Sota on rauhaa

Kommentoija tekee kielivirheen kirjoittaessaan Trumpin ajatusrikoksista. Kommentoijan tarkoitus on sanoa, että kysymyksessä on noitavaino, ja hän tuntuu esittäytyvän itsekin saman vainon ja vähättelyn kohteeksi.

Myös sananvapaus tuntuu olevan edelleen ylivoimaisen vaikea käsite, päätellen siitä, että omituisuuksia näkee niin usein.

Sanan ”ajatusrikos” voisi muuttaa sanoiksi ”kuollut rotta” ja ”sananvapaus’” sanaksi ”suklaanappi”, kun niillä tarkoitetaan vain jotain pahaa tai jotain hyvää.

Amerikkalainen uuskieli kihartuu mustavalkoiseksi eli sävyjen häivyttäminen on nyt muotia. ”Obama on paha mies, ehkä sairas.”

Orwell muotoili näitä iskulauseita romaanissaan ”1984”. ”Tietämättömyys on voimaa.” ”Vapaus on orjuutta.” ”Sota on rauhaa.” Väkivaltakoneistoa johtaa Rakkausministeriö. Palokunnan tehtävä on sytyttää tuleen, etenkin kirjoja, jos sellaisia vielä löytyisi.

Uuden teknologian turvin Isoveli valvoo nimenomaan ajatuksia seuraamalla ihmisten ajatuksia ja ilmeitä. Se on jo selviä, ettei sananvapaus ole ongelma. Kukaan ei enää sano mitään sopimatonta.

Suomessa on ihmisiä, jotka vaativat oikeutta mielipiteilleen. Heidän mielestään esimerkiksi maahanmuutto olisi estettävä.

En ole kuullutkaan, että tuokaan mielipide olisi kiellettävissä tai estettävissä. Jos joku on sitä mieltä, että eri paria olevien sukkien käyttäminen kiellettävä ja kaikki karusellit on pysäytettävä ja taottava auroiksi, olkoon kaikin mokomin sitä mieltä.

Ongelma on selvä. Nämä mielipiteelleen vapautta kaipaavat ovat menneen aikakauden ihmisiä. He muistuttavat läheisesti uskonnollisia kiivailijoita, esimerkiksi sellaisia, joita esiintyy tätä nykyä muun muassa islamin merkkien alla.

Ehkä Bacon, mahdollisesti Galilei, kukaties kokonainen joukko ihmisiä keksi tosiasian eli faktan.

Keksintö oli niin suuri, että ennen pitkää alettiin puhua keskiajasta ja uudesta ajasta. Rajapylvääksi ei otettu Amerikan löytämistä, vaan oikeastaan se tosiasia, että tuolla kaukana, jossa oli arveltu olevan maakiekon reuna tai mahdollisesti Kiina tai Intia, onkin toinen manner.

Tosiasiassa Euroopasta oli purjehdittu Amerikkaan jo aikaisemmin, mutta tuo tosiasia oli harvojen tiedossa, ja sitä epäiltiin yleisesti perättömäksi. Todisteet viikinkien purjehduksista Amerikan mantereelle varmistuivat vasta äskettäinj.

Vanhassa maailmassa jokaisella oli mielipide, joka oli ainakin miekalla uhattaessa esitettävä. Nippu mielipiteitä oli uskontunnustus, kuten se, joka kirkoissa esitetään edelleen. Se on uskontunnustus, ei totuudentunnustus. Siihen sisältyykin aika villejä väitteitä ja ongelmallisia julistuksia. Miten tapahtuu sikiäminen pyhästä hengestä?

Eri aikoina oli sellaista tapaa, että kieltäytyminen tuon mielipiteen esittämisestä johti ankaraan rangaistukseen, jopa roviolle.

Uusi aika, joka toteutui hyvin epätäydellisesti, käsitti sanan ”totuus” aivan toisin. Yllättäen tuo sana alkoikin tarkoittaa esimerkiksi lausetta, että ympyrän kehän suhde halkaisijaan on aina sama, eräs päättymätön luku. Uskomatonta kyllä, näin on. Eräs toinen kommentoija voisi esittää tähän mielilauseensa, että matematiikka ei ole tiedettä, koska se ei oikeastaan sisällä havainnoin eli kokeellisesti todistettavia havaintoja, ja se on kyllä näin, mutta ei nyt mennä aksiomaattisiin järjestelmiin.

Lisäksi minusta on jotenkin fuulaa elää niin epätäydellisessä maailmassa, ettei tuo kehän ja halkaisijan suhde voisi olla tasan kolme, ja sillä siisti.

Eri käsityksiä on siitäkin, onko tosiasia tosiasia. Jo päiväkerhossa opetetaan, ettei ”huomenna on uusi päivä” ole ihan totta. Ainahan maailmankaikkeus saattaa hupsahtaa madonreikään.

Mielipiteistä ja etenkin ajatusrikoksista puhuvat näyttävät antavan ymmärtää, että heidän niin sanottu mielipiteensä on oikea ja kaikkien toisten tulisi ojentua sen mukaisesti, ehkä rangaistuksen uhalla.

Valitettavasti vahvemmat sanat ovat hiukan väistyneet. ”Vakaumus” tarkoitti jo sanana mielipidettä, jota esittäjä joko pitää erikoisen kallisarvoisena tai sitten suorastaan totuutena.

Joskus mietin, saisiko kreationistia uskomaan omia silmiään näyttämällä, miten evoluutio tapahtuu. Käyttäen havaintovälineinä bakteereita se kävisi nopeammin kuin pistäytyminen museossa miettimässä fossiileita. Arvioni on että ei saisi. Usko omaan kaikkivoipaisuuteen on maallisen uskonnon kulmakiviä, hyvin yleinen. Kun on omnipotentti, ei siihen mitään tosiasioita tarvita sotkemaan, varsinkaan kun ne ovat valtaeliitin ja valtamedian kehittelemiä valeita.

Tämä kaikki ja muuta tuli mieleen Kansalliskirjaston näyttelystä, johon on koottu näytteille sananvapauden kannalta mielenkiintoisia julkaisuja ja joitakin esineitä.

Mielipiteeni on, ettei se ole pelkkää vetelyyttä, kun nuo näytteillä olevat julkaisut kerran mieli kuohutettuaan tuntuvat nyt kovin kesyiltä tai ainakin käsitettäviltä (esimerkiksi sota-ajan propagandakirjat).

Koska jokaisen lukijan kannattaisi ottaa Kansalliskirjasto kiintopisteekseen senkin takia, että pääsalit todella ovat Suomen hienoimpia julkisia tiloja ja niitä kärsii näyttää kavereillekin, kannattaa pistäytyä katsomassa näitä kiellettyjä kirjoja.

Osa niistä on selvää höpöä. Niitä katsellessa huomaa, ettei sananvapautta pidetä yllä hienojen oivallusten ja suurten totuuksien takia, vaan siksi, että tyhmät mielipiteet kuuluvat ajatusten ekologiaan. Pitäähän vähemmän tyhmien mielipiteiden saada jotakin syödäkseen. Monet eliöt, muun muassa ihminen, saavat ravintonsa syömällä moskaa. ”Biodiversiteetti” on välttämätön.