Lamput

Yritän selvittää, onko Markus Krajewski jossain määrin kaheli, nerokas tutkija vai molempia. Nyt hän on kuitenkin Baselin yliopistossa mediatieteen professori. Hänen tuotantonsa on kirjava, eikä uusien tieteenalojen perustaminen herätä luottamusta.

Omista syistäni olen hyvin kiinnostunut ”kansainvälisestä talousoikeudesta”, sillä ainakin ohimennen on mukana oma keppihevoseni, kansainvälisen kauppaoikeuden historia.

Suora yhteys on kuitenkin kartelli, kilpailunrajoitussopimus.

Krajewski julkaisi hiljan puolitieteellisessä lehdessä (IEEE Spectrum) kirjoituksen suuresta hehkulamppuvehkeilystä, joka vahvistettiin sopimuksin jouluna 1924.

Allekirjoittajina olivat Osram, Philips, GE Englannin yhtiönsä kautta, ja pian puoli Eurooppaa ja Japani. Osramin takana olivat tietysti AEG ja Siemens, jotka ovat vaikuttaneet Saksan historiaan enemmän kuin terästeollisuus. Jostain syystä Krupp (ja Thyssen) muistetaan aina, näitä sähköfirmoja ei. Ne eivät tietenkään olleet mitään jääkaappitehtaita, vaan keskittyivät tarmokkaasti sähkön tuotantoon ja siirtoon etenkin tehtaiden ja rautateiden tarpeisiin.

Philips on suuri pieni erikoisuus, hollantilainen firma, josta kannattaisi tehdä kymmenen diplomityötä. Se näyttäisi kulkeneen tuotteistamisessa kehityksen kärjessä ainakin sata vuotta.

Vuoden 1924 sopimuksella toteutettiin hehkulamppujen huonontaminen. Niiden keskimääräinen käyttöikä oli jo noussut yli 2 000 tunnin, mutta uuden sopimuksen mukaan tähdättiin 1 000 tuntiin.

Näin keksittiin keinotekoinen vanhentaminen (planned obsolescence). Keino keksittiin samana vuonna 1924. Uranuurtaja oli General Motors, joka toisin kuin Ford ryhtyi kehittämään joka vuosi uusia automalleja pitäen tarkasti silmällä sitä, että edellisten mallien omistajat nolostuisivat ”vanhan” auton ajamisesta ja rientäisivät ostamaan uuden.

Ennen pitkää hehkulamppujen idea levisi laajalle. Tuotteet suunniteltiin huonommiksi, jotta niitä myytäisiin enemmän. Lampuissa tekninen haaste oli kova, koska parempi hehkulanka oli juuri onnistuttu kehittämään ja nyt piti kehittää uusi huonompi lanka.

Myyntitulot nousivat kohisten. Sitten tuli maailmansota, ja kartelli hajosi. Olen pahoillani, mutta en usko sen hajonneen.

Energiaa säästävä lamppu oli vuosisadan kusetus ja tiettävästi Osramin ja Philipsin toteuttama vedätys. LED sitten kirjoitusten mukaan oli ratkaisu, mutta en usko tätäkään. Mainosväitteet LED-valaisimista ovat niin tolkuttomia, että kehottaisin suhtautumaan niihin varauksin. Myös teollinen standardi näyttää oudon heittelehtivältä. Väitteen mukaan pakkauksiin merkitys värilämpötilat pitävät nyt paikkansa. Kokemuksen mukaan ne eivät edelleenkään pidä paikkaansa. Jos maksaa kellertävästä valosta, voi hyvinkin saada sinertävän valkoista. Asennutin juuri olohuoneeseen halogeenit.

Vain autolehdet suhtautuvat tyynesti autojen valonheittimien tekniseen ja hintakehitykseen. Yleisessä myynnissä on automalleja, joissa ’”polttimon vaihto” edellyttää laajoja asennustöitä merkkikorjaamolla ja maksaa tonnin. Xenon vai LED? Kokeilujen mukaan ainakin Suomen talvessa valaisu ei kuitenkaan riittä.

”Taktiset taskulamput” ovat tulossa muotiin. Niitä kärkytään, koska ne ovat hengenvaarallisia. Kuka tahansa saisi mistä vain pikku taskulampun, jonka teho on mahtava, ja avaimenperään kiinnitettävät pikkuruiset ledit ovat osoittaneet hyödyllisyytensä.

Tosin taskulampun tarve on vähäinen, kun puhelimiin saa sovelluksena lampun, joka käyttää kameran salamana toimivaa lediä. Otin opikseni, kun tyttärenpoika siirsi tietokoneeni toiseen paikkaan ja ennen johtojen irrottamista valokuvasi puhelimella johdot ja reiät. Ainakin minulle oikeiden löytäminen on ongelma. Lisäksi tiedän, että ennen kuin soittaa esimerkiksi huoltoon vikuroivasta jääkaapista, on syytä valokuvata puhelimella kaapin pienenpieni metallikilpi, jossa on tyyppinumero ja muuta, mitä huollossa heti kysytään. Puhelimen kuvan suurentaminen näillä silmillä näkyväksi onnistuu kahta sormea levittämällä.

Epäilen että kartelli-salaliitto toimii myös printterien ja skannereiden valmistajien kesken. Kehitys on ollut hyvin verkkaista. Tosin ledi skannerissa on suuri mukavuustekijä. Ei tarvitse odottaa koneen lämpiämistä. Kehityksen takkuaminen lienee kirjankustantajien ja tekijänoikeuden haltijoiden toive. Pienenkin kirjan skannaaminen on pirullinen työ. Tiedän kokemuksesta. Lisäksi skannatun tekstin voi mählätä moneen kertaan muuntaessaan sitä Acrobatissa luettavaksi.

Tulostimista tiedetään, että toinen johtavista valmistajista myy samalla koneistolla laitetta viidelläkympillä ja viidelläsadalla eurolla. Ensin mainitussa on elektroninen hidastin, jonka takia laite on kuluttajan silmissä ikään kuin huonompi.

Tekniikan Maailman kansijuttuna oli (20/16) ”Uusissa autoissa on huonommat valot kuin vanhoissa”.  Mittaustilaston huipulla, siis valoiltaan paras, on Saab vuodelta 1997.

Itse artikkelissa kerrotaan hiukan yllättäen samoista tempuista, joita Krajewski kuvaa artikkelissaan. Kertoessaan miten taskulampun polttimon kestoa huononnettiin määritietoisesti hän myös mainitsee, ettei lampun nimellistehoa pidä ottaa kovin vakavasti teollisuudessa, jossa myyntivoitto määrää kaiken.

Autoissa voi olla sama. Kun myyjä sanoo ”kaksoisksnenon”, asiakas sokaistuu ja jättää miettimättä ja kokeilematta, näkeekö niillä ja onko umpioiden päällä esimerkiksi pesurit.

Ellei joku tietäisi, puhelin, etenkin älypuhelin, on tyypillinen tuoretuote. Se on huolellisesti suunniteltu vanhentumaan ja myös rakenteissa on oltu tarkkoja varottaessa, ettei laite kestäisi turhia.