain muusta, esimerkiksi puhumalla Viipurin palauttamisesta tai Kotkan luovuttamisesta tai hiilikaivosten avaamisesta Suomessa tai öljynporauksesta Pudasjärvellä.

Näillä puolueilla ei tahdo olla keinoja jo julistamiensa päämäärien toteuttamiseen. Tavallinen seuraus on, että populisteja vaihdetaan. Populistijoukon johto on aina eliitti, ja kun aikansa pauhaa eliitin mädännäisyydestä, saarnamies saa sitten itsekin tuntea, miten kaulaan pujotetaan silmukka, ja pian valtaan tulee seuraava eliitti, jolle käy aikanaan vuorollaan samalla tavalla.

Säännöin eli rajoituksin määritellyssä maailmassa tällainen ei ole vakavaa. Se ette vennamolaisuutta enää ole, ei ole suuri murheen aihe.

Paljon pahempi on tilanne pysyvän väkivallan maissa. Niissä diktaattoreita tulee tyranneja, ja laaja vangitseminen, karkottaminen ja surmaaminen lähtee liikkeelle. Turkki näyttäisi olevan tällä tiellä.  Ehdokasjäsen saattaa olla Unkari.

Voiko noin käydä myös USA:ssa, Isossa Britanniassa tai Suomessa?

Kahdessa suuressa englantia puhuvassa maassa on julistettu sota terrorismia vastaan. On syytä käsittää, että olisi aihetta olla tosissaan. Trumpin ja Mayrin puheet terrorismista ovat hälyttävän sisäpoliittisia eli omille äänestäjille suunnattuja. Sota on suomeksi sota. Se tarkoittaa ihmisten kuolemista ja tappamista. Eivät nämä maat ole julistaneet sotaa. Niille on julistettu sota. Niihin (ja Ranskaan ja Espanjaan) on hyökätty.

ETA:n raportissa mainittu suomalainen populismi on otettava vakavasti. Muistot ovat niin pahoja. Neuvostoliitosta selvisimme, koska työväestö ja oikeat kommunistit eivät innostuneet opiskelijoiden 1970-luvun kommunismista, kun nämä kannattivat Moskovaa silloinkin kun se tarkoitti panssarivaunuja. Sekä Kekkoselle että Koivistolle Praha 1968 oli lopullinen järkytys. Toivo Neuvostoliiton perimmäisestä hyväntahtoisuudesta meni.

Yhtä ikävä muisto on etenkin Akateemiseen Karjala-Seuraan liittynyt Suur-Suomi. Ryssänvihassa elettäessä päädyttiin ensin uskomaan, ettei Neuvostoliitto ainakaan hyökkää ja toiseksi jätettiin tekemättä sellaiset varustelut, jotka olisivat olleet mahdollisia.

Tuo on ”natiivin populismin” yksi vaara. On niin kiire herjata toisia ettei ehdi takoa auroja miekoiksi. AKS valikoitui tähän esimerkkinä kansallismielisen populismin naurettavuudesta. Ellei valitse puoltaan ajoissa, joutuu varmasti häviäjän puolelle. Eivätkä jalkapallohuligaanit tee maaleja.