Viina on hyvää

Otsikon lausetta toisteli lasista siemaistuaan eräs ystäväni ja toinen kiirehti vakuuttamaan, että kyllä näin on.

Molemmat ovat kuolleet, valitettavasti ja rauha heidän muistolleen. Toisen kuolintodistuksen näinkin. Se oli maksakirroosi.

Farmarikankaasta tehty pusakka oli muotia. Siinä oli kätevät rintataskut. Nestetasapainostaan huolestuneet varasivat lääketölkillisen tiukkaa viinaa kumpaankin taskuun. Kun kysymyksessä oli oikea, ruskea tölkki, siitä pystyin maistamaan vaikka kirkon penkissä. Pieni ja kätevästi mukana kulkeva yskänlääkepullo kerää yleisötilaisuuksissa suopeita katseita. Eräs tunnettu juoppo harrasti rommiviinaa näissä tilanteissa juuri värin vuoksi. Puhe on siis virvokkeesta, jota entisin rasismin ja raakuuden aikana nimitettiin neekeripojaksi.

Osa lukijoistani ei tarvitse lisänäyttöä arvostelukyvyn puutteestani eikä harrastuneisuudesta sopimattomiin ja pahennusten herättäviin kannanottoihin. Satunnainen lukija on tullut tuohon tulokseen jo edellä kirjoitetusta.

Joskus nämä kirjoitukseni ovat koukun muotoisia. Joskus koukku on lukijan huulessa, joskus takapuolessa. Jos löytää langanpään, asian voi varmistaa nykäisemällä langasta.

Kaksi maailmanuskontoa näyttää suorastaan perustuvan kielloille. Islam kieltää nauttimasta alkoholia. Juutalaisuudessa sianliha (ja monet muut tuotteet) ovat kiellettyjä.

Kristinusko perustuu alkoholin nauttimiseen. Rituaalia nimitetään ehtoolliseksi. Sen yhteydessä kulautetaan viiniä ja syödään vaivainen öylätti, leivän tapainen, joka juuttuu kitalakeen.

Tarina kertoo, että viimeiseen pääsiäiseen eli lammasateriaan valmistauduttaessa juomana oli viini ja päähenkilö, Jeesus joka sanoi olevansa Jumalan poika, kohotti viinimaljan ja sanoi, että tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu.

Tämä alkoholipitoisen juoman nauttiminen on koko uskonnon dramaturginen painopiste. Se enteilee samalla ristiinnaulitsemista ja kuolemaa ja sisältää kysymyksessä olevan uskonnon ainoan käskyn, että on otettava viattomana vastuu toisten tekemistä rikoksista. Tätä sanotaan lähimmäisenrakkaudeksi. Samasta yhteydestä käy ilmi, että fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan pidetään hyvin pahana asiana.

Ehtoollisviiniä ei myydä päivittäistavarakaupoissa ehdotetun lainmuutoksen jälkeenkään.

Näihin asioihin väljästi liittyvissä Kymmenessä käskyssä ei ole sellaista kuin ”älä juopottele”. Liioin ei kielletä ylipainoisuutta eikä käsketä syömään salaattia.

Luullakseni lähimmäisenrakkaus voidaan kuvata matemaattisesti. Nähdäkseni kysymykseen tulee osittaisdifferentiaaliyhtälö, jollainen kuvaa funktion riippuvuutta useista toisistaan riippumattomista muuttujista. Tuo on tapa sanoa, miksi esimerkiksi erilaiset virusten ja bakteerin yhteenliittymät menestyvät mainiosti ja toiset eivät.

(Tämä nyt on vain puhetta. Noilla yhtälöillä ei useinkaan ole ratkaisua, ainakaan nollasta poikkeavaa. Toisaalta maailmankaikkeus kuvataan niillä.)

Kristityt ovat tunnettuja estottomuudestaan murhata juovuspäissään mielin määri toisiaan ja etenkin virheellisen uskonnon tai väärän kansan edustajia. Toisaalta inkvisition ja noitavainojen aikakaudesta huolimatta mieleen ei tule, että paavi tai ylimalkaan papit olisivat jaelleet kuolemanrangaistuksia. Miekan käyttämiseen tarvittiin maallikkoja. Miekka, pistooli tai rynnäkkökivääri ei oikein soinnu myöskään munkin asuun – eikä pommi tai miina.

Koska nykyiset varakkaat länsimaiden ihmiset häpeävät juomistaan ja useimmiten aivan syystä, ja kiittelevät islamin kieltoa ja juutalaisuuden kohtuullisuutta ja siihen liittyen pahan alkoholismin harvinaisuutta aktiivisesti uskonnollisten juutalaisten keskuudessa on tapana myös kiitellä.

Olisiko asia näin yksinkertainen?

Luther, joka oli itse lihava mies ja kova oluen perään, kuuluu väittäneen, ettei ihminen tule autuaaksi hyvistä töistä. Monet ovat toistelleet, ettei kysymys ole lain sääntöjen kunnioittamisesta ja noudattamisesta, vaan jostain muusta.

Ainakin entisessä Englannissa ja Ranskassa juopottelu oli yhdessä olemisen muoto, ja pubista tai bistrosta tultiin tavallisesti omin jaloin kotiin.

Koska pelkkä kysymys saa jotkut kylmän raivon valtaan, kysyn että entä jos jossain määrin kohtuullinen ryyppääminen ja mässääminen on osa ihmisyhteisön ekosysteemiä?

Runsaan viikon kuluttua sangen monissa kodeissa kohotellaan kuohuviinilaseja, koska sellainen on tapa suurissa juhlissa, kuten lakkiaisissa. Jonkinlainen hyvän tahdon osoitus on tervetuliaismalja, joka sekin kai on kuohuviiniä, ellei isäntäväki sitten halua tehdä vaikutusta samppanjapullon etiketeillä.

Esimerkkinä kohtuuttoman yhdessä juopottelun perinteestä on tietenkin mainittava Venäjä ennen ja nyt. Esimerkin toiselta puolelta maapalloa voisi ottaa kiinasta, jossa edelleen maailman parhaisiin luetuissa yli tuhannen vuoden takaisissa runoissa kiinalaiset Li Po tai Po Chü I kirjoittavat olennaisesti, miten helvetin kännissä oltiin silloinkin yksi kerta, ja kun tavataan, niin sitten taas…

Raittiina seurassa istuvaa oli syytä pitää silmällä. Hänellä saattoi olla puukko hihassa tai tikari turbaanissa.

Lukija muistanee, että tässäkin kirjoitan asiasta, josta en tiedä mitään. Maaliskuussa 1984 ajattelin juoda kuohuviiniä, mutta en juonutkaan. Häpeän tätä absolutismia – ja on minulla puukkojakin, vaikka mukana on yleensä vain pikkusormen mittainen linkkari, jos sitäkään.