Epäsuosittu ilmiö

Lukijoita kiinnostaa yleensä jokin perinpohjainen ja taiteellinen, ellei sitä tuputa. Päivän ilmiöitä tulee koko ajan kuin muurahaisia keväällä seinänraosta, ja osa niistä on pelottavia.

Vanhat ihmiset tekevät virheen hakeutuessaan menneisyyteen eli muistoihin, koska menneisyys on jo tapahtunut ja sitä myöten selvä.

Tämä vaistomainen, arkinen ja yleisesti hyväksytty ajatus on väärä, koska se on epälooginen. Tarkkaan katsoen jokainen uusi keksintö ja varsinkin jokainen tieteen edistysaskel muuttaa menneisyyttä, siis oikaisee käsityksiämme siitä. Käytännössä uudet tietomme ovat aika usein uusia erehdyksiä, mutta onneksi elämä on rajallinen.

Kuka haluaisi ostaa sellaisen tulevaisuustutkan, jonka tieto olisi erittäin uskottavaa ja josta näkyisi esimerkiksi ensi vuodesta alkaen pelkkää lumisadetta?

Itse menen mieluummin kauppaan ostamaan kissalle maitoa kuin tulen osalliseksi tuollaisista asioista. Asiointini on erikoisen helppoa, koska meillä ei ole kissaa, eikä asia ole liioin harkinnassa.

Isääni varten piti olla punaista eli täysmaitoa, kolme palaa sokeria kuppia kohti ja tuoretta tai ainakin lämmintä pullaa. Mitään näistä meillä ei normaalisti käytetä.

Emme käytä myöskään ulkoministeri Timo Soinia, vaikka olemme seuranneet hänen temmellystään, koska olemme kiinnostuneita ulosannista eli eri ihmisten kykyä ilmaista itseään suullisesti.

Ulkoministeri Soini ei ole suosikkini enkä ole hänen kannattajansa. Kun hänestä tuli Tuomiojan seuraaja, olin varautunut erilaisiin sotkuihin. Sellaisia ei ole pahemmin ilmennyt. Kuuluisiko hän samaan erikoiseen poliitikkojen lajiin kuin Ilkka Kanerva, joka oppii asioita ja on myös taitava karistamaan yltään menneiden munausten muistoja?

Median seuraamassa maailmassa kävi kuten kerran kuvittelemassani leikissä. Kun side poistettiin pienen leikkijän silmiltä, joku oli vaihtanut maailman.

En ota kantaa siihen, mitä Soini sanoi tänään televisiossa enkä ole edes varma, mitä mieltä olla hänen arvioistaan. Kun media nostaa esiin täysin pöllöpäisiä ihmisiä Amerikasta ja Euroopasta ja Venäjän ja Aasian tiedämme entuudestaan, tunnen tarvetta ilmaista, että tämä ulkoministeri puhui kuitenkin tänään täysin järkevää asiaa, ei vouhottanut eikä missään tapauksessa vastannut kaikkeen, mitä häneltä kysyttiin, vaikka sisäpoliittista tarvetta olisi voinut olla.

Älköön kukaan hiiskahtako Soinin fänittämisestä. Minä sanon vain, että Suomen valtionjohto on tällä hetkellä yllättävän hyvissä käsissä, oikeastaan kautta linjan.

Poliittiseen kulttuuriin kuuluu vihjailu, että kaikki toiset ovat tolvanoita, joita ei pidä missään tapauksessa äänestää. Tässä mielessä poliittinen julkisuus ei eroa suuresti lastentarhan tai koulun pihasta, paitsi ettei ole hoitotätiä, joka nostelisi rähmälleen menneitä pystyyn.

Taustakysymys kuitenkin on tärkeä. Töitä tehdään ja asioita ymmärretään.

Joka toisessa kotitaloudessa muun muassa Suomessa mietitään, onko Trump todellisuudessa niin osaamaton kuin näyttää, vai onko hänellä jokin odottamattoman nerokas suunnitelma, Soini heitti ajatuksen, joka ei ole käynyt mielessäni.

Entä jos Trump käyttää usean kolonnan taktiikkaa. Sellaiseen Yhdysvalloilla olisi mahdollisuus ja varaa.

Tätä ministeri ei sanonut, mutta marsalkan nukkuessa muuan ratsumestari kehitti 1914 muunnelman maailman suosituimmasta sotaliikkeestä, joka liitetään Cannaen taisteluun roomalaisaikaan, ja Saksa käytännössä tuhosi Venäjän ylivoimaiset joukot Tannenbergissa kolmella kolonnalla. Yksi oli hyökkäävinään painopistesuunnassa, toinen kiersi järvet ja kävi lyömässä sinne ryhmittyneet viholliset ja kiersi sitten odottaneiden osastojen vahvistamana toiselle puolelle järveä, ja matkaansaattoi sielläkin suurta tuhoa. Pihtiliike ei ollut samanaikainen eikä se ollut saarrostus. Mutta maailmansota jatkui loputtomasti, eikä Venäjä päässyt enää jaloilleen.

Trump herättää niin suurta kauhistusta eli siis huomiota, etteivät ammattilaisetkaan välttämättä huomaa selvittää, mitä sivustoilla tapahtuu. Kuitenkin kaikkialla maailmassa historiallinen kokemus sanoo, ettei suurinkaan päällikkö saa mitään aikaan ilman armeijan tukea ja rahamiespiirien rahoitusta.

Käypä selitys, että kysymyksessä olisi pelkästään nietzscheläinen vallan tavoitteleminen vallan itsensä takia, ei nytkään vakuuta. Nietzsche oli viisas mies, mutta hullu, ja meni lopulta aivan sekaisin.

Korkeiden päättäjien elämää ja toimintaa värittää oman henkilökohtaisen kuoleman pelko. Se mikä näyttää vain narsismilta, voikin olla vainoamisharhaa. Ja Trump on vanha mies.

Toinen epäsuosittu ajatus, jota kuitenkaan en kannata, on dopingin salliminen urheilussa, kun se sallitaan politiikassakin (Trump).

Muuan suomalainen asiantuntija kuuluu kirjassaan selvittäneen piristeiden pitkän historian, jossa muun muassa ajatus entisajan hiihtäjistä kemiallisen puhtaina sankareina saa kyytiä.

Tavalliset vastaväitteet ovat pysyvän vahingon aiheutuminen urheilijan omalla terveydelle ja oikeudeton etu, jota parhaitten kemikaalien valmistajat saavat muiden kustannuksella. Norjan kai epäillään olevan muita edellä hiihdon lääketeollisuudessa.

Perustelu on huono, koska sama koskee välineitä, yksilölajeissa esimerkiksi suksia tai piikkareita. Ongelmallinen on kuitenkin kaksien sääntöjen käytäntö, joka tunnetaan liike-elämässä. Toisaalta on ”yhteiset säännöt”, joita kaikki sanovat noudattavansa etenkin liikekilpailussa. Toisaalta on salaiset säännöt, jotka edellyttävät, että etenkin yllättävät voitot siirretään verottajalta ja uteliailta näkymättömiin. Läpinäkyvyydeksi väitetty kuva on projisoitu eli heijastettu hyväuskoisia varten.