Isoturkki

Vielä Aleksis Kiven tuotannossa ”Isoturkki” eli turkkilaiset eli islam vilahtaa oikeiden ihmisten vihollisena. Euroopan historian pääpiirteet lukeneet tietävät, että Turkki pääsi parhaimmillaan aivan Wienin ympärysmuureille. Se sitä vastoin ei taida pitää paikkaansa, että voisarvi (croissant) ja siten rinkeli heijastelisivat Turkin puolikuuta, jota olisi käytetty leivonnaistenkin mallina.

Se taas on totta että Gallipolissa noin sata vuotta sitten turkkilaiset pysäyttivät Ensimmäisen maailmansodan englantilaisten ongelmattomaksi luuleman tunkeutumisen Turkin salmiin ja siis Keskusvaltojen selustaan.

Tämän kirjoitan miettiessäni, että ovatko eräät terroristijärjestöt ja niitä ehkä tukevat arabivaltiot varmasti oikea osoite.

Turkin tapahtumat ovat jääneet ikään kuin sivuun. Turkkilaisten itsensä 1920-luvulla aloittama eurooppalaistuminen, johon liittyy maallistuminen ja teollistuminen, on yllättäen pysäytetty täysin.

Maanosassamme on muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen kaksi diktaattoria, yksi Turkissa ja toinen Venäjällä.

Islam-asiantuntijat esiintyvät ja selvittelevät taustoja.

Sitä ei ole korostettu erikseen, että käytännössä koko kohtalaisesti tuntemamme kulttuuri on peräisin tämän hetken sotatoimialueilta. Nykyisessä Turkissa ja Libanonin – Israelin seudulla syntyi maanviljely ja karjanhoito noin kymmenen tuhatta vuotta sitten, ja metallikaudet saivat alkunsa siellä, siis pronssikausi ja rautakausi.

Uutisissa vilahtelevat kaupungit, joita nyt tulitetaan maasta ja ilmasta, olivat kaupallisen ja sotilaallisen mielenkiinnon kohteina ainakin jo pronssikaudella.

Sitten tapahtui jotain, minkä tunnemme huonosti. Niin sanotut merikansat voittivat jopa Egyptin, ja Kreeta tuhoutui syystä tai toisesta. Tuho oli hyvin nopea. Lähes kaikki Välimeren altaan itäpään kaupungit tuhottiin noin 50 vuoden kuluessa.

Siitä alkoi pysyväksi osoittautunut näköharhamme, ”eurooppalaisuus”, jossa mahdollisimman paljon johdetaan antiikin Kreikasta ja Roomasta. Se toki myönnetään, että kun Eurooppa meni pimeäksi varhaiskeskiajalla, paljon arvokasta tietoa saatiin Tuhannen ja yhden yön alueilta.

Nykyihmiselle maailmanhistoria alkaa vuodesta 1914 tai 1945 ja ainakin Yhdysvaltojen ja ehkä myös Venäjän ennen näkemättömän roolin takia mitään jatkuvuutta ei ole.

Väitän että viime viikkojen tapahtumia on tarkasteltava kokonaisuutena, joka alkaa noin 8000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, tai että joka tapauksessa on otettava huomioon, miten sangen vähäpätöinen ratsastajakansa ilmaantui Aasiasta puristamaan itseään toiseksi Roomaksi sanovan Bysantin pois Anatoliasta niin että koko keisarikunta tuhoutui 1453, ja sen jälkeen Ottomaanien valtakunta oli erittäin merkittävä suurvalta ainakin 400 vuotta.

Tämän hetken terroristit mainitsevat välillä kristittyjen ristiretkistä, joita he pitivät tihutöinä. Sitä ei mainita koskaan, että juuri turkki levitti tähteä ja puolikuuta hyvinkin vastahakoisille naapureilleen.

Eurooppa ei koskaan toipunut sisällissodastaan 1914-1918. Ehkä siksi täällä vain sukupolven tai kahden ajan asuneet ovat taipuvaisia uskomaan että me olemme välimerelliseen väkeen verrattuna jollain mielenkiintoisella tavalla turmeltuneita.

Olen aina epäillyt, että kun Hitlerillä oli tuo lukeneisuus heikon puoleista, hän erehtyi ruvetessaan vihaamaan juutalaisia. Tuota erikoista kansaa oli Saksassa Hitlerin aloittaessa noin 1 prosentti maan väkiluvusta.

Jospa Hitler oli lukenut tietosanakirjan väärää osaa. Wieniläiselle (oikeastaan toisessa Itävallan kaupungissa Linzissä syntyneelle) perinteinen kauhistuksen kohde olisi ollut turkkilaisuus ja kaikki mikä siihen liittyy. Kun ainakin opettajat koulussa kertoivat myös mongoleista, joista muuan Tshingis-kaani perusti kaikkien aikojen toiseksi suurimman imperiumin ja kukisti muun muassa turkkilaiset, siinä on toinen perinteinen pelon paikka. Englannin kielessä saksalaisia sanottiin halveksivassa mielessä hunneiksi, kun tyhmyydestään tunnettu keisari Wilhelm II oli päästänyt tällaisen lipsauksen suustaan. Unkarissa hunnit sitä vastoin elävät nimistössä – kuten Attila – ja ehkä maan nimessä – Hun-garia.

Kiinalaisista ei ollut tuohon aikaan paljon vaaraa, koska etenkin englantilaiset olivat osallistuneet oopiumisodillaan Keskustan valtakunnan halvaannuttamiseen niin tehokkaasti, ettei Kiinaa poliittisena yksikkönä oikein ollut olemassa 1900-luvun alussa. Ja Intia ja Brasilia olivat siirtomaita.

Nämä viittailut Turkkiin ja Syyriaan ovat keskeneräisiä ajatuksia, joiden pohjana on mielestäni aika vahva oppi siitä, että maantiede ja siihen liittyen ilmasto (saastunut tai vähemmän saastunut) ovat historian tekijät. Ihmiset ja heidän rahansa ovat väliaikaisia ilmiöitä. Vuoristot ja meret, joet ja järvet pysyvät, ellemme siis mene geologiseen aikaan.

Ilmasto ja vesi ovat ongelmia mutta myös maapallon suurin voimavara. Luotaimet ja radioteleskoopit etsivät eksoplaneetoilta näitä kahta, ilmaa ja vettä. Välimeri, Itämeri, Pojanmeri ja alle kymmenen suurta jokea ovat Euroopan historian avaimet.

Vallankumouksellinen tekniikka on yleensä saatu Eurooppaan Silkkiteitä Kiinan suunnasta. Siellä oltiin kroonisesti Eurooppaa edellä muun muassa metallien käsittelyssä.

Tietysti asiat muuttuvat ja tekniikka merkitsee paljon. Lyhyen aikavälin tarkastelussa tämän hetken ”uskontojen taistelut” johtuvat pitkälle öljystä ja etenkin 1970-luvun öljykriiseistä. Ensin öljyä oli saatava välttämättä yhä lisää ja nyt hyvin moni käsittää, että öljyn ja siis öljymaiden aika on menemässä mailleen.