Puhuva pilvi

Puhe on pilvipalveluista ja jossain määrin sumusta ja reunasta.

Baudelaire kirjoitti ”Pariisin ikävässä” 1862

”Arvoitusten mies, mitä rakastat? Isääsi tai äitiäsi, veljeäsi tai siskoasi?”

”Ei minulla ole isää, äitiä, veljeä, sisarta.”

”Ystäviäsi?”

”Tuota sanaa en ole kuullut ennen milloinkaan.”

”Isänmaata?”

”Millähän kulmalla sellainen mahtaisi sijaita.”

”Kauneutta?”

”Rakastaisin mielihyvin, sillä se on kuolematon jumala.”

”Kultaa?”
”Sitä vihaan kuten te jumalaa.”

”Mitä siis rakastat, suurten arvoitusten mies?”

”Pilviä… pilviä jotka vaeltavat… tuolla… tuolla… ihmeellisiä pilviä!”

Pilvi sanassa ”pilvipalvelu” on sipilämäinen kupla, joka tuli tavaksi piirtää paperille 90-luvun lopussa. Amazonin, Microsoftin ja Googlen pilviä ilman ei voisi olla. Kysymys on kuitenkin yhteen toimivista palvelimista, joihin voi siirtää dataa enemmän tai sitten vähemmän.

Esimerkiksi itse ohjaavat autot ja niiden tutkat ja lidarit ja itse asiassa koko IoT, esineiden Internet, vaativat välttämättömästi nopeutta, jota pilvistä ei saa. Vasteaika on pudotettava sadanteen osaan siitä, mitä pilvi tarjoaa. Kun esimerkiksi autot ilmoittelevat toisilleen, että moottoritiellä on poliisi poikittain, siinä on kiire.

Reuna on pilven reuna ja sumu on esimerkiksi puhelimen tukiasemaan konfiguroitu pieni pilvi.

Minulla on tässä huoneessa kova sumu, koska samanaikaisesti päällä ovat netti sekä ethernetin kautta että suoraan ilmasta, muutama bluetooth ja kellon Samsungin dedikoitu yhteys älykännykkään. Jos televisio ja sitten jääkaappi ja sitten ulko-oven lukko sekaantuvat keskusteluun, mikä on jo täysin mahdollista, tulosta sanotaan sumuksi ja alan nimi on fog computing, sumulaskenta. Uranuurtaja lienee Cisco.

Fred Hoylen sanotaan tehneen science fictionista kunniallista kirjallisuutta. Hänen tämän alan teoksensa aiheuttivat 1950-luvulla hämmennystä, koska hän oli Cambridgen professori, Royal Societyn jäsen ja siis aivan oikea tähtitieteilijä. Tosin hänet tunnettiin myös mielipiteistä ja kannanotoista, joihin kukaan muu ei yhtynyt.

Hyvin mielenkiintoinen Hoylen ajatus oli espanjantaudin 1918 siementen sataminen avaruudesta viruksina ja influenssaepidemioiden yhteys auringonpilkkuihin.

Häntä kiinnosti elämätön elämä, ei siis tshehovilaisessa mielessä, vaan kysymyksenä elämän alkamisesta ilman niin sanottuja orgaanisia aineita. Ehkä tätä tietä hän tosin liukui Intelligent Designin suuntaan, koska entsyymien syntyminen omia aikojaan arpomalla ei ole kenenkään mielestä oikein onnistunut ajatus.

Aivan kuten eilinen kommentoija sanoi, totuudenmukaisuus ei edellytä johdonmukaisuutta. Hoylekin ilmoitti olevansa ateisti, ja siitä huolimatta ”joku” oli suunnitellut maailmankaikkeuden. Conan Doyle osallistui ainakin erässä vaiheessa spiritistien istuntoihin ja oli mukana valokuvaamassa kummituksia, mutta totuuden kieputtajan poliisiasioissa hän oli vailla vertaa.

Hoylen ”musta pilvi” on paljon viehättävämpi ajatus kuin eksoplaneetat. Hän kuvitteli pilven, joka tunkeutuu sakeana aurinkokuntaan ja on aiheuttaa suurta surkeutta. Sitten pilvi rupeaa puhumaan ja kertoo, ettei olisi suunnattomassa älykkyydessään osannut odottaa löytävänsä älyllistä muistuttavaa elämää tästä aurinkokunnasta ja surkealta siniseltä planeetalta.

Siinä on sitten erilaisia välivaiheita, mutta muiden ohella Richard Dawkins on nimittänyt ”Mustaa pilveä’” hienoimmaksi koskaan kirjoitetuksi science fiction -kirjaksi.

Tämä viittaa siihen, mitä olen epäillyt kauan. Dawkins kirjoittaa erittäin hyvin ja on kova poika rähjäämään, mutta vesikelin liistereistä hän ei tiedä. Ajoittain hänen ajatuksensa ei kerta kaikkiaan luista. Toisin ajoin se sitten lipsuu.

Ei ole olemassa mitään science fictionia.

Sama asia toisin sanoin ilmaistuna: kaikki romaani- ja novellikirjallisuus on science fictionia. Tarkoitus on uskotella todeksi sellaista, mikä on vain toden kaltaista. Ensimmäinen ja ehkä paras mutta huumorintajultaan omituinen science-fiction-kirjailija oli Frantz Kafka. Katso erityisesti ”Ranghaistussirtola” ja ”Muodonmuutos” eli siis konepajaoppi ja molekyylibiologia.

Itse Timothy Snyder, jonka uraauurtavia kirjoja valtionterrorismista etenkin Itä-Euroopassa on jo suomeksikin, on juuri julkaissut pienen kirjan tyranniasta. Sen aihe on Yhdysvaltain poliittinen tilanne, ja hän esittää oman ”pilvilaskentamallinsa”. Demokratia ei ole itsestään selvää missään, ei Yhdysvalloissakaan. Fasismi alkaa laajalla tietojen keruulla. Tietoja käytetään sitten ”epäilyttävien” ihmisten etsimiseen, nöyryyttämiseen ja tuhoamiseen.

Tämä on tietotekninen näkökulma tappamiseen. Kai olette panneet merkille, miten myös Suomeen tulleilla maahanmuuttajilla ja USA:n uusilla epatoilla on älykännykkä kaikilla. Mitä se saattaa tarkoittaa, siitä Yale historian professori Snyderillä on ajatus. – Kindle-kirja maksaa vain 3 dollaria.