Finna

Blogistin ei tarvitse kirjoittaa pääkirjoitusta ainakaan kovin usein. Kun maailmassa tapahtuu hyvin pahoja asioita, ainakin alkuun niistä tulee tietoa normaaleja väyliä.

Siten jatkan pienestä asiasta.

Tänään olin soittamassa Museovirastoon ja kaivelemassa esiin satasia kuin jätkämies käräjillä. Halusin joka tapauksessa itselleni pari vanhaa valokuvaa, mutta viraston sivut eivät olleet samalla kaupallisella tasolla kuin hinnat.

En soittanut, vaan muistin Helsingin kaupunginmuseon, joka jakaa omastaan ilmaiseksi, ja vasta sitten Kanalliskirjaston.

www.finna.fi sisälsi ne samat maksulliset kuvat maksuttomina mihin tahansa käyttöön. Niitä saa panna vaikka blogiin! Niitä saa käyttää vaikka mainonnassa.

Kun kommentista käy ilmi, että Lapissa on muidenkin mielestä näissä asioissa sekava tilanne, niin tässä olisi siis lisää saippuaa mummun silmiin.

Antaisin vielä yhden ilmaisen oikeudellisen neuvon. Lakitekstin tarkoittama valokuvan julkistaminen tapahtuu, kun valokuva on luovutettu museon kokoelmiin.

Tästä on prejudikaatti Jos kirjoittaisin asiantuntijalausuntoja – mitä siis en tee – ottaisin pitkän pennin professorin mielipiteestäni, jossa perusteltaisiin vakuuttavasti, että julkistaminen samoin kuin ”yleisön saataviin saattaminen” ei edellytä todistelua siitä, että kukaan ihminen olisi koskaan saanut kuvaa käsiinsä.

Suunnilleen sama ongelma raivosi silloin kun tapeltiin verissä päin ja nenin etenkin tietokoneohjelmien kopioimisesta yksityiseen käyttöön. Lakiamme muutettiin tässä niin sanotussa konsumoitumiskysymyksessä ja lopputulos oli tyypillisen naurettava. Jos naapuri osti tietokonelevykkeitä ja lainasi niitä sinulle, sait kopioida ne koneellesi. Se oli yksityistä käyttöä. Jos naapurisi oli ostanut ulkomailta ne levykkeet, aivan samat kuin kotimaassa myydyt, et saanutkaan tehdä niistä koneeseesi kopiota.

Oikeudellisesti kysymys on sama kuin julkisen tilaisuuden määritelmä. Oliko luvallista kieltää tyhmien lehtien toimittajia tulemasta kirkkoon seuraamaan julkkishäitä. Kirkko lienee paikka, johon kenellä tahansa on pääsy, ilman erillistä kutsua.

Siellä Finnan tietokannassa on muuten niin hienoa tavaraa, että suureksi mielihyväkseen sitä katselee.

Ettei menisi vain kirjaston kehuksi, pankaa merkille, että rihkamahenkisistä kauppaliikkeistä saa tavattoman halvalla kuvakirjoja ja muuta pientä mukavaa. Tutkimukset alkavat tuottaa sellaisia tuloksia, että lapsen kehitykselle ja myöhemmille asenteille on erittäin tärkeää, että kotona on oikeita kirjoja.

Tämä jakelu ja hinnoittelukysymys peittää taakseen jokseenkin vakavan ongelman.

Meillä on lujassa Saksan 1880-luvun ajatus, että kaikenlaiset asiat voi hoitaa lailla. Lakimiehet itse ovat tietenkin enimmäkseen vakuuttuneita tästä asiasta, mutta valitettavasti tuo virheellinen tulkinta on levinnyt paljon laajemmallekin. Kuinka moni käsittää ettei esimerkiksi rakentamisen heikkoa tasoa voi järjestää muuttamalla lainsäädäntöä.

Olen seurannut läheltä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Saimme gryderijärjestelmän pois päiviltä. Suuren muuttoliikkeen aikana rakennusurakoitsija ja pankit yksissä tuumin kehittivät järjestelmän, jolla asuntojen ostajilta vietiin kaikki mahdollisuudet puuttua jopa rakennusvirheisiin. Ostajat säästivät asuntoa ja saivat luottoa väliaikaistodistusta vastaan. Osakekirjat ja siis puhevalta yhtiössä annettiin vasta kun takuuaika oli kulunut umpeen.

Näinä päivinä sitä katselee kummissaan, miten toisten terveydestä kiihkeästi kiinnostuneet ihmiset – usein lääkärit – ovat kylmän raivon vallassa kehittämässä yhä uusia kieltoja ja käskyjä.

Millaista viinaa marketissa saisi myydä on kuohuttava kysymys, ja yksi ja toinen on valmis panemaan päänsä pölkylle väittäessään, että viisiprosenttinen ehkä menettelisi mutta viisi ja puoli on ilman muuta liikaa.

Huomasi Kaliforniassa asuessani, että reippaat ja terveet elämäntavat ja niiden kaikinpuolinen edistäminen on myös lääkäreille nokkela keino pysytellä kaukana todella suurissa vaikeuksissa olevista ihmisistä. Jos jonkun todellinen ongelma on köyhyys, on määrättävä lääkettä, joka on varmasti niin kallista, että se jää ostamatta ja siis ottamatta.

Trumpin hinku ajaa heikennyksiä hoitojärjestelmiin hätkäytti. Yhdysvalloista tiedämme, että siellä on ollut vuosikymmeniä maailman kallein ja huonoin systeemi.

Karmea ajatus on lähellä: mitä muuta sote-uudistuksen takana on kuin väitetty palvelujen parantaminen?

Arvaukseni on, että uudenlainen tulonsiirtojärjestelmä, jolla tuloja siirretään köyhiltä rikkaille.

Nyt kannattaa olla nuori juristi. Toteutui tuo järjestelmä missä muodossa tahansa, kyllä lakimiehille riittää töitä.

Viime päivien blogikeskusteluissamme on vilahdellut kysymys yksityisen ja julkisen rajapinnasta.

Pidän välttämättömänä toistaa, ettei maailmaa rakenneta määräyksillä, vaan työllä ja että Suomessa julkisten järjestelmien hallinto, englanniksi public administration, on perinteisesti yksi kaikkein huonoimmin hoidetuista aloista. Sosionomitasoinen koulutus toimii, mutta sitä ylempi ei. Jotta lukija ymmärtäisi, mainitsen nimeltä hallinnon oikeina asiantuntijoina Tuomas Pöystin ja Lauri Tarastin.