Takki

Pitäisi ehkä hankkia uusi palttoo, kun edellinen on kulunut jatkuvasta kääntämisestä.

Pariin kertaan olen havainnut, että Ilkka Remeksen kirjojen lukeminen on ajanhukkaa, koska kirjoittaminen onnahtelee ja juoni tuntuu menevän välillä vinksin vonksin.

Muutin mieleni. Syystä tai toisesta ostin uusimman (”Kiirastuli”, 2016) ja luin. Kirja on erittäin hyvä. Ehkä se syy oli Ylen Suomi 100 lista. Mutta kirja oli vielä parempi.

Kehotan lukijoita kipittämään kauppaan ja nauttimaan siitäkin huolimatta, että meitä on totutettu jännäreissä sellaiseen kielelliseen notkeuteen, jota tässä ei sitten ehkä tavoitellakaan.

Ellei edellä oleva perustelu vakuuta, kirja on myös poliittisesti tärkeä ja rohkaiseva luettava. Se on aitoa venäläisvastaista propagandaa, jossa myös vasemmistoliitto ja eri väriset venäläisten hyväksi hölmöyttään toimivat maanmiehet saavat körökyytiä, kohdittain omilla nimillään.

Muistan ajan mokoman, jolloin Pekka Puupääkin tuomittiin objektiivisena luokkapetturina, koska selvästi niukoissa oloissa työväenluokkaa edustava henkilö huvitti riistäjäporvareiden lapsia ja demari-luopioita.

Samoihin aikoihin kävin kovaakin keskustelua siitä, miten Alfred Kordelin oli hänkin objektiivinen luokkavihollinen, vaikka saattoi olla hyväsydäminen mies. Eräs toinen vouhotti, että Kordelin oli Suomen suurin keinottelija.

Käsitin astuneeni aiheeni ja käsikirjoitukseni kanssa vikäköökkiin. Olin halunnut kuvata, miten teko johtaa toiseen tekoon ja se kolmanteen ja lopulta tapahtuu jotain sellaista, mitä kukaan ei aluksi osannut oikein edes ajatella. Mielessäni oli eräänlainen kiteytys kansalaissodasta, koska olen luokkasopuilija ja yritin ymmärtää rikollisuutta poliittisissa liikkeissä. Myös valkoisissa oli selviä gangstereita ja sarjamurhaajia.

Samalla tai seuraavalla vuosikymmenillä luin yliopistoon tarkoitetun oppikirjan, jossa muun muassa 1950-luvun runoutta tulkittiin luokkanäkökohdista käsin ja ajattelin, että voisi olla hyvä ajatus kiertää Oulun yliopisto kaukaa. Luulen että tuo kirja on nyt unohtunut ja selitys havaittu selittämättömäksi.

Minulle on todisteltu, että esimerkiksi James Bond -elokuvat olivat CIA:n ja FBI:n rahoittamia propagandaiskuja, joiden tarkoituksena oli hämärtää massojen luokkatietoisuutta ja etenkin piilottaa amerikkalaisten Vietnamissa tekemät hirmutyöt ja muu heidän karkea imperialisminsa. Muistelen kysyneeni, että eikö siinä ollut merkittävästi eurooppalaista rahaa ja päähenkilönä skotti, joka näytteli brittiä. Minua kehotettiin olemaan olematta lapsellinen, koska tuo oli pelkkää sumutusta.

Yleisö taisi sitten olla eri mieltä. Kun nyt joskus yritän nähdä Miss Marplen ja Isä Brownin luokkavihollisina enkä siinä onnistu, olen päätynyt arvelemaan, että tämä Trump saattaa tehdä myös hyvän työn. Nyt tiedämme, että puolet amerikkalaisista ei ole hänen kannallaan, ja mitä Pekka Puupäähän tulee, eikä juuri tuo Trump ole elävä – tosin julma – pilapiirros tunnottomasta amerikkalaisesta rahamiehestä ja lisäksi puupää? Suuri omaisuus ei kokemukseni mukaan todista suuria hengenlahjoja eikä pieni pieniä.  Ihailen hyväntekijöitä, en rahantekijöitä.

Jos vanhan liiton kommunisteja on vielä liikenteessä – on heitä – eikö ole vapauttavaa ajatella, että amerikkalaiset pettävät siirtomaiden nälkäänäkevien lisäksi omankin maansa nälkäänäkeviä? Siis eräät heistä.

Remeksen sekoittaessa totta ja keksittyä toisiinsa minua miellyttää hänen asenteensa amerikkalaisiin. Uudessakin romaanissaan hän toistelee, että Yhdysvallat ajaa sotilasmahtina vain omaa etuaan silloinkin kun se uskottelee olevansa puolustamassa vähäväkisiä jossain muualla.

Tätä pidän totena. Korkeintaan muistutan ohimennen, että sekä tietokone että Internet ovat amerikkalaisia tai itse asiassa brittiläis-amerikkalaisia keksintöjä, jotka on annettu kaiken kansan käyttöön.

Tuntuu oudolta ajatella, että erittäin merkittäviä rahoja viihderomaaneilla ansaitseva kirjoittaja sanoo asioita, joille ei näytä oikein löytyvän muualta tilaa. Kuten että EU:n hajottaminen eri leireihin ja sisäisen eripuran kannustaminen myös Suomessa esimerkiksi maahanmuuttajaongelmalla on Venäjän toimintamalleja. Sekin talvinen vaellus Lapin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen ei ollut sattuma eikä muutenkaan hyväntahtoinen teko.

Tai että keskustelu Natosta on iso kysymys. Tällä hetkellä Naton ohjukset sopivat suomalaisten käytössä oleviin lavetteihin. Kaikin puolin Venäjää ymmärtävän politiikan aikana sotilaat saivat hyvin pitkälle järjestelmät, jotka kytkevät Suomen Natoon kiinteämmin kuin esimerkiksi kansanäänestys, kirjoittaa Remes. Sekin on totta.

Rajojen sulkemista maahanmuuttajilta vaativa mielensä osoittaja on mielestään Suomen asialla. Onko asia näin?

Amerikan satelliittivaltioksi tuppautuminen taas on ajatus, joka kauhistuttaa esimerkiksi minua. Vedän tässä esiin Remeksen kirjan siksikin, että tuo ajatus näyttää kauhistuttavan myös häntä.

Suomi käy informaatiosotaa moneen suuntaan. En luule, että Ilkka Remes saa käskyjä tai edes ohjeita pääesikunnan vähän tunnetuilta osastoilta. Sitä vastoin luulen, ettei sillä suunnalla ole ainakaan pelkästään kielteisiä tunteita tällaista kirjailijaa kohtaan. Itse elän siinä uskossa, että Suomea on puolustettava kaikin mahdollisin keinoin, olevissa oloissa.

Tällä hetkellä johtavat poliitikot näyttävät toimivan juuri niin, ja media hoitaa omaa leiviskäänsä eli käsittelee poliitikkojen uumoiltuja väärinkäytöksiä ja käyttäytymisvirheitä, olivat ne sitten todellisia tai eivät. Onko jossain joku, joka on sanonut, että tapelkaa pojat ja kuskaa housuihinne, niin saatte markan?