Hattu naulasta

Valtio putoaa joskus kuin hattu naulasta. Tyypillinen, surullinen esimerkki on Venäjän keisarikunta 1917.  

Parjauskampanja jatkui vuosikymmenetä toiseen. Keisarikunnan vajavaisuudet olivat selviä, mutta kyllä niitä liioiteltiinkin. Väkivallan käyttö oli varsin maltillista. Kuolemantuomiokin poistettiin varhain ja muutettiin karkotukseksi Siperiaan. Esimerkiksi Erkki Räikkösen ”Svinhufvudin kertomukset Siperiassa” ilmestyi vuoden 1928 laitoksen näköispainoksena runsaat kymmenen vuotta sitten.

Tapaus oli erikoinen, mutta Svinhufvudilla ei ollut karkotusaikanaan mitään hätää. Joku voisi sanoa, että hänellä oli kissan päivät. Se ei ollut kovin erikoista.

Jopa kapinoiden jälkeen Venäjä tyytyi karkotukseen tilanteessa, jossa erinäisissä sivistysmaissa kapinalliset olisi muitta mutkitta teloitettu. Yksi tämän tien kulkeneista oli Dostojevski.

Kansantalous kehittyi hyvin ja maa teollistui. Lähin syy vuoden 1917 nopeaan romahdukseen oli alkujaankin typerä sota Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ja myös siihen liittyen keisarikunnan mahtihenkilöiden epätavallisen taitamaton toiminta taisteluissa ja sotataloudessa. Vastassa oli Saksassa vuosisadan parhaita sotapäälliköitä ja erittäin perinpohjaisesti koulutettu yleisesikunta.

Perinteisiä esimerkkejä kokonaisten valtioiden romahduksista ovat Englanti, 1600-luvun Cromwellin sisällissota, Englannin henkeäsalpaavan huonosti hoitama siirtomaasota, joka johti Yhdysvaltojen perustamiseen, ja Ranska ja sen suuri vallankumous, joka lopulta Napoleon-vaiheen jälkeen johti maan jäämiseen lopullisesti jälkeen kilpailijastaan Englannista, joka oli vuodesta 1801 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja otti haltuunsa merkittäviä siirtomaita eri puolilta maapalloa. Kokemuspiirissämme on Saksa 1945 ja Neuvostoliitto. Maailmansotien välisenä aikana kaikki uudet valtiot putosivat, Suomi ainoana poikkeuksena. Espanja ja Portugali onnistuivat muuttumaan fossiileiksi oikeistolaisina diktatuureina, mutta putoajaksi on leimattava Italia 1922 ja suuri osa Balkanista, jossa ei oikeastaan ollut, mikä romahtaa.

Hyvin mielenkiintoinen ja vähän tunnettu esimerkki on Japani 1945. Se oli menettänyt käytännössä kaiken ja kokenut ehkä maailmanhistorian pahimman tuhon viimeisinä sotavuosina – Tokion palopommitus oli ihmisuhreja laskien pahempi kuin atomipommit.

Kommentoija piti pahana, kun rinnastin USA:n Trumpin Staliniin ja Hitleriin. Häneltä saattoi jäädä huomaamatta, että olen vakavissani.

Se on hiukan samantekevää, sanotaanko Stalinia fasistiksi. Hitleriä kutsutaan sillä nimellä, vaikka itse hän oli miestään kansallissosialisti, kun taas fasismi oli italialainen liike.

Suomessa Hitleriin suhtauduttiin aika arvellen, mutta Mussolini sai äärioikeistomme piirissä avointa ihailua. Ilmiö on mielenkiintoinen. Mussolini valloitti koko yhteiskunnan omilleen ja onnistui tekemään paavin kanssa hyödyllisen liiton. Joukkoväkivaltaisuuksia maassa ei ollut, tai ainakaan ne eivät olleet näkyviä. Saksassa kirjaroviot syttyivät 1933 ja kristalliyön juutalaisvainot 1938.

Yhdysvalloissa ”digitaalikuilu” on ollut hyvin vaikea ongelma yli kymmenen vuotta. Termi on tietotekniikasta. Käytännössä se viittaa tulonjakoon ja elinkeinorakenteeseen. Runsas kymmenen prosenttia kansasta on pysyvästi hyvinvointi- ja toimeentulorajojen alapuolella huonosti koulutettuna, ja noin puolet kansasta on nyt sitä mieltä, että ”USA first” eli Yhdysvallat ensin. Muutos esimerkiksi vuodesta 1941 on valtava. Japani hyökkäsi ja USA vastasi hyökkäämällä – Saksan kimppuun (Operation Torch ja sitten Normandia).

Siihen asti oli julistettu, että America first, ja Eurooppa ja Neuvostoliitto saavat itse hoitaa omat sotkunsa.

Ensimmäisen maailmansodan tuloksena USA oli saanut pysyvän taloudellisen yliotteen ja samalla oppinut, että ulkomaankauppa se vasta kannattaakin. Merkittävä suunnanmuutos oli siirtolaiskiintiöiden asettaminen 1920-luvun alussa, ja se taas liittyi teollistumiseen.

USA ensin keksi Versaillesin rauhan ja sen jälkeen vetäytyi sen seurauksista.

Toinen merkittävä käänne oli Kennedyn – ei siis Lyndon B. Johnsonin – sitoutuminen Vietnamin sotaan. Operaatio osoittautui sotilaallisesti mahdottomaksi ja sisäpoliittisesti tuhoisaksi. Ajatus oli luultavasti kahden rintaman ydinsodan pelko. Kiinalla oli jo vetypommikin. Neuvostoliitto oli käynyt näyttämässä, miten lähelle Yhdysvaltain rannikkoa ydinaseiden kanssa pääsee.

Seuraus Tonkinin lahden välikohtauksesta oli presidentin valtaoikeuksien tuhoisa kasvu.

Reaganin Tähtien sodan jälkeen Neuvostoliitto kaatui ja amerikkalaiset lakkasivat ajattelemasta ydinsotaa, ja nyt heillä on presidenttinä liikemies, jonka tiedot turvallisuuspolitiikasta lienevät heikot.

Tietämättömyys tuo voittoja vaaleissa. Siinä ei ole mitään uutta. Trump on ainutlaatuinen tapaus, mutta yhdessä Brexitin kanssa hän on vaara.

Euroopassa on unohtunut itsestään selvä sääntö. Kun jätkät tappelivat, tarvittiin paikalle kolmas, joka piti silmällä tappelijoitten takkeja, ettei niitä kukaan sillä aikaa varastanut.

Euroopan sisämarkkinoiden piirissä voi hyvin sanoa niin kuin tapana oli, että tapelkaa niin saatte markan. Tosin tunsin eläinlääkärin, jonka versio oli ”kuse housuihisi niin saat markan”.

Britit taitavat jo kysellä sen markkansa perään. Amerikkalaisista en tiedä, ja venäläiset puolestaan ovat raskaiden kokemusten kautta oppineet olemaan turhia kyselemättä.