Speksi

Otsikko ei tarkoita tässä opiskelijateatteria vaan lyhennettä sanasta ”spesifikaatio”. Sen voisi suomentaa eräisiin tilanteisiin sanalla ”toimintokaavio”.

On vähän vaikea ymmärtää, miksi joka päivä melutaan huonosta lainsäädännöstä ja keskeneräisistä laeista, samalla kun valitetaan aikataulua.

Vanhan säännön mukaan kun ryhmä ryhtyy suunnittelemaan esimerkiksi kahvikuppia, noin yhden sekunnin kuluttua työhön ryhtymisestä aikataulu ylittyy ja budjetti osoittautuu ylitoiveikkaaksi.

Säännöstä ei tiettävästi ole poikkeuksia.

Jos hanke on hiukan kahvikuppia vaativampi, esimerkiksi ydinvoimala, suunnitelmaan sisällytetään kaikki ilmenevät ja löytyneet virheet. Niiden korjaaminen on osa työtä.

Uuden kilpa-auton tai kansanauton suunnittelu ei tapahdu piirustuspöydällä eikä kokouksissa. Aika pian sen jälkeen kun pohjalevyyn on saatu muutama pyörä kiinni, alkavat kokeilut. Kun auto on valmis ja kaupoissa, suunnittelu jatkuu. Ainakaan toistaiseksi ei ole nähty autoa eikä partakonetta, joka ei olisi tarvinnut parannuksia eikä huonojen piirteiden poistamista.

Sekin olisi kummallista, jos renkaan valmistajat löytäisivät tuotteen tultua markkinoille lehtien tekemistä testeistä jotain sellaista, mitä he eivät olisi tienneet itsekin jo kauan.

Ehkä tänäänkin kerrotaan jotain henkeä salpaavaa sote-uudistuksesta ja valinnanvapaudesta.

Sitä ei varmaan tänäänkään kerrota, että ongelma on saada mahdollisimman suuri osa käytettävissä olevasta rahasta aiottuun tarkoitukseensa. Lakien pitäisi tulla eduskuntaan valmiina eli viimeistelyn tilassa, johon maailman parhaat kirjoittajat eivät koskaan päässeet. Viimeistelty, sisäisesti johdonmukainen, ristiriidaton ja perustuslain mukainen lakiteksti on sellaisen ihmisen haave, jolla ei ole mitään tosiasioihin perustuvaa käsitystä kirjoittamisesta.

Jos asianomainen – esimerkiksi oikeuskansleri – kuitenkin elää pilvilinnoissa ja tavoittelee täydellisyyttä, sitten työ kestää sata vuotta.

Ei ole kovin vaikea toteuttaa sellaista uudistusta kuin entisen Neuvostoliiton tavaratalot, joissa asiakas joutui käymään tiskillä neljä kertaa ja myyjä haeskelemassa tavaroita tai papereita viisi kertaa, jos viitsi. Tuloksena oli silti väärä tavara ja virheellinen hinta.

Joku vitsiniekka on puhunut soten yhteydessä yhden luukun periaatteesta. Mihin niitä luukkuja tarvitaan?

Asiointi on samalla tavalla vastavuoroista kuin kirjoittaminen. Jos ympäristö on suunniteltu eli speksattu hyvin, asioiva osaa liikkua siellä opastettuna. Samalla tavalla hyvästä romaanista puolet on lukijan päässä.

Aikana ennen metrotyömaata Teknillisessä korkeakoulussa tietokonelevykkeen, jossa oli esimerkiksi matkalaskun tekemiseen vaadittu ohjelma, sai päärakennuksen X-portaasta toisesta kerroksesta huoneesta numero sejase, joka oli käytännössä lukossa, ilmoitetusta aukioloajasta huolimatta. Tiedättekö te, missä päärakennuksen X-porras on? Minä tiesin lopulta. Sinne mentiin sisäpihan puolelta.

Talo jossa on portaita kuin Siilitiellä, on huonosti suunniteltu. Kafka oli kiinnostunut kuvaamaan sellaisia rakennelmia ja niissä liikkuvien kohaloita.

Kävin viime pyhänä vahingossa katsomassa Stockmannin uusia myymälätiloja Tapiolassa. Eksyin heti kolme kertaa. Pelastauduin lopulta hengissä ulos, väärälle puolelle korttelia. Se oli mielestäni hyvä saavutus. Ostoksiani en onnistunut tekemään.

Oli se kieltämättä vähän niin kuin Turun asemakaava. (Ainakin ennen eräät kadut tyssäsivät Turussa mm. Vartiovuoren kallioseinään ja jatkuivat sitten omia aikojaan puolen kilometrin päässä. Määräysten mukaan katuja sai kaupungissa olla vain kahteen suuntaan ja niiden oli kohdattavat 90 asteen kulmassa.

On Helsingissäkin Oikokatu, joka on aika vaikeaselitteinen; ja Kulmakatu. Ja Köydenpunojankatu muuttuu välillä puistoksi, mutta jatkuu sitten taas. Sinne aiottiin kai ennen tehdasta, mutta hirtettävät loppuivat Helsingistä. Eipä uskoisi, ei tänäkään päivänä.

Juristit ovat ruutukaavamiehiä ja -naisia. He ovat unohtaneet, että esimerkiksi 1961 annettu työeläkelaki oli aika jännittävää tenttiinkin luettavaa. Nykyisessä vastaavassa laissa on muutamia kymmeniä sivuja muutos- ja siirtymäsäännöksiä eli höyläyksiä ja viilauksia. Isäni kertoi, että asutuslakien kokonaisuutta ei kukaan edes yrittänyt opetella tenttiin. Suppeassa peruspaketissa oli 100 eri säädöstä. Kun ne osannut virkamies jäi aikanaan eläkkeelle, asutusasiainosasto lakkautettiin, ja käytännössä myös asutustoiminta. Veikko Vennamo sai uusia töitä tullin puolelta.

Kun nyt tietää, mikä määrä lainsäätäjillä on väkisinkin tulkinnanvaraisia ja tarkoituksenmukaisuussyin tulkittavia säännöksiä ja vielä osittain järjestelmistä, joita ei ole toistaiseksi olemassa, meidän alamaisten on syytä osoittaa kärsivällisyyttä.

Kysymys on työstä, joka ei ole kunnialla hoidettavissa. Tärkeää on tunnustaa, että kun teksti ja todellisuus törmäävät, se on teksti joka menee mutkalle. Puhe ei ole rikoslaista, joka toimii toisella periaatteella – se mikä on kielletty, määrittelee samalla sen, mikä on sallittua, eli kaikki muu.

Humatkaa, lukijat, että tämän kirjoitti henkilö, joka on toistuvasti törmännyt itse jossain komiteassa viimeistelemäänsä lain säännökseen ja sitä sitten tuomarina soveltaessaan lopulta käsittänyt, että ei tästä saa mitään selvää, ja jos tekstin kirjoittajalla oli mahdollisesti jokin ajastus tai tarkoitus, siitä ei tarttunut häivääkään painettuun tekstiin. Esimerkeistä käykööt eräät tekijänoikeuslain ja asunto-osakeyhtiölain pykälät.